Caroline Munro

Un urlo nelle tenebre (1975) :: Cries and Shadows

Manaaja 3 - riivaajan paluu

aka Naked Exorcism; The Exorcist III: Cries and Shadows; The Possessor; The Return of the Exorcist; A Cry in the Dark; L'esorcista n. 2

Un urlo nelle tenebre #1 Un urlo nelle tenebre #2
IMDb

"Manaajan epävirallinen jatko-osa", Un urlo nelle tenebre, ilmestyi valkokankaille muutama vuosi William Friedkinin Manaajan (1973) jälkeen ja pari vuotta ennen John Boormanin Manaaja II: Luopiota (1977). Elokuvan ohjasi Elo Pannacciòn (Polttouhrien kosto, 1980) ohella lukuisista pornoelokuvistaan myöhemmin tunnetuksi tullut Franco lo Cascio, aka Luca Damiano (mm. Erotic Dreams of Aladdin & The Erotic Adventures of Marco Polo), ja vaikka se yrittääkin kovasti olla oikea elokuva, on lopputulos silti selvästi lähempänä Damianon myöhempiä pornoräpellyksiä.

Un urlo nelle tenebre [1]
Un urlo nelle tenebre [2]

Kuten Manaajaan viittaavista elokuvan markkinointia kiihdyttämään jälkikäteen keksityistä kansainvälisistä vaihtoehtonimistä The Exorcist III: Cries and Shadows ja The Return of the Exorcist voi helposti päätellä, on Un urlo nelle tenebre alkuperäisteoksen idealla ja maineella ratsastava halpa rip-off. Juoneen on mahdutettu saatanallisia riittejä, päähenkilön toilailua Saatanan vallassa, tämän nunnasiskon edesottamuksia ja tietenkin Manaajasta tuttu manaussessio. Ja tissejä. Paljon tissejä.

Meno on erittäin epätasaista ja absurdia läpi koko elokuvan, tuoden osin mieleen Renato Polsellin The Reincarnation of Isabelin (1973), eikä vähiten siksi että leffan ensimmäisiin kohtauksiin lukeutuu hämyisessä luolassa suoritettava hyvin paljon The Reincarnation of Isabelin vastaavaa kohtausta muistuttava saatananpalvontariitti - luonnollisesti lukuisien tissiparien sävyttämänä. Välillä nähdään takaumainserttejä Pino Tosinin Mielisairaalan vangeista (La casa delle mele mature, 1971), jonka tehtailussa Pannacciòllakin on ollut kätensä pelissä.

Un urlo nelle tenebre [3]
Un urlo nelle tenebre [4]

Päähenkilö Peteriä (tai italoprintin mukaan Pieroa) esittävän Jean-Claude Vernèn näyttelijämaneereita tarkkailemalla voi löytää kummasti yhtäläisyyksiä Andrea Bianchin Burial Groundissa (1981) näytelleen kääpiö Peter Barkin "autistinen mies-lapsi" -roolisuoritukseen - etenkin kohtauksissa, joissa Vernè yrittää ilmeillään viestiä yleisölle olevansa Saatanan vallassa. Mainioista ilvehtimisistä huolimatta Jean-Clauden näyttelijäura jäi kuitenkin lopulta valitettavan lyhyeksi, kattaen yhteensä vain kuutisen elokuvaa (joiden joukossa mm. Fernando Di Leon rikoselokuva Tuhannesti petkutettu, 1976). Peterin tyttöystävän roolissa vilahtaa lukuisissa italialaisissa rikos- ja kauhuelokuvissa usein nähty Sonia Viviani. Muut hahmot nunnaa (Patrizia Gori, mm. Helga, She Wolf of Spilberg) lukuun ottamatta jäävät varsin unohdettaviksi.

Un urlo nelle tenebre [5]
Un urlo nelle tenebre [6]

Elokuvallisilta ansioltaan Un urlo nelle tenebre on kovin rajoittunut, mutta se on silti omalla vammaisella tavallaan tavattoman sympaattinen elokuva.

Versioinfo (1.9.2009):

Helposti hankittavissa olevia julkaisuja ei elokuvasta ole juurikaan liikkeellä. Alfa-Panorama on julkaissut elokuvan aikoinaan Suomessa vuokravideolla nimellä Manaaja III - riivaajan paluu. Versio on täyskuvallinen, mutta tiettävästi leikkaamaton. Dvd-rintamalla on tarjolla vain bootleg-kopioita.

***--
© Jetro Suni, julkaistu: 1.9.2009
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
2.67/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (5)
20%
Un urlo nelle tenebre (1975)  Un urlo nelle tenebre (1975)Cries and Shadows