Alice in Wonderland (2010)
Liisa ihmemaassa
aka Alice i Underlandet; Alice au pays des merveilles; Alice im Wunderland
![]() |
![]() |
|
Genre | ||
Viime vuosien box office -tilastojen kärkisijoilla ei ole juuri laatua nähty. Parhaimmillaankin yleisön suosimat, tai heille myydyt, elokuvat ovat olleet keskinkertaisia, ja usein suurimpana kärsijänä on ollut tarina, kauniin kiiltokuvan taatessa yleisön mielenkiinnon. Jossain määrin kulttuurin taaperoituminen, paluu lastentarhojen jänniin pyöriviin helistimiin, onkin vihdoin saanut täyttymyksensä.
Tim Burtonin Liisa ihmemaassa on kiva esine. Satu, joka kertoo tyhjän tarinan ja jota niin moni tuntuu rakastavan. Film-o-holicin, Mesta.netin, Plaza.fin, Iltalehden ja Helsingin Sanomien neljä tähteä elokuvalle lienevätkin alkuvuoden suurimpia kusetuksia, tai sitten arvostelijoiden harkintakyky on vain pahemman kerran pettänyt. Mukavaa kun on osallistua kaupalliseen menestystarinaan, olkoonkin että yleisö maksaa arvostelijoiden leväperäisyyden hinnan.
![Alice in Wonderland [1]](/web/public/captures/reviews/001750/001861-a.jpg)
![Alice in Wonderland [2]](/web/public/captures/reviews/001750/001861-b.jpg)
Kaikessa ytimessään Burtonin Liisa on kuin päivitys Lewis Carrollin alkuperäisistä tarinoista tummanpuhuvan, aikoinaan pienoiseksi hitiksikin nousseen American McGee's Alice -nimisen tietokonepelin (Rogue Entertainment, 2000) suuntaan. (American) James McGeen luoma visio oli kylmä ja suorastaan synkkä. Myös Burtonin ihmemaa on tulen ja pahuuden kaitsema. Liisa itse on vanhentunut, eikä muista enää aiempia seikkailujaan.
American McGee's Alice oli toki hyvä peli ja onnistunut päivitys. Sen sijaan elokuvan puutteista kertoo jotain yllä mainittujen julkaisujen halu ylistää sen visuaalista maailmaa, ja olla hiljaa kun puhe siirtyy tarinan sisältöön. Poikkeuksiakin tietysti löytyy.
Burtonin elokuvan sanoman on yrittänyt tiivistää muun muassa Iltalehden kriitikko Tuomas Riskala seuraavasti: "Mykistävän pinnan alta paljastuu nuoren naisen koskettava kasvukertomus, jollaista tarinan yksikään aiempi sovitus ei ole kyennyt tarjoamaan." Siis oikeasti. Se on paljon sanottu, uskokaa pois. Pinta toki on mykistävä, hyvin mallinnettu 3D-maailma, mutta itse kasvutarinan koskettavuudessa onkin jo perustelemista.
![Alice in Wonderland [3]](/web/public/captures/reviews/001750/001861-c.jpg)
![Alice in Wonderland [4]](/web/public/captures/reviews/001750/001861-d.jpg)
Burtonin helistinfilosofian kaksiulotteiset, tutut hahmot eivät sinällään ole ongelma, mutta kun alun persoonallisesta Liisastakin kuoriutuu seikkailun aikana omaa - elokuvassa moneen otteeseen alleviivattua - kohtaloaan toteuttava sivuhahmo, jää tarttumapinta tarinaan häpeällisen ohueksi. Alusta loppuun tarina luoviikin yhtä suurella mielikuvituksella kuin lähijuna Keravalta Helsinkiin, päätepysäkiltä toiselle. Koskettavasti junan seinältä löytyvän kartan mukaan.
Tarinan heikon rakenteen vuoksi kohtaukset ovat irrallisia. Välietappeja vailla kliimakseja.
Mia Wasikowska, joka sinällään tekee sympaattisen roolin Liisana, olisi ansainnut käyttöönsä onnistuneemman tunneskaalan. Tällaisena elokuvan sense-of-wonder kuihtuu ristiriitojen puutteessa jonkinlaiseksi out-of-wonderiksi, ja viimeisenä myös itse päähenkilö lipuu ulos elokuvan kontekstista. Alun mielenkiintoinen Liisakin on lopussa enää muista viimevuosien kassamagneeteista pöllitty peltinen klisee.
![Alice in Wonderland [5]](/web/public/captures/reviews/001750/001861-e.jpg)
![Alice in Wonderland [6]](/web/public/captures/reviews/001750/001861-f.jpg)
Oliko Burtonin ajatuksena sitten luoda peilikuva Avatarista (2009), jonkinlainen Pandoran lipas, jonka kohdatessaan katsoja herää tajuamaan nykyisen kaupallisen elokuvan aallonpohjan ja nousee kapinaan, kuka tietää. Elokuvaa katsoessa tuli kuitenkin ikävä jopa Bud Townsendin 70-luvulla ohjaamaa, "hieman" pornahtavaa pienen budjetin musikaalia Alice in Wonderland: An X-Rated Musical Fantasy (1976). Saavutus kai sekin.
pisteet (äänet) | nimeke | ||
---|---|---|---|
-13 (19) 0% |
![]() |
kommentit
Kun on kyse yhden tähden elokuvista, niin neljä tähden antaminen ei ole enään mikään mielipidekysymys. Jos tykkää täydestä paskasta, niin on huono maku ja on muutenkin pelle. Paskasta voi tykkää, mutta vähimmäisvaatimus on ymmärtää tykkäävänsä paskasta. Täällä tuskin on yhden ainutta arviota, jossa mainstream laskee tai nostaa pojoja. Menkää te pojaat runkkaamaan Big Fishiä ja Pearl Harboria.
Olihan se paikoin sujuvan viihdyttävä, mutta Johnny Deppin tanssikohtaus saattaa hyvinkin olla nolointa mitä kankailla nähdään tänä vuonna.
"Hienointahan" tässä wtf-henkisessä tanssissa (joka rikkoi elokuvan illuusiota kuin teräsmoukari lasia) oli, että sitä lopussa käytettiin vielä uudestaan symboloimaan Liisan itsenäistymistä. Toisin sanoen se taisi tekijöiden mielestä olla oikeasti cool.
Sisältää spoilereita:
Myös lopun kolonialistinen käänne on tosiaan huomion arvoinen. Tosin jos elokuvaa miettii, niin siinähän kaikkea väkivaltaa vastustavasta Liisasta kasvaa Japperwokin pään miekalla irti sivaltava itsenäinen tappaja (joka vielä huutaa "komean" iskulauseen ennen kuin veri ryöpsähtää). Kas siinä kaunis kasvutarina kenelle tahansa tytölle (tai pojalle).
kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa