Caroline Munro

LoveDeath (2006)


LoveDeath #1 LoveDeath #2
IMDb

LoveDeathia markkinoitiin alun perin ohjaaja Ryuhei Kitamuran paluuna juurilleen. Budjetin osalta väittämässä onkin ollut hieman totuutta mukana, mutta kuvatun filmimateriaalin määrään rahoituksen niukkuus ei näy vaikuttaneen. Ennenkin elokuvien ylipituudesta syytetty ohjaaja on tällä kertaa saanut aikaiseksi peräti 160 minuuttisen teoksen. True Romancea (1993) muistuttava tarina seuraa yakuzapomolta rahasalkun pöllineitä Saita ja Sheilaa, jotka saavat peräänsä paitsi mustapukuiset pyssymiehet, myös maan korruptoituneimmat poliisit.

LoveDeath [1]
LoveDeath [2]

Tyyliä yli sisällön arvostava Kitamura on aina jakanut katsojien mielipiteet. LoveDeathin kohdalla on silti syytä varoittaa ohjaajan ystäviäkin, sillä tällä kertaa mopo on karannut käsistä pahemman kerran. Päällimmäinen ongelma ei kuitenkaan ole ohjaajan kuvallinen tyylittely, mikä pysyy varsin siedettävissä mittasuhteissa, vaan näyttelijät ja roolihahmot. Yliaktiivisen lapsen tavoin ympäriinsä säntäilevä kirkuva poliisi (Musaka Naomasa), sekä viime vuosina monessa muussakin elokuvassa katsojan hermoja koetelleen Susumu Terajiman esittämä etsivä ovat vain muutamia esimerkkejä sanoinkuvaamattoman rasittavista hahmoista, joiden ainoa funktio on tehdä elokuvasta sekopäisempi. Pahimmillaan mennään siihen, että Terajima jutustelee elokuvassa Takeshis' (2005) tekemästään roolisuorituksesta, ja toteaa sen jälkeen esiintyvänsä myös LoveDeath-nimisessä filmissä.

LoveDeath [3]
LoveDeath [4]

Päähenkilöitä esittävät Shinji Takeda ja NorA ovat rooleissaan yhtä vakuuttavia kuin viimeksi mainitun taitelijanimi. Heitä ei kuitenkaan tee mieli haukkua aivan lyttyyn, sillä osaamattomuus ei liene heidän omaa syytään. On myös todettava, että paremmatkaan näyttelijät tuskin selviäisivät kunnialla siitä hämmentävän huonosta dialogista jota heidän suihinsa on kirjoitettu. Toinen ongelma päähenkilöiden kohdalla on, ettei heidän välillään ole sen enempää aitoa kuin teeskenneltyäkään kipinää. Sen, että Kitamura ei ole lähtenyt ohjaamaan suurta rakkaustarinaa, voisi kuvitella olevan vain hyvä asia. Lopputulos on kuitenkin se, että hahmojen kutsuminen rakastavaisiksi tuntuu naurettavalta. Filmille tarttuneen kemian perusteella he eivät edes halua koskea toisiinsa.

LoveDeath [5]
LoveDeath [6]

Vaikka parivaljakon pakomatka läpi Japanin punaisella Corvettella - ja myöhemmin vaaleanpunaisella Cadillacilla - sisältääkin monia epämiellyttäviä tapaamisia (loputtomissa cameorooleissa nähdään julkkiksia Riki Takeuchista Yinling the Erotic Terroristiin eli nykyiseen Yinling of Joytoyhin), on mukaan mahtunut myös laatuhetkiä. Kitamura yrittää niin kovasti luoda kuvaa läpi Amerikan, anteeksi Japanin, kaahaavista vapaista sieluista keskellä hullua maailmaa, että välillä hän myös onnistuu siinä. Kuvat rantateitä kruisailevista "rakastavaisista" ovat hienoja, ja musiikki on parhaimmillaan tunnelmallista. Onnistunutta huumoria puolestaan edustaa lahjaton tappajaporukka, joka varmuuden vuosi eliminoi jokaisen kohdettaan edes etäisesti muistuttavan henkilön.

LoveDeath [7]
LoveDeath [8]

LoveDeathin massiivinen kesto ei muodostu suureksi rasitteeksi. Vaikka elokuva ei olekaan hyvä, etenee se varsin sujuvasti kohtauksesta toiseen. Missään vaiheessa ei liiemmin tunnu siltä, että elokuva polkisi paikoillaan. Ohjaajan ystäville pelkkä ajatus Kitamuran ohjaamasta, lähes kolmituntisesta toimintaelokuvasta on niin kieroutuneen kiehtova, että LoveDeathista suorastaan haluaisi pitää. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä jokaisen hyvän kohtauksen päätteeksi joku sen hahmoista tekee jotain niin typerää, että katsoja voi vain puistella päätään. Versusin (2000) kaltainen aidon energinen vinksahtaneisuus tai ohjaajan monissa muissa elokuvissa nähdyt idolipatsastelut ovat huomattavasti sympaattisempaa ja teknisestikin vetävämpää elokuvaa kuin väkinäisesti mesoava LoveDeath.

*½---
© Mikko Koivisto, julkaistu: 18.1.2010
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!