Caroline Munro

Love Hotel (1985)


Love Hotel #1 Love Hotel #2
IMDb

Japanilainen pink-elokuva on vuosien mittaan tarjonnut monelle aloittelevalle ohjaajalle ponnahduslaudan. Esimerkiksi maan tämän hetken kärkiohjaajiin kuuluva Ryuichi Hiroki (Vibrator, 2003) työskenteli genren parissa runsaan vuosikymmenen ajan ennen murtautumistaan valtavirtaan. Death Note -adaptaatioillaan profiiliaan nostattaneen Shusuke Kanekon filmografiasta löytyy sellaisia merkkiteoksia kuin Wet and Swinging (1984) ja Mischievous Lolita: Attacking the Virgin from Behind (1986). Eikä sovi unohtaa Departuresista (2008) Oscarin voittanutta Yojiro Takitaa, jonka Molester's Train -elokuvia akatemia tuskin arvostaisi kovin korkealle.

Love Hotel [1]
Love Hotel [2]

Tylsästi nimetyn Love Hotelin kohdalla kehityskulku näyttäisi ensisilmäyksellä käänteiseltä. Sittemmin 1980-luvun parhaaksi japanilaiseksi ohjaajaksikin nimetyllä Shinji Somailla oli jo ennen Love Hotelia takanaan lukuisia hittejä, kuten Kadokawan hoivissa valmistunut Sailor Suit and Machine Gun (1981) sekä Ken Ogatan tähdittämä hieno kalastusdraama The Catch (1983). Vuosi 1985 oli Somain uran kohokohta: silloin valmistui japanilaisen elokuvan hienoimpiin saavutuksiin kuuluva Taifu Club. Hämmentävää on, että vain neljä viikkoa ennen Taifu Clubia oli saanut ensi-iltansa Nikkatsun tuore pink-elokuva Love Hotel, Somain nimi kyljessään.

Ohjaajan hämmentävään syrjähyppyyn löytyy puolittainen selitys teoksen tuotantokrediittejä tutkailemalla. Love Hotel oli alun perin The Director's Companyn tuotantoa. Levitysoikeudet myytiin kuitenkin Nikkatsulle, joka julkaisi elokuvan omassa Roman Porno -sarjassaan. Nikkatsu totesi itsekin tuotannon laadukkuuden myöntämällä elokuvalle talon sisäisen vuoden parhaan elokuvan palkinnon. Somai puolestaan kävi Yokohama Film Festivalla pokkaamassa parhaan ohjaajan ja elokuvan palkinnot, muiden neljän pystin mennessä kuvaajalle, molemmille pääosanesittäjille, sekä käsikirjoittaja Takashi Ishiille (Angel Guts: Red Vertigo, 1988).

Love Hotel [3]
Love Hotel [4]

Love Hotel alkaa liikemies Tetsuro Murakin (Minori Terada) vararikolla. Rahojaan perimään tulleet yakuzat raiskaavat Murakin vaimon muun saatavan puutteessa. Epätoivoinen mies suunnittelee itsemurhaa, mutta ei uskalla tappaa itseään. Vierailu love hotelissa (japanilaisten ratkaisu yksityisyyttä kaipaavien mutta omaa lemmenpesää vajaiden rakastavaisten paritteluongelmiin) puolestaan lipsahtaa prostituoidun pahoinpitelemiseksi.

Shokeeraavan johdannon jälkeen Somai tekee tyylillisen U-käännöksen elokuvan tarinan jatkuessa kaksi vuotta aloituskohtauksen jälkeen. Taksikuskiksi ryhtynyt Muraki on eronnut vaimostaan suojellakseen tätä velkataakalta, vaikka pari viettääkin yhä aikaa yhdessä. Murakin arki muuttuu tämän poimiessa Nami-nimisen (kaikkien Angel Guts -mangojen päähenkilön nimi) osa-aikaisen prostituoidun kyytiinsä. Kyseessä on sama nainen, jonka hän pahoinpiteli elokuvan alussa. Menneisyyteen välinpitämättömästi suhtautuva Nami kertoo olevansa yakuzan kuristusotteessa, mikä muistuttaa Murakia hänen omasta tilanteestaan.

Love Hotel [5]
Love Hotel [6]

Epäilyksiä herättävästä Nikkatsu-levityksestä huolimatta Love Hotellia tuskin voi luokitella seksploitaatioksi. Johdantojakson ohella yhteneväisyyksiä lajityyppiin ei löydy kuin muutama rohkeampi seksikohtaus. Somain omaan draamapainotteiseen filmografiaan elokuva sen sijaan istuu luontevasti. Tarinaan sekä henkilöhahmoihin on panostettu sataprosenttisesti, ja näyttelijäsuoritusten tasokkuutta kuvaavat jo edellä mainitut Yokohama Film Festivalin parhaan miespääosan sekä parhaan uuden naisnäyttelijän (Namia esittävä Noriko Hayami) palkinnot.

Love Hotel on helppo tunnistaa Somain elokuvaksi jo sen audiovisuaalisen tarjonnan perusteella. Pitkiä otoksia suosivalla ohjaajalla on uskomaton taito kuljettaa kameraa henkilöiden mukana niin luontevasti, ettei leikkauksien puutteeseen kiinnitä huomiota. Tuskin jokainen katsoja edes huomaa, että elokuvan lopussa nähtävä Murakin ja Namin kymmenminuuttinen kohtaaminen on kuvattu yhdellä otoksella. Samaa tekniikkaa on sovellettu valtaosaan muustakin elokuvasta.

Love Hotel [7]
Love Hotel [8]

Upeasta kuvauksesta on vastuussa myöhemmin Shunji Iwain luottomieheksi kohonnut Noboru Shinoda (All About Lily Chou-Chou, 2001). Hänen kädenjälkensä tavoittaa paitsi Somain elokuvien tyypillisimmät piirteet, myös käsikirjoittaja Ishiin tuotannolle ominaiset sateessa kiiltävät neovalot ja vihreäksi värjäytyneet öiset asematunnelit. Vakuuttavalla ääniraidalla puolestaan soi 70-luvun legendaarisen pop-idoli Momoe Yamaguchin kappale "Yoru he".

Love Hotelista on paha keksiä muuta negatiivista sanottavaa kuin yksi vetistelyksi menevä, joskin hyvin näytelty kohtaus puolivälin paikkeilla. Toisaalta Somai antaa tälläkin kertaa kameran käydä sulavasti viisi minuuttia putkeen, joten ilman meriittejä ei tämäkään jakso ole. Muutoin tarina pysyy hienosti koossa ja välttelee helpoimpia ratkaisuja. Love hoteliin sijoittuva huipennus on pinnanalaisine tunteineen suorastaan mestarillinen, ja sitä seuraava lopetus elokuvahistorian kauneimpia. Nikkatsun Roman Porno -sarjassa Love Hotel on aivan parhaimmistoa, vaikka se ei lajityypin perinteisiä vaatimuksia kovin hyvin täytäkään.

Versioinfo (8.3.2010):

Uplinkin ja Geneonin japanijulkaisuista ei löydy tekstityksiä. Muita dvd-julkaisuja ei ole olemassa

****-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 8.3.2010
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Rabu hoteru (1985)  Rabu hoteru (1985)Love Hotel