Caroline Munro

The Good, the Bad, the Weird (2008)

Kadonneen aarteen jäljillä

aka Joheunnom nabbeunnom isanghannom; Nom Nom Nom; The Good, the Bad and the Weird; Good Bad Weird; El bueno, el malo, el loco; Le bon, la brute et le cinglé

The Good, the Bad, the Weird #1 The Good, the Bad, the Weird #2
IMDb

Ji-woon Kim on kerännyt kummallisen paljon faneja edellisillä elokuvillaan, masentavan traagisella kauhutarinalla Pahan yhteys (A Tale of Two Sisters, 2003) ja synkällä gangsteridraamalla A Bittersweet Life (2005). Teosten ongelmat ovat kuitenkin muualla kuin ohjauksessa, joten selvästi huolellista työtä tekevän Kimin uutuuteen on helppo suhtautua avoimin mielin - varsinkin kun genre on jälleen radikaalisti vaihtunut.

The Good, the Bad, the Weird on 1930-luvun levottomaan Mantšuriaan sijoittuva eteläkorealainen eastern-western, hieman siis kuin muutaman vuoden takainen Takashi Miiken Sukiyaki Western Django (2007), mutta puhdasta suurelle yleisölle suunnattua komediallista viihdeilottelua taiteellisempien kunnianhimojen toteuttamisen ja pakonomaisen outoilun sijaan. Nyt Kim on saanut filmattavakseen uransa huonoimman käsikirjoituksen - ja tehnyt siitä 2000-luvun toistaiseksi parhaan elokuvansa.

The Good, the Bad, the Weird [1]
The Good, the Bad, the Weird [2]

Tarina on niin yksinkertainen, ettei sen laatimiseen ole voitu montaa ajatusta uhrata - kaikki paukut on säästelty kuvalliseen irrotteluun. Käsikirjoituksen mielikuvituksettomuutta voi jopa hyvin verrata Hollywoodin action-suurtuotantoihin, sen verran olemattomasti siinä on omalaatuisuutta. Paikallisväriä tuovaa politiikkaa on ripoteltu hyvin säästeliäästi, eikä se riitä tuomaan lisätasoa tapahtumille, vaan pysyttelee ryminässä taustalla kuten elokuvan lukuisat viittaukset klassikkolänkkäreihinkin.

The Good, the Bad, the Weird käynnistyy pikaisen pohjustuksen jälkeen junaryöstöllä, jossa sympaattisesti sähläävä lainsuojaton "Outo" anastaa aarrekartan japanilaiselta pankkiirilta. Psykopaattimurhaaja "Paha" haluaa kartan itselleen. Palkkionmetsästäjä "Hyvä" on puolestaan jahtaamassa Pahaa. Lopussa kolmikko kohtaa toisensa paikalla, josta kartan mukaan löytyy aarre. Mukana on yksi mitätön käänne, joka sekään ei ole kummoinen. Yli kaksi tuntia alkaa pakostakin jo hieman puuduttaa näin aneemisen tarinan äärellä.

The Good, the Bad, the Weird [3]
The Good, the Bad, the Weird [4]

Laiska juonikaan ei niin haittaisi, elleivät myös hahmot olisi yhtä tylsiä: hieman persoonallisuutta löytyy ainoastaan Oudosta jo siltä pohjalta, että roolissa velmuilee mm. Joon-ho Bongin elokuvissa Memories of Murder (2003) ja The Host (2006) kansainvälistäkin tunnustusta kerännyt Kang-ho Song. Byung-hun Lee (A Bittersweet Life) hoitaa Pahana tonttinsa moitteetta, mutta kun kyseessä on täydellisen yksipuolinen julmistelu, joka tapahtuu vieläpä trendi-irokeeseineen ja design-pukuineen nykypäivän rokkarilta näyttävässä ulkomuodossa, ei vähintään lievää ärsytystä voi välttää. Woo-sung Jungin Hyvän maitonaama puolestaan unohtuu hetkessä, eikä hahmolle ole edes yritetty keksiä kiinnostavia piirteitä tai taustaa.

The Good, the Bad, the Weird [5]
The Good, the Bad, the Weird [6]

Juonella ei oikeastaan muuta tehtävää olekaan kuin kuljettaa elokuvaa "setpiecestä" toiseen. Setpiece-termille on hankalaa keksiä hyvää suomenkielistä vastinetta, mutta lyhyesti selitettynä se tarkoittaa tässä genressä ja merkityksessään tärkeää, usein pitkitettyä, toimintakohtausta, jonka lavastukseen ja toteutukseen on erityisesti panostettu tarkoituksena saada jaksosta mahdollisimman näyttävä ja jännittävä.

Heti alun junaryöstö on malliesimerkki setpiecestä, mutta elokuva jatkaa vielä muhkeampiin ja vaativamman näköisiin joukkoyhteenottoihin. Keskivaiheilla moneen kerrokseen rakennetulla kylän torilla tapahtuva ammuskelu on näistä paras, tuntuen pitkästä aikaa tuoreelta laukaustenvaihtokohtaukselta; ilman itsetarkoitukselliseksi yltyvää kuvallista kikkailua tai huonolla tavalla naurettavaa hahmojen temppuilua saadaan aikaan hurja dynaamisuus. Lopussa puolestaan venytetään turhan pitkäksi takaa-ajoa, jossa kuitenkin jo erinomaiset stuntit pitävät silmät herpaantumatta valkokankaalla. Tässä vaiheessa mukana sykkii jopa mm. Japanin armeija tykistöineen.

Hollywoodin vastaaviin seikkailu-blockbustereihin verrattuna väkivalta on totta kai pari pykälää kovempaa: luotien tielle osuvilta sivullisilta lähtee surutta henki ja mukana on muutama otos, jotka olisivat todennäköisesti kadonneet täkäläisistä videolain aikaisista vuokravideoista. Ensimmäisten minuuttien jälkeen myös CGI älytään ilahduttavasti pitää huomaamattomissa, joten stunt-miesten heittäytymisiä osaa arvostaa.

The Good, the Bad, the Weird [7]
The Good, the Bad, the Weird [8]

The Good, the Bad, the Weirdin tapauksessa traileria kannattaa vilkaista etukäteen: jos tuntuu siltä, että samaa menoa voisi huvittaa katsoa pari tuntia, niin juuri sitä on tarjolla. Leonemaisuutta ei löydy kuin elokuvan nimestä, sillä Kim malttaa pitää kameransa liukumattomana paikoillaan korkeintaan vain muutamia sekunteja kerrallaan. Ylipituudesta huolimatta viriili toiminta ja visuaaliseen puoleen käytetty huolellisuus pitänee tyytyväisen virneen kohdeyleisönsä kasvoilla. Jos taas pop-tähtien näköiset korealaiset ammuskelemassa toisiaan kovaa vauhtia laukkaavien hevosten selässä kuulostaa jo konseptina ohitettavalta tapaukselta, ei Kimin viritetyn höyryjunan kyytiin ole syytä astua.

Versioinfo (1.9.2009):

Arvostelukappaleena toiminut brittiläinen blu-ray on erinomaista laatua: värikylläinen ja yksityiskohdiltaan rikas kuva esitetään moitteetta. Monessa kohtauksessa tärkeässä roolissa oleva ääniraita on vielä vaikuttavampi luotien kimpoillessa kotisohvan ympärillä. Levylle on tallennettu elokuvan hieman yli 130-minuuttinen "kansainvälinen" leikkaus, mutta mistään ei pidä pelätä jäävänsä paitsi, sillä lisämateriaalista löytyy jopa viisi vaihtoehtoista loppua sekä kolmen vartin edestä poistettuja kohtauksia. Päälle vielä yhteensä reiluksi pariksi tunniksi making of -koosteita ja haastatteluja niin paljosta ei voi valittaa. Paitsi tietenkin siitä, että elokuvaa on leikattu viisi sekuntia hevosen satuttavan näköisestä kaatumisesta, jollaisia BBFC ei edelleenkään suvaitse. (Poistoa ei havaitse elokuvaa katsoessa.) Pikkuviaksi voi laskea myös sen, että englanninkieliset tekstit ovat kiinni kuvassa eikä niitä siis saa pois päältä.

The Good, the Bad, the Weird kuuluu Rakkautta & Anarkiaa 2009 -festivaalin ohjelmistoon.

***--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 1.9.2009
keskiarvo
toimitus
2.70/5.00 (5)
 TPMHMEMK*PI
  3.0 2.5 3.0 2.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.85/5.00 (10)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -2 (7)
0%
The Good, the Bad, the Weird - kadonneen aarteen jäljillä (2008)  The Good, the Bad, the Weird - kadonneen aarteen jäljillä (2008)Hyvä, paha ja outo