Caroline Munro

Sailor Suit and Machine Gun (1981)

aka Sailor-fuku to kikanjû; Sêrâ-fuku to kikanjû

Sailor Suit and Machine Gun #1 Sailor Suit and Machine Gun #2
IMDb

Japanin elokuvateollisuuden elävä legenda, tuottaja Haruki Kadokawa, on uransa aikana nimetty mm. business-neroksi, Japanin elokuvateollisuuden pelastajaksi sekä huumerikolliseksi, viimemainittu peräti oikeuden toimesta. Haruki Kadokawa peri Kadokawa Shoten julkaisuyhtiön isältään vuonna 1975 ja alkoi ensimmäisenä toimenpiteenään viihteellistämään firman tuotantoa. Elokuvien valmistus aloitettiin seuraavana vuonna Kon Ichikawan Inugami Familyllä (1976), josta tuli aggressiivisen markkinoinnin myötävaikutuksella menestys. Japanilaisten elokuvantekijöiden perinteisen studiolojaaliuden muretessa 1970-luvun lopulla Kadokawa haali elokuviensa päärooleihin Sonny Chiban kaltaisia, aiemmin yhteen studioon sidottuja tähtiä. Never Give Up (1978) oli jo lievästi suuruudenhullu yritys modernisoida rahanteko viihdeteollisuudessa. Isolla rahalla, kovatasoisella näyttelijäkaartilla ja Yhdysvaltain armeijalta lainatulla kalustolla tehty suurelokuva julkaistiin yhtäaikaisesti sen pohjana toimineen romaanin kanssa, ja jatkoa seurasi televisiosarjan muodossa.

Hieman ironisesti 1980-luvun alussa Kadokawa onnistui haalimaan suurimmat tulevat naistähdet lähes yksinoikeudella omaan talliinsa. Toein Sukeban Deka (1985) jälkeläisineen varasti myöhemmin valokeilan, mutta vuosikymmenen puoliväliin saakka idolielokuva oli nimenomaan Kadokawan dominoima genre. Lajityypin todellinen lähtölaukaus ja monien mielestä edelleen suurin saavutus oli Sailor Suit and Machine Gun, jonka pääosassa nähdään Hiroko Yakushimaru. Edellä mainitussa elokuvassa Never Give Up debyyttinsä 13-vuotiaana tehnyt ja heti ensimmäisessä roolissaan Ken Takakuran vastanäyttelijäkseen saanut Yakushimaru kasvoi nopeasti oman aikansa suurimmaksi idoliksi. Pelkän söpön ulkonäkönsä ohella Yakushimaru saavutti kiitosta näyttelijänlahjojensa osalta, mistä virallisena todisteena on Japanin elokuva-akatemian myöntämä vuoden parhaan naisnäyttelijän ehdokkuus elokuvasta Tragedy of W (1984).

Sailor Suit and Machine Gun [1]
Sailor Suit and Machine Gun [2]

Toisin kuin useimmat sekä näyttelijänä että laulajana menestyneet idolit, Yakushimaru ei aloittanut uraansa pop-tähtenä. Yakushimarun laulajanura käynnistyi juurikin Sailor Suit and Machine Gunin loistavan teemakappaleen myötä, joka nousi välittömästi Oricon Charts -singlelistan kärkisijalle. Sama ilmiö toistui kaksi vuotta myöhemmin elokuvan Story of the Detective (1983) teemakappaleen julkaisun myötä. Yakushimaru oli usean vuosikymmenen ajan ainoa japanilaisartisti, joka on onnistunut saamaan sekä ensimmäisen että toisen julkaisunsa listaykköseksi. Menestys ei päättynyt siihen, vaan vajaan vuosikymmenen sisällä meriittilistaan kirjattiin toistasataa laulua. Yakushimaru lopetti laulamisen vuonna 1991, mutta on jatkanut näyttelemistä sen jälkeenkin lähinnä televisiosarjoissa ja elokuvien sivurooleissa. Vuoden 2005 Always - Sunset on Third Street toi myös vihdoin Yakushimarulle häneltä aiemmin ohi menneen Japanin elokuva-akatemian palkinnon, tosin tällä kertaa sivuroolista.

Sailor Suit and Machine Gunissa 17-vuotias Yakushimaru esittää Izumi Hoshia, tavallista koulutyttöä, joka epäonnisen sattuman myötä perii pienen yakuza-jengin johtajuuden. Kunnia oli alun perin tarkoitettu Izumin isälle, mutta tämä menehtyy yllättäen auto-onnettomuudessa. Koska seuraajaa ei ehditä nimetä, siirtyy asema yakuza-koodin mukaisesti ainoalle elossa olevalle verisukulaiselle. Izumi kieltäytyy aluksi, mutta muuttaa mielensä kun nelihenkiseksi kutistunut jengi uhkaa viimeisenä tekonaan rynniä kamikaze-tyyliin vihollisen päämajaan. Ottamalla vastaan ryhmän johtajuuden Izumi kuvittelee pystyvänsä pitämään miehet erossa ongelmista ja väkivallasta. Yakuzoiden maailmassa ei kuitenkaan ole mahdollista selviytyä ilman yhteyksien pitoa muihin klaaneihin, eikä 17-vuotias teinityttö jengin johdossa lainkaan paranna jo entuudestaan parjatun joukkion mainetta.

Sailor Suit and Machine Gun [3]
Sailor Suit and Machine Gun [4]

Yakushimarun ja Kadokawan ohella elokuvan taustalla vaikuttaa kolmaskin merkittävä taho. Ohjaaja Shinji Somai lukeutuu 1980-luvun parhaisiin japanilaisiin ohjaajiin, mutta on jäänyt Aasian ulkopuolella valitettavan vähälle huomiolle. Apulaisohjaajana useita vuosia toiminut Somai nousi itse kapellimestariksi sympaattisessa draamakomediassa Tonda Couple (1980). Sailor Suit and Machine Gun oli järjestyksessä ohjaajan toinen elokuva ja hänen tavaramerkkinsä ovat siinä jo selvästi nähtävillä. Somain tärkein työkalu on aina ollut kamera ja hän on ilmiömäinen suunnittelemaan pitkiä otoksia, joita myös Sailor Suit and Machine Gun on täynnä. Pienimuotoinen klassikko on elokuvan puolivälissä nähtävä jakso, jossa kamera seuraa hahmoja kaupungin kaduilla, viipyy pyhätön luona dialogikohtauksen ajan ja päätyy lopulta kaupunginosan toiselle laidalle moottoripyörän selkään hypänneiden päähenkilöiden seurassa. Hieman alle kuusi minuuttia kestävä jakso on toteutettu ilman ainoatakaan leikkausta.

Vaikuttavuudestaan huolimatta kyseinen kohtaus ei ole Somaita aivan sulavimmillaan, sillä ohjaajan kokemattomuus on vielä havaittavissa. Elokuvassa onkin useita pieniä kauneusvirheitä, joista tosin pahimmat juontuvat käsikirjoituksesta. Pohjana toimii monen muunkin idolielokuvan lähdemateriaalin luoneen kirjailijan Jiro Akagawan vuonna 1978 julkaistu romaani. Yakuza-elokuvia satirisoiva tarina suoristaa draamallisia kurveja hieman liikaakin ja sisältää muutamia turhan räikeitä sivuhahmoja, kuten jalaton, huumeaddiktien kärsimyksestä nautintoa saava, Fatso-niminen gangsteri (Rentaro Mikuni). Myös Izumin omassa jengissä nähtävä Masaaki Daimon esittää rooliaan turhan kovalla volyymillä, mikä ei sovi erityisen hyvin yhteen Somain hienovaraisempia sävyjä tavoittelevan ohjauksen kanssa. Somai on yleensä vahvimmillaan silloin kun kohtaus rakentuu ainoastaan yhden tai muutaman päähenkilön ympärille eikä sisällä paljoa toimintaa. Juuri tällaiset kohtaukset yhdessä Yakushimarun hienon roolisuorituksen kanssa luovat Sailor Suit and Machine Gunin pohjan.

Sailor Suit and Machine Gun [5]
Sailor Suit and Machine Gun [6]

Sivuosien esittäjistä parhaaseen suoritukseen yltää Tsunehiko Watase. 1970-luvulla lukemattomissa toiminta- ja eksploitaatioelokuvissa kunnostautunut näyttelijä esittää Izumin jengin ainoaa jokseenkin täysijärkistä jäsentä. Toinen huomattava, joskin näyttelijänlahjoiltaan hieman vähäpätöisempi esiintyjä on Yuki Kazamatsuri, jonka suuri yleisö tuntenee parhaiten Kill Bill Vol. 1:en (2003) loppuhuipennuksessa nähtävän klubin emäntänä. Kazamatsuri esiintyi 1980-luvulla useissa Nikkatsun eroottisissa Roman Porno -elokuvissa. Myös Somailla on kokemusta kyseisestä lajityypistä. Useimpia länsimaalaisia katsojia varmasti hämmentävänä genreviittauksena elokuvaan on sisällytetty lyhyt seksikohtaus, jossa japanilaista erotiikkaa kautta aikain parittaneet mustat palkit sensuroivat kuva-alaa.

