Caroline Munro

Hard Revenge Milly: Bloody Battle (2009)

aka Hâdo ribenji, Mirî: Buraddi batoru

Hard Revenge Milly: Bloody Battle #1 Hard Revenge Milly: Bloody Battle #2
IMDb

Mamoru Oshiin luotsaamissa episodielokuvissa Shin onna tachiguishi retsuden (2007) ja Kill (2008) taitojaan ajoittain väläytellyt Takanori Tsujimoto on nopeasti tehnyt itsestään huomionarvoisen nimen japanilaisen toimintaelokuvan saralla. Hänen kansainvälinen tunnettavuutensa on kuitenkin heikkoa johtuen siitä, että miehen tähänastinen filmografia koostuu lähinnä suurempien projektien palasista. Sellainen on myös tuplanäytökseksi valmistettu Hard Revenge Milly. Millyn alkuperäinen partneri ei tosin ollut sen jatko-osa Bloody Battle, vaikka tuoreella R1-dvd:llä elokuvat onkin niputettu samalle levylle.

Hard Revenge Milly [1]
Hard Revenge Milly [2]

Vajaan tunnin mittainen Hard Revenge Milly valmistui alkujaan Neo Action -projektin ensimmäisen osan puolikkaana. Kumppanina toimi harmiton tokusatsu-hupailu The Masked Girl (2008), jossa supervoimia omaava söpö koulutyttö taistelee naamioituja pahiksia vastaan. Kyseessä on poikkeuksellisen epäsuhtainen pari huomioiden Hard Revenge Millyn raskaan panostuksen ultraväkivaltaan. Valinta lienee silti ollut tietoinen, sillä koko perheen viihteen ja veripaltun naittaminen on jatkunut Neo Action -sarjassa myöhemminkin. 75-minuuttinen Bloody Battle ei sen sijaan kuulu kyseiseen sarjaan vaan on täysin itsenäinen tuotanto.

Hard Revenge Milly alkaa tehokkaasti. Haikeasta perhelomasta leikataan suoraan pahiksen brutaaliin viipalointiin. Millyn (Miki Mizuno) perhe on tapettu, ja eikä syyllisilläkään ole enää paljoa elinaikaa jäljellä. Kahden vuoden takaisesta teurastuksesta selvinnyt nainen on palannut kostamaan raakalaismaisille Jackin veljeksille. Lähitaistelutaitojensa lisäksi Millyllä on apunaan muutama kehoon tehty mekaaninen muokkaus - esimerkiksi jalkaproteesiin on saman tien istutettu pienikokoinen haulikko pahan päivän piristäjäksi. Ammukset ovat tosin Millyn post-apocalyptisessa -maailmassa yhtä harvinaista herkkua kuin bensiini Asfalttisoturissa (1981).

Hard Revenge Milly [3]
Hard Revenge Milly [4]

Hard Revenge Milly ei ole hullumpi halpatuotanto. Kohtuullisen mielenkiintoinen, joskin erittäin rajallisesti käytetty miljöö sekä ohjaan kyky rakentaa tunnelmaa luovat lyhyehkölle kostotarinalle hyvät puitteet. Veteraaninäyttelijä Hiroshi Ohguchi (Love Exposure) tuo tarinaan vakautta eläköityneen miekanteroittajan roolillaan, Mitsuki Kogan johtaman pahiskaartin puolestaan vetäessä räikeästi yli. Elokuvan trailerissa mainostettu "paras japanilainen soundtrack koskaan" on mainosmiesten railakasta liioittelua, vaikka ääniraita pääsääntöisesti hyvin toimiikin. Muutama toimintakohtauksen taustalle sijoitettu riffi tosin rokkaa tarpeettoman pinnallisesti.

2000-vuosikymmenen puolivälistä lähtien vakaata kokemusta hankkineen sijaisnäyttelijä-toimintakoreografi Kensuke Sonomuran (The Machine Girl, 2008) taiteilemat toimintakohtaukset ovat perusviihdyttävää mättöä. Väkivallan käyttö on kauttaaltaan vahvaa, joskin paikoitellen mennään liiallisuuksiin. Pienen vauvan kaltoin kohtelemisesta (poltetaan ja heitetään seinään) voi jäädä hieman häijy maku suuhun. Toisaalta mukana on myös pari hauskaa kevennystä, joista loppuhuipennus liikkuu Takashi Miike -sfääreissä.

Hard Revenge Milly [5]
Hard Revenge Milly [6]

Iso kiitos elokuvan onnistumisesta kuuluu pääosanesittäjä Mizunolle. Teini-ikäisenä uransa aloittaneella mutta nyt jo keski-ikää lähentelevällä näyttelijällä on poikkeuksellinen urakehitys. Toisin kuin useimmat japanilaiset kanssasisarensa, jotka takovat taaloja 16-vuotiaana ja latistuvat sitten televisiodraamoihin, Mizunon tähteys vaikuttaisi olevan vasta edessä ja vieläpä nimenomaan toimintaelokuvan parissa. Hard Revenge Millyssä Mizuno on erittäin vakuuttava jäänkylmänä kostajana joka on selvästikin kuluttanut viimeiset kaksi vuotta valmistuakseen repimään päät irti jokaiselta sen ansaitsevalta. Hassunhauska idolius on Mizunosta kaukana. Tästä on hyvä jatkaa.

