Caroline Munro

Il terzo occhio (1966) :: Third Eye

aka Das dritte Auge; Le froid baiser de la mort

Il terzo occhio #1 Il terzo occhio #2
IMDb

Joitakin vuosia sitten uudelleen löydetyn Mino Guerrinin ohjaaman psykologisen trillerin Il terzo occhio kuriositeettiarvo kietoutui nopeasti Joe D'Amaton vuonna 1979 ohjaaman, Italian nihilistisimpiin lukeutuvan kauhuelokuvan Buio Omegan ympärille. Kun genre-elokuvien harrastajat panivat merkille elokuvien samankaltaisuuden, alettiin Buio Omegasta puhua Guerrinin vision uusintaversiona tai jopa ripoffina. Yhtäläisyydet ovat kieltämättä silmiinpistäviä. Yhtä kaikki, vuonna 1966 valmistunut Il terzo occhio oli yksi ensimmäisistä giallojen prototyypeistä. Se johdatti katsojat aikaansa nähden poikkeuksellisen sadistiselle matkalle, jonka päämääränä oli avata eläinten täyttämistä harrastavan Minon sairas mieli.

Il terzo occhio [1]
Il terzo occhio [2]

Syrjäisessä kartanossa asuva Mino on voimakkaan äitipuolensa ja heidän mustasukkaisen palvelijansa, Martan, vallassa. He eivät voi hyväksyä hänen rakkauttaan kauniiseen Lauraan. Eräänä aurinkoisena päivänä Mino lähtee seuraamaan autollaan rakastaan ja näkee tämän kuoleman. Koska Mino ei kykene käsittelemään menetyksen mukanaan tuomaa kipua, tuo hän Lauran kylmän ruumiin kotiinsa, ja asettaa makuulle omalle sängylleen. Hieman myöhemmin hän iskee läheisestä kapakasta naisen, johon purkaa seksuaalisen ahdistuksensa. Seuraukset ovat peruuttamattomia. Kun mieleltään järkkyneen Minon ja häntä kiristävän Martan maailmaan astuu erehdyttävästi Lauraa muistuttava Daniela, ei paluuta enää ole.

Il terzo occhio [3]
Il terzo occhio [4]

Il terzo occhio valmistui italialaisessa elokuvassa tapahtuneen murroksen aikana. Teemoiltaan se muistuttaa mm. Ernesto Gastaldin Libidoa (1965), myöhäistä psykotrilleriä, joka antoi suuntaviivoja varhaiselle giallo-elokuvalle. Leimallisia molemmille elokuville olivat voimakkaat psykologiset teemat ja lainaukset Hitchcockin tuotannosta. Guerrini vei kuitenkin kerrontansa yhden askeleen edeltäjiään pidemmälle, mikä mm. Suomessa johti elokuvan täyskieltoon vuonna 1968: toisin kuin esimerkiksi Psychossa (1960), eläinten täyttämiseen ei pelkästään viitata, vaan Guerrini näyttää yksityiskohtaisesti kuinka Mino suolistaa kuolleen linnun. Toinen keskeinen askel nähdään kohtauksessa, jossa silmittömästi puukotettu nainen käy pitkää kuolinkamppailuaan.

Il terzo occhio [5]
Il terzo occhio [6]

Psykotrillereitä - kuten myös gialloja - on helppo aliarvioida elokuvien usein vajaaksi jäävien tarinoiden ja henkilöhahmojen uskottavan motivoinnin puuttumisesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tietyntyylisestä kerronnallisesta irrationaalisuudesta tuli myöhempiä italialaisia trillereitä - esim. Dario Argenton ja Gastaldin tuotantoa - leimaava tehokeino. Ajatus on uhrata tiukasti looginen kohtausten motivointi ja korostaa sen sijaan surmaajan näkökulmaa tapahtumiin. Myös Il terzo occhio pitäytyy tiukasti Minon näkökulmassa, jossa maailma on kaoottinen (hän näkeekin itse itsensä uhrina) - kerronnallinen ominaisuus, jota myöhemmissä gialloissa alettiin tukea mm. subjektiivisilla kamerakulmilla ja -ajoilla.

Il terzo occhio [7]
Il terzo occhio [8]

Toisin kuin Hollywoodissa italialaisen elokuvan castingia ei rajoittanut yhteiskuntaan sisälle kirjattu moraali. Il terzo occhion kiiltokuvamaisen, mutta hyvin raadollisen pahan pojan roolin näyttelee samana vuonna peräti kolmessa keskeisessä italowesternissä, mukaan lukien Sergio Corbuccin Django, näytellyt kansan suosima Franco Nero - roolissa, joka olisi suuren meren takana tuhonnut kenen tahansa miestähden uran. Laurana nähdään puolestaan tuolloin vasta uraansa aloitellut Erika Blanc (mm. La notte che Evelyn uscì dalla tomba, 1971). Vaikka kauttaaltaan pienimuotoinen tuotanto haastoi aikoinaan sensuurin rajoja, tarjosi sen orastava väkivalta vasta esimaun lähivuosien italialaisen elokuvan seksuaalispsykologisiksi yltyneistä teurasleikeistä.

Versioinfo (1.9.2009):

Elokuvasta löytyy kaksikin eri Saksassa julkaistua saksankielistä (DD 2.0 stereo) täyskuvallista versiota (Carol Media/EMS), jotka ovat kuvanlaadultaan hyviä, mutta sisältävät elokuvan leikatun version. Molemmista versioista puuttuu jonkin verran dialogia sekä yksi pitkä kuolinjakso. Kyseinen kohtaus ja dialogi löytyvät kuitenkin ZDD Visual Median (www.zddvisualmedia.com) harrastelijavoimin työstämästä toistaiseksi elokuvan pisimmästä restauroinnista. Hyvälaatuinen julkaisu sisältää alkuperäisen italiankielisen ääniraidan sekä englanninkielisen tekstityksen.

***--
© Jari Mustonen, julkaistu: 1.9.2009
keskiarvo
toimitus
3.17/5.00 (3)
 JSSMJM
  3.0 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!