Raflaavasta nimestään huolimatta Sailor Suit and Machine Gun ei ole toimintaelokuva. Teos on rakentumisperiaatteeltaan päinvastainen kuin monet myöhemmät ns. High School Action -genren edustajat, jotka pyrkivät luomaan mahdollisimman korkealentoisia skenaarioita ja toimintajaksoja. Somain elokuvassa kohokohtia ovat juonellisten vuorenhuippujen väliin jäävät lukuisat hiljaiset hetket, joissa tapahtumat lähes jähmettyvät paikoilleen. Konepistooli ja kouluasu saatetaan yhteen vasta aivan elokuvan lopussa, ja tämäkin kohtaus on ohi muutamassa sekunnissa. Kyseessä on hieno hetki, mutta se ei liity kohtauksen sisältämään toimintaan, vaan henkilöhahmoihin ja symboliseen toteutukseen. Ryuhei Kitamura -sukupolvi tulee varmasti pettymään elokuvaan ja ihmettelemään missä kaikki sen toimintakohtaukset ovat.

Sailor Suit and Machine Gun [7]
Sailor Suit and Machine Gun [8]

Vuoden 1981 menestyksekkään teatterijulkaisun jälkeen Kadokawa toi elokuvan uudelleen valkokankaille seuraavana vuonna Complete Version -alaotsikolla varustettuna. Jo entuudestaan lähes kaksituntinen elokuva piteni yli 130 minuuttiin. Osa lisäyksistä tekee kerronnasta jouhevampaa ja mukana on arvokasta kuvamateriaalia Yakushimarusta kuivaamassa hiuksiaan, mutta tarinaan uudet kohtaukset eivät vaikuta paljoakaan. Poikkeuksen muodostaa yksi melko pitkä ja tarpeettoman synkkä jakso, jossa Izumi joutuu lähestulkoon raiskatuksi. Tämän kohtauksen olisi kuitenkin suonut jäävän leikkaamon lattialle pysyvästi. Yakushimarun faneille Complete Version on katsastamisen arvoinen, mutta elokuvana se ei ole mitenkään oleellisesti parempi kuin alkuperäinen teatteriversio.

Vuonna 1982 valmistui myös ensimmäinen Sailor Suit and Machine Gun -televisiosarja. Fuji TV:n tuotantoa olevassa sarjassa pääroolia esitti Tomoyo Harada, joka itsekin nousi tähteyteen hieman myöhemmin. Sattumaa lienee se, että Harada on nähty myös televisiosarjassa School in the Crosshairs (1982), joka sekin perustuu Hiroko Yakushimarun tähdittämään elokuvaan. Runsaan kahden vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen Sailor Suit and Machine Gun palasi televisioruutuihin vuonna 2006. Vain seitsemän jakson mittainen sarja panosti sarjakuvamaiseen ilmaisuun ja tunteellisuuteen eikä onnistunut kummassakaan. Masami Nagasawan esittämä teemakappale on hieno, mutta kyseessä onkin sama laulu jonka Yakushimaru esitti 25 vuotta aiemmin.

Sailor Suit and Machine Gun [9]
Sailor Suit and Machine Gun [10]

Pienestä epätasaisuudestaan huolimatta alkuperäinen Sailor Suit and Machine Gun on erinomainen elokuva ja ansaitsee asemansa idolielokuvien lippulaivana. Tarina on pääpiirteissään erittäin muistettava ja sitä tukee poikkeuksellisen hieno audiovisuaalinen toteutus sekä pääosanesittäjä Hiroko Yakushimaru, joka on elokuvassa raikkaimmillaan. Myös elokuvan huipentuma on loistava, sisältäen hienoimman lopetusrepliikin miesmuistiin. Toiminnallisempaa idoliviihdettä kaipaavien kannattaa kuitenkin siirtää katseensa Toein 1980-luvun puolivälin televisiosarjoihin tai Kadokawan tuottamiin Hiroyuki Sanada -elokuviin, joiden naispäärooleissa nähtiin studion suurimpia idoleita. Sailor Suit and Machine Gun on näitä huomattavasti pienimuotoisempi teos, jossa populaarikulttuuri ja taide-elokuva sekoittuvat luoden ensiluokkaisen kokonaisuuden.

Versioinfo (9.10.2009):

IVL on julkaissut elokuvan alkuperäisen teatteriversion DVD:llä Hongkongissa. Kohtalaisen hyvä printti on koodattu levylle hieman huolimattomasti, eikä englanninkielinen tekstityskään ole parasta laatua. Elokuvan molemmat leikkaukset ovat saatavilla Japanissa, joskin Complete Version ainoastaan osana Kadokawan kolmen levyn "Hiroko Yakushimaru Premium Box Set" -julkaisua. Laatikko sisältää Sailor Suit and Machine Gunin ohella elokuvat Tonda Couple ja Main Theme (1984), laadukkaan bonuslevyn, sekä koulupuvun. Univormu on kuitenkin kooltaan vain 1/6 todellisesta, mikä kannattaa ottaa huomioon ostopäätöstä tehtäessä.

****-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 9.10.2009
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (2)
 TPMK*
  2.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -1 (4)
0%
Sailor Suit and Machine Gun (1981)  Sailor Suit and Machine Gun (1981)Sêrâ-fuku to kikanjû