Caroline Munro

Valhalla Rising (2009)

aka Le guerrier silencieux

Valhalla Rising #1 Valhalla Rising #2
IMDb

Erinomaisella Pusher-trilogiallaan (1996-2005) pohjoismaisten käsikirjoittaja-ohjaajien ykköskaartiin kiilanneen Nicolas Winding Refnin Valhalla Risingia on odotettu malttamattomasti vuodesta 2007 asti, jolloin sen ensimmäinen juonisynopsis julkaistiin ja kuvausten uutisoitiin alkavan Skotlannissa 2008. Ainekset olivat epäilemättä kasassa kaikkien aikojen viikinkieepokseen: Refn ohjaamassa realistisen karua kertomusta myyttisestä soturista ristiretkellä pimeyden sydämeen, pääosassa Mads Mikkelsen.

Valhalla Rising [1]
Valhalla Rising [2]

Nyt Valhalla Rising on saatu viimein valkokankaille, eikä ole oikeastaan lainkaan yllättävää, että se on enemmän tunnelmointiin tukeutuva, hidastempoinen taidetrippi kuin mikään helposta viihteestä käyvä historiallinen viikinkiseikkailu. Äärimmäisestä lähitaisteluväkivallasta kohokohtansa suolistavan alkupuolen jälkeen elokuva lipuu syvemmille vesille, metafyysiseksi matkaksi suureen tuntemattomaan. Yleisöissä vaativa teos tulee takuulla aiheuttamaan laajalti samankaltaista hämmennystä kuin Refnin taloudelliseen ahdinkoon syössyt floppi Fear X (2003).

Valhalla Rising [3]
Valhalla Rising [4]

Kyseessä on kaikkea muuta kuin juonielokuva, ja onkin kuvaavaa, että kolme vuotta sitten levitetty noin neljän lauseen synopsis sisältää tarinan jokaisen taitekohdan. Vaitonainen orja Yksisilmä (Mikkelsen) on ollut vuosikaudet viikinkiklaanien rahasta käytävien gladiaattorimatsien kiistaton tähti. Eläimellisen tappokoneen onnistuu paeta isänniltään verilöylyssä, jonka jäljiltä häntä jää seuraamaan perheettä jäänyt pikkuskidi (Maarten Stevenson). Vuoristossa vaeltava epätodennäköinen kaksikko törmää ryhmään skottiaksenteilla englantia puhuvia kristittyjä viikinkejä, jotka ovat juuri teurastaneet joukon pakanoita. Pojan kautta puhuvan Yksisilmän kauas kantanut maine saa uskonsotureita pyytämään tätä mukaansa matkalle Jerusalemiin.

Valhalla Rising [5]
Valhalla Rising [6]

Vesiteitse on tarkoitus purjehtia ottamaan osaa ensimmäiselle ristiretkelle, mutta pian epäluonnollisen syvä sumu imaisee veneilijät sisäänsä. Epätietoisuuden pitkittyessä elokuva tekee käänteen Aguirre - Jumalan vihan (1972) ja Ilmestyskirja. Nyt.:in (1979) suuntaan - tosin sillä erotuksella, ettei päähenkilö oikeastaan kehity mitenkään, vaikka tämän rooli suhteessa ympäristöön muuttuukin jaksoihin jaetun elokuvan väliotsikoiden mukaisesti. Mikkelsen vakuuttaa arvoituksellisena Yksisilmänä erittäin fyysisessä osassa, mutta hahmon täydellistä mykkyyttä on silti helppo pitää näyttelijän haaskauksena.

Retkikunnan rantauduttua vieraalle maaperälle elokuvan ongelmaksi muodostuukin muun viikinkijoukon tylsyys. Odottamattomat uudet olosuhteet ja Yksisilmän uhkaava läsnäolo alkavat ajaa nääntyviä Jumalan miehiä mielettömyyteen, mutta hienosti merelle asti kantanut intensiteetti löystyy kun edes pakanuuden ja kristinuskon konfliktista ei löydy sanottavaa, jota ei olisi piilotettu symbolismin taakse. Onneksi sentään jälkituotannossa raskaalla kädellä suodatetut komeat kuvat ja Refnin luottosäveltäjien Peter Kyedin & Peter Peterin painostava drone/ambient-soundtrack tekevät loppupuolen junnaavasta fiilistelystäkin ainakin audiovisuaalisesti tyydyttävää seurattavaa.

