Caroline Munro

Oil City Confidential (2009)


Oil City Confidential #1 Oil City Confidential #2
IMDb

Ohjaaja Julien Templen viimeisin dokumenttielokuva Oil City Confidential kertoo legendaarisen pubrock-yhtye Dr Feelgoodin tarinan. Yhtä suuressa pääroolissa on yhtyeen jäsenten kotipaikka Canvey Island, Thamesin jokisuistossa vajaa 50 km Lontoosta itään sijaitseva saari mantereen kupeessa, ja sen samanniminen työläiskaupunki.

Oil City Confidential [1]
Oil City Confidential [2]

Varsinkin musiikkidokumenteillaan mainetta niittänyt Temple on loisteliaan Sex Pistols -dokumentti The Filth and the Furyn (2000) ja The Clash -vokalisti Joe Strummerin elämään keskittyvän vakavamielisemmän Joe Strummer: The Future Is Unwrittenin (2007) jälkeen päättänyt valottaa punkrockinkin syntyyn vahvasti asenteellaan vaikuttaneen tyylisuunnan taustoja ja sen eittämättä merkittävintä edustajaa Dr Feelgoodia. Jälkeenpäin ajatellen varsinkin Suomessa suhteellisen pienen diggaripiirin suosikiksi jäänyt, rhythm and blues -peruselementteihin nojannut yhtye oli kuitenkin hieman 1970-luvun puolivälin jälkeen listaykkösenä olevan livealbumi Stupidityn (1976) ja englantilaisen musiikkilehdistön (mm. NME) kansikuvajuttujen myötä pikkuriikkisen hetken Britannian kuumin bändi.

Oil City Confidential [3]
Oil City Confidential [4]

Vimmaisesti tuijottava, lavaa edes takaisin sahaava ja aina mustaan pukeutuva kitaristi Wilko Johnson, tuiman näköinen, raivokkaasti kättään vispaava vokalisti/harpisti Lee Brilleaux sekä suosiolla taka-alalla pitäytyvä tiukka rytmisektio John "Sparko" Sparks (basso) ja John "Big Figure" Martin (rummut) perustivat Dr Feelgoodin 70-luvun alkuvuosina mustan veden, vielä mustemman ilman ja yhdellä sillalla mantereeseen kytköksissä olevan öljyteollisuuskaupunki Canvey Islandin eristäytyneessä ilmapiirissä. Kotikaupungin ja Lontoon pienistä pubiympyröistä isommille areenoille raa'asta työstä käyvällä keikkailulla nousseen yhtyeen tarina kerrotaan Julien Templen erehtymättömän tunnistettavalla (jo vuonna 1980 The Great Rock 'n' Roll Swindle -elokuvasta alkaneella) tyylillä, jossa arkistofilmit, stop motion -animaatiotekniikka ja vanhat haastattelupätkät sulautuvat pakottomasti toimivaksi kokonaisuudeksi edustaen luovaa ja innovatiivista dokumentin tekemistä.

Oil City Confidential [5]
Oil City Confidential [6]

Jos eksentrinen kitaristi Wilko Johnson oli keskeinen hahmo jo yhtyeessä, on hän sitä myös Templen elokuvassa. Dokumenttia varten kuvatussa tuoreessa materiaalissa tämä sympaattinen sekoitus hullua tiedemiestä ja työväenluokan "ladia" esiintyy haastateltavan ja kertojan välimuotona esitellessään Canvey Islandin keskeisiä paikkoja aallonmurtajista pubeihin, välillä kitaraa soitellen ja tarinoiden niin kiehtovasti, että tämän miehen kohdalla ylivilkkaus ja impulsiivisuus on pelkästään hyve.

Templen persoonallinen kollaasitekniikka ei piinaa katsojia puhuvilla päillä yhtään enempää kuin on tarpeellista, mutta päästää ääneen muutaman muun ohella myös bändin hiljaisemmat miehet, basisti Sparkon sekä rumpali Big Figuren. Vuonna 1994 edesmennyt, nuhruisiin pikkutakkeihin mieltynyt laulusolisti Lee Brilleaux on mukana arkistohaastattelujen kautta. Kattavasti käsitellyiksi tulevat bändin kukoistuksen ajat, kuten myös Wilkon ja Brilleauxin erimielisyydet, jotka vähitellen johtivat edellisen eroamiseen. Hauskoja ja liikuttavia hetkiä elokuvassa riittää, yksi hilpeimpiä on Brilleauxin iäkkään äidin Joan Collinsonin kommentti originaalikokoonpanon hajoamiseen osaltaan johtaneesta Wilkon biisinkirjoitusblokista. Ja solisti Lee Brilleauxin kuuluisa pikkutakki on tosiaan todistettavasti ollut joskus valkoinen. Vaatekappale tosin sopi myöhemmässä kuosissaan paremmin öljykaupungin pojan pirtaan.

Oil City Confidential [7]
Oil City Confidential [8]

Niille, joiden mielestä elokuvassa on liian vähän varsinaista Dr Feelgoodin musiikkia, voi suositella dvd:llä julkaistua ja hienosti restauroitua livetaltiointia Going Back Home vuodelta 1975, josta otteita nähdään tässä dokumentissakin. Templen elokuvasta ei löydy juurikaan tiivistettävää, kokonaisten biisien lisääminen jo nyt lähes kaksituntiseen elokuvaan sen sijaan voisi venyttää toimivan kokonaisuuden ylipitkäksi.

Oil City Confidential sai varsinaisen ensi-iltansa