Ja niin todenteolla jatketaankin. Jatko-osa Bloody Battle on karkeasti kuvaillen saatanan kova vääntö. Tsujimoto on parantanut otettaan lähes kaikilla osa-alueilla. Ainostaan tarina jää pykälän verran vähemmän intensiiviseksi johtuen siitä, että Milly on jo kostonsa saanut. Juonellisesti jatketaan suoraan edellisen osan lopusta. Taisteluiden karaisema Milly matkaa tuhoutuneessa Japanissa koston kierteen lähettämät tappajat perässään. Yokohama Cityssä Milly kohtaa nuoren Harun (Nao Nagasawa), joka on tullut pyytämään apua rakastettunsa kuoleman kostossa.

Hard Revenge Milly [7]
Hard Revenge Milly [8]

Edellisessä elokuvassa nähty mutta jatko-osan tuotannon aikoihin menehtynyt Ohguchi ei ole tällä kertaa enää mukana. Hahmokatraaseen on kuitenkin tehty useita onnistuneita lisäyksiä, kuten Millyn kehoa hoitava mekaniikkapervo tohtori (Masahiro Koumoto). Miellyttävimmät uudet tuttavuudet löytyvät kuitenkin pahisten puolelta. Teräsnyrkillä varustettu homoseksuaali järkäle (Kazuki Tsujimoto) sekä tämän tyylitietoinen veli (Ray Fujita) ovat nautittavan karrikoituja hahmoja ja luovat erinomaisen roistokaksikon.

Tsujimoto on selvästikin saanut Bloody Battlea varten aiempaa enemmän resursseja käyttäväkseen. Kasvaneesta budjetista on otettu kaikki irti. Elokuva on nyt teknisesti huomattavasti siistimpi ja parhaimmillaan todella tyylikkään näköinen. Hiekkamyrskyjen riivaaman Yokohama Cityn muutamassa kohtauksessa näkyvät taustat sekä taivaalla leijuvat ilma-alukset on toteutettu tietokonegrafiikkaa hillitysti hyödyntäen. Kaasunaamioihin verhoutuneiden vartijoiden takaa aukeavan suojalinnakkeen sisäkujilla puolestaan on puolestaan havaittavissa lieviä Blade Runner -vaikutteita, olkoonkin että niitä kulisseja ei edelleenkään montaa ole, ja kaikki taistelutkin tapahtuvat parkkitaloissa tai varastohalleissa.

Hard Revenge Milly [9]
Hard Revenge Milly [10]

Millyn ihastuttavan brutaaleista menetelmistä ei ole jatko-osassa tingitty, vaan niihin on päinvastoin panostettu entistä enemmän. Elokuvan erittäin veriset maskeeraustehosteet on taiteillut goremaestro Yoshihiro Nishimuran (Tokyo Gore Police, 2008) efektiyhtiö Nishimura Eizo, joka työskenteli myös alkuperäisteoksen parissa. Nishimura Eizon virallinen erikoisala on ruumiista ryöppyävät paineistetut verisuihkut, joita Millyn taistelut ovat pullollaan. Tsujimoto pitää efektirevittelyn kuitenkin hyvin hallinnassa. Nunchakut repivät taistelun tiimellyksessä vastustajasta paloja irti, mutta roiskuttelulla ei herkutella niin paljoa että se hidastaisi toimintakohtausten nopeaa ja onnistunutta rytmitystä.

Hard Revenge Milly [11]
Hard Revenge Milly [12]

Toimintakoreografia onkin koko elokuvan väkevin osa-alue. Lähitaistelua, samuraimiekkoja, tuliaseita sekä mekaanisia raajojenjatkeita sekoitetaan sulavasti ja upealla koreografialla. Editointi on nopeahkoa, mutta missään vaiheessa ei tunnu että katsojan silmää huijattaisi liikaa. Mukana on tuttuun tapaan myös ripaus huumoria, joka nostaa päätään muutamassa tahallisen älyttömässä ylilyönnissä, jotka taatusti vetävät katsojan suun hymyyn. Sanalla sanoen näin hyviä taisteluita ei ole japanilaisessa elokuvassa nähty aikoihin. Saman lausuman voi tosin yleistää koko elokuvaa koskevaksi. Bloody Battle on yksinkertaisesti parhaita japanilaisia toimintaelokuvia vuosiin, ehkäpä vuosikymmeniin.

© Mikko Koivisto, julkaistu: 8.3.2010

Hard Revenge Milly

***--
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JSMK*
  2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.42/5.00 (6)

 

Hard Revenge Milly: Bloody Battle

****½
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 JSMK*
  3.0 4.5
keskiarvo
lukijat i
3.70/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!