Valhalla Rising [7]
Valhalla Rising [8]

Vaikkakin monella tasolla kiehtova, Valhalla Rising jää pienoiseksi pettymykseksi samalla tapaa kuin Refnin edellinen, kokeellisista ideoistaan huolimatta huomattavasti helpommin lähestyttävä Bronson (2009). Suunnilleen puoliksi hidastettuina otoksina kuvattu kunnianhimoinen kuriositeetti toiminee parhaiten Tarkovskia ja Malickia ihaileville, kärsivällisille art house -sieluille, joiden mielestä murskatusta kallosta valuvan aivomassan näyttäminen on kuitenkin jo oletusarvoisesti kiistaton elokuvallinen ansio.

Versioinfo (29.3.2010):

Scanboxin levittämän Valhalla Risingin Suomen ensi-ilta on 30.4.2010. Elokuva on mahdollista nähdä ennakkoon Helsingissä Night Visions: Back to Basics 2010 -festivaaleilla sunnuntain 11.4. vastaisena yönä kello 03.00.

***--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 29.3.2010
keskiarvo
toimitus
3.13/5.00 (8)
 JSSMTPJMKKJM*EMPI
  3.0 3.5 3.0 3.0 3.5 2.0 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.21/5.00 (26)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  9 (20)
45%
Valhalla Rising (2009)  Valhalla Rising (2009)Walhalla Rising  

kommentit

odota...
Ilja Rautsi kommentoi (8.4.2010 13:19:56)
user avatar Tätä ja Bronsonia yhdistää se, kuinka monella muototempulla voi yrittää kätkeä ettei itse asiassa ole mitään sanottavaa kaiken pauhaamisen alla. Silti oudon hypnoottinen juuri tuon teknisen taituruuden ja Mikkelsenin karisman takia.
vastaa »
Antti Tohka kommentoi (11.4.2010 02:14:34)
user avatar Kyllä Valhalla Risingista paisti erityisesti läpi, että jotain on mennyt pieleen. Fiili oli sama kuin Fear X:ssä, massit loppu tai jotain muuta vastoinkäymisiä ja siksi pitää vaan kuvata äkkiä jotain sekavaa ja improvisoida minkä kerkeää.
vastaa »
The Watcher kommentoi (22.5.2011 15:49:20)
user avatar En ole vakuuttunut, että alun ihmiset ovat viikinkejä. Ehkä Mikkelsen yksin on skottipakanoiden orjaksi otettu viikinki. Kuitenkaan kristityt eivät ole viikinkejä, jota korostaa puhujien muuttunut aksentti. Tosiaan siellä brittein saarilla on vaikuttanut muutakin joukkioita, kuin viikinkejä. Arvostelijan historiataustoituksessa vaikuttaisi olevan korjattavaa.
vastaa »
Meller kommentoi (3.5.2014 14:15:27)
lainaus:
En ole vakuuttunut, että alun ihmiset ovat viikinkejä. Ehkä Mikkelsen yksin on skottipakanoiden orjaksi otettu viikinki. Kuitenkaan kristityt eivät ole viikinkejä, jota korostaa puhujien muuttunut aksentti. Tosiaan siellä brittein saarilla on vaikuttanut muutakin joukkioita, kuin viikinkejä. Arvostelijan historiataustoituksessa vaikuttaisi olevan korjattavaa.
user avatar Samankaltaiseen käsitykseen kristittyjen joukkiosta päädyin minäkin elokuvaa katsellessa. Kuitenkin lopputekstejä myöten retkuetta nimitetään kristityiksi viikingeiksi, joten arvostelijan historian tietämyksestä ei kannattane vetää hätäisiä johtopäätöksiä.

Arvostelusta puheen ollen, Piispanen tiivistää nätisti elokuvan vahvuudet ja ongelmat. Itse pidin lopputuloksesta rahtusta enemmän, varmaan koska sielussani on aina paikka Tarkovskin ja Malickin kaltaiselle ilmaisulle. Hidas turpeessa rypeminen vetosi.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa