Caroline Munro

Barfly (1987)

Baarikärpänen

Barfly #1 Barfly #2
IMDb

Barfly toi yhteen koko joukon kiintoisia tekijöitä. Ohjaaja Barbet Schroederin vahva näkemys tuli esiin aina heroiiniriippuvuudesta kertovasta esikoisesta More (1969) alkaen. Kiinnostavimmat teoksensa hän tekikin uransa alkupuolella, kruununa huikea henkilökuva Général Idi Amin Dada: Autoportrait (1974) Ugandan hirmuhallitsijasta. Myöhemmällä urallaan hän on tehnyt etupäässä trillereitä Hollywoodissa. Päätähti Mickey Rourke oli elokuvan tekoaikaan unelmatehtaan kultapoika, joka käytti 90-luvun lähinnä uransa tuhoamiseen. Sittemmin hän on kerännyt uutta arvostusta muun muassa elokuvien Sin City (2005) ja The Wrestler (2008) myötä. Ilman tuottajakaksikko Menahem Golan - Yoram Globusia olisivat muistot 80-luvusta jääneet sen nuorelle miessukupolvelle pahasti vajaiksi. Mitä olisikaan maailma ilman Death Wishin jatko-osia, Invasion U.S.A:ta (1985), Cobraa (1986)...

Unohtamatta tarinan tekijää, rappiokirjailijoiden aateliin kuuluvaa Charles Bukowskia. Barflyn käsikirjoitus julkaistiin jo vuonna 1984, elokuvan vielä odottaessa tuotantoaan. Päähenkilö Henry Chinaski on muistakin Bukowskin kirjoista tuttu kirjailijan alter ego, ja tarina pohjautuu löyhästi hänen omiin kokemuksiinsa Los Angelesissa. Bukowskilla on myös pieni cameo-rooli.

Barfly [1]
Barfly [2]

Myös kaksikko Dennis Hopper ja Sean Penn oli projektista kiinnostunut. Penn lupautui mukaan jopa vain dollarin palkkiolla, jos Hopper saisi ohjata. Vuosia filmiin panostanut Schroeder vei kuitenkin voiton. Eittämättä Hopper-Penn versiokin olisi ollut vähintään kiinnostava, mutta sitä ei onneksi tarvitse jäädä murehtimaan.

Elokuva kertoo Henry Chinaskista (Mickey Rourke), joka on päätoiminen juoppo ja sivutoiminen kirjoittaja. Henryn elämä kulkee hänen asuntonsa ja kulmakapakan väliä. Henryn tavattua baarissa Faye Dunawayn esittämän Wanda Wilcoxin, siirtyy tarinan keskiöön parin rakkaussuhde. Molemmilla on kuitenkin toisiaan vielä suurempi rakkaus, alkoholi. Kustannustoimittajan kiinnostuttua Henryn kirjoituksista hän saa mahdollisuuden poistua köyhistä rappiokuvioistaan. Mutta kuten hän itse toteaa: "Kuka tahansa voi olla ei-juoppo. Juoppous vaatii erikoiskykyjä. Se vaatii kestävyyttä." ja "Kuka tahansa voi hankkia työn. Vaatii taitoa olla työtön." Veri vetää hänet nopeasti takaisin vanhoille kulmille.

Barfly [3]
Barfly [4]

Barflyssa painottuu bukowskilainen ajatus siitä, että jokaisella on oikeus tuhlata elämäänsä miten haluaa. Ja juopon osakin voi olla viehättävä, jollekin jopa haluttava. Henrylle se on koti. Elokuva ei kuitenkaan liiaksi romantisoi juopottelua. Henryn elämä näyttäytyy vaikeana, rahattomana, jokapäiväisenä taisteluna, joka kulminoituu osuvasti hänen jokailtaisiin nyrkkeilyotteluihinsa baarimikko Frankin (Frank Stallone) kanssa. Onnen hetketkin ovat lopulta hieman kyseenalaisia. Juoppojen keskuudessa ystäviä ja naisseuraa on sillä kenellä on rahaa, eli viinaa.

Mickey Rourke on elokuvassa kiistämättä loistava. Aiemmin esimerkiksi Nine 1/2 Weeksin (1986) viettelijää esittänyt hurmuri on kuin kotonaan velmuna juoppona. Rourke näyttääkin siltä kuin olisi ollut koko ikänsä elokuvan kulmakuppilassa. Vastaparina oleva Faye Dunaway tekee myös yhden parhaista tähtivuosiensa jälkeisistä rooleista pubiruusuna. Ainoastaan hänen hahmonsa tuntuu sittenkin olevan pari pykälää Henryn rappioelämää ylempänä. Huomionarvoinen seikka on Robby Müllerin kuvaus, joka vähäeleisen kauniisti vie tarinaa eteenpäin. Müller onkin työskennellyt niin Wim Wendersin ja Jim Jarmuschin kanssa kuin William Friedkinin To Live and Die in L.A.:n (1985) parissa.

Barfly [5]
Barfly [6]

Niin hyvä kuin Sean Penn näyttelijänä onkin, on vaikea uskoa että hän olisi vetänyt Rourkelle vertoja. Myös Schroederin kädenjälki on niin vankkaa, että on todettava Barflyn menneen oikeiden tekijöiden käsiin. Ainakin Bukowskin varhaisempaan Chinaski-kirjaan pohjautuvan Factotumin (2005) tämä pesee, vaikka kelvollinen teos sekin on, ja aiheesta kiinnostuneille suositeltava.

Versioinfo (23.2.2010):

Future Filmin suomi-dvd on hyvällä anamorfisella laajakuvalla. Levy ei sisällä ekstroja.

****-
© Lasse Tapionsalo, julkaistu: 23.2.2010
keskiarvo
toimitus
3.44/5.00 (9)
 JSSMTPJMJM*MHLTMMEM
  3.0 3.5 3.5 3.5 3.5 3.5 4.0 2.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.64/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  16 (32)
50%
Barfly (1987)  Barfly (1987)Baarikärpänen  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (23.2.2010 15:01:58)
user avatar Paska elokuva. Bukowski "Hollywood" kertoo elokuvan tekemisestä.
vastaa »
anonyymi kommentoi (11.6.2012 20:38:52)
user avatar Tää elokuvahan on ihan loistava! Ehdottomasti yksi suosikeistani.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.6.2012 12:18:45)
user avatar Elokuvan heikoimpina lenkkeinä on pääosan näyttelijät Rourke ja Dunaway. Varsinkin jälkimmäinen on täysin epämääräinen ja epäuskottava hahmo ja tuskin lähelläkään esikuvaansa. Jäljelle jää pari hyvin näyteltyä, nimenomaan näyteltyä, roolia, mutta ei juuri muuta. Rourkekin laahustaa elokuvan läpi kuin paskat housussa. Kun näyttelijöiden keskinkertaisuuden pystyy ohittamaan ja unohtamaan sen kuinka paljon parempi elokuva olisi voinut olla muulla roolituksella, leffa on lopulta ihan ok.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (19.6.2012 15:05:56)
user avatar Ärsyttävä Chinaski sössöttää ja lampsii paskat housussa (ehkei vain kuvainnollisesti) siksi, että vuosia jatkunut raju alkoholinkäyttö voi tehdä pikkuaivoista muusia. Toki Rourken näyttelemisestä voi löytää puutteita roolien sisäistämisen suhteen, mutta nyt kalikka kalahtaa enemmänkin hämmentävän kritisoijan omaan nilkkaan.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.6.2012 15:35:49)
user avatar No tottakai se on selvää, että Rourke näytteli useamman vuoden juopotellutta hahmoa, mutta kun tämä karikatyyrimainen hahmo vaikutti kuin jostain halvasta sketsiohjelmasta karanneelta. Voi olla, että ongelmana on Chinaskin kirjallisen vastineen painolasti. Aika vaikeaa elokuvaa on erillisenä katsoa, jos on lukenut kirjat.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (19.6.2012 17:23:57)
user avatar Joo. Kahden erilaisen viihdemuodon keskinäinen vertailu on yleensä jokaisen henkilökohtainen ongelma, sillä leffat harvemmin on tehty tekstejä lukevien yksittäisten ympäri maailmaa asuvien ihmisten mielikuvitusmaisemien ja tulkintojen pohjalta. Se olisi hyvä ymmärtää.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.6.2012 19:52:09)
lainaus:
Joo. Kahden erilaisen viihdemuodon keskinäinen vertailu on yleensä jokaisen henkilökohtainen ongelma, sillä leffat harvemmin on tehty tekstejä lukevien yksittäisten ympäri maailmaa asuvien ihmisten mielikuvitusmaisemien ja tulkintojen pohjalta. Se olisi hyvä ymmärtää.
user avatar Eiköhän se elokuvakin itsessään ole yhden yksittäisen ihmisen tulkinta yhdestä tekstipätkästä. Taisipa olla Bukowskin omakin näkemys, että Schoeder-Rourke käsittely vesitti ainakin jossakin määrin koko tekstin ja hahmon. Se että on lukenut kirjat ennen elokuvaa, on tietenkin asia jota ei voi poispyykiä, joten se vaikuttanee (ja saakin vaikuttaa) mielipiteeseeni. Itseasiassa käytin ihan turhaan sanaa ongelma. Vitut se mikään ongelma ole ja totta helvetissä kahta "viihdemuotoa" voi verrata keskenään, varsinkin kun tässä tapauksessa aihepiirillä/hahmolla on vahvat kirjalliset juuret. Vertaus voi olla vaikka tässä tapauksessa muotoa: Rourke perseili paskat housussa Chinaskin hahmon pilalle. Jos joku tykkää elokuvasta (oli sitten lukenut kirjat tai ei), sama se minulle. Ei se ole kuin yksi mielipide lisää. Hupaisaa on vain se, että tuntuu olevan tarvetta rajoittaa (tai ainakin selittää, että väärin muodostettu mielipide) sitä, kuinka tämän mielipiteen saa muodostaa.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (19.6.2012 20:18:55)
user avatar Yksittäinen tulkinta tuon viimeisimmän viestini pointti olikin, ollaan sitten puolella tai toisella. Bukowski sen sijaan toimi elokuvassa vähän suurempaakin täytäntöönpanovaltaa käyttävänä kuin vain sivustahuutelevana neuvonantajana - tämä ei käy tosin arvostelusta suoraan ilmi. Lisäksi käsikirjoitus ei suoraan perustu mihinkään hänen aikaisempaan tekstiinsä muutoin kuin maailmankuvan ja henkilöiden kautta, teksti on elokuvaa varten kirjoitettu. Näen asian tällöin siten, ettei elokuvaa välttämättä tarvitse verrata yhtään mihinkään vaan sitä voi tarkastella myös täysin itsenäisenä teoksena. Vertailla kaikenlaista voi halutessaan, se ei suinkaan ole kiellettyä uusien näkökulmienkin vuoksi. Siihen limboon ei kannata kuitenkaan aina jumiutua.

Olen itse asiassa alusta asti ollut kanssasi samaa mieltä monesta mainitsemastasi kritiikin kohteesta, näen vain ne kohteet positiivisina ja lähinnä elokuvan ”sanomaa” palvelevina seikkoina. Siitä syystä ihmetytti kovasti leffan tragikoomisen tyylin tosikkomainen arviointi. Noin muutoin elokuvista ja kirjoista saa luonnollisesti olla ihan mitä mieltä tahansa, kovinkaan monella ei liene telepaattisia kykyjä vaikuttaa niihin.
vastaa »
anonyymi kommentoi (19.6.2012 20:54:27)
user avatar Hmm.. en mielestäni mitenkään tosikkomaisesti arvostellut. Lähinnä kai ajatuksena oli, että leffa olisi voinut olla parempikin. Nytkin se oli mielenkiintoinen.

Mitä tuohon Bukon asemaan tulee, niin ymmärtääkseni hän nimenomaan jäi kuvausvaiheessa sivustahuutelijaksi silloin kun ehti muilta "kiireiltä." Tosin en tiedä onko tähän muita parempia lähteitä kuin Hollywood-kirja.

Tuosta "teksti on elokuvaa varten kirjoitettu" jutusta on vielä sen verran jankattava, että joo ymmärrän pointin, mutta toisaalta se on vahvasti omaelämänkerrallista ja taidettu kertaalleen kertoa jo jossain kirjassa (oisko Pystyssä kaiken aikaa) ja Dunawayn hahmokin siellä mukana on. Siis vaikka se onkin puhtaasti valkokankaalle kirjoitettu, teksti on periaatteessa jo kertaalleen Bukowskin kirjottamaa. Uskaltaisinpa muistiini tukeutuen väittää, että aika suoraan samoja kuvioita siinä kirjassa ja elokuvakässärissä pyöritetään. Tästä syystä tuo vertaus tuli itselläkin hieman pakosta, elokuva tuntui jossakin määrin tutulta. Ehkäpä elokuvaa (tai minua katsojana) olisi palvellut selvempi irtiotto oikeista tapahtumista.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (19.6.2012 21:03:18)
user avatar Sellasta se on, kun miehen kirjallinen tuotanto noin ylipäänsä jauhoi akselinsa ympäri useamman kerran. Toistosta on helppo närkästyä/tylsistyä, joten sitä suuremmalla syyllä hieman erilaisemmat reaktiot tuo mielenkiintoa lisää. Elokuvissa se onnistuu muiden tekemänä ja näyttelemänä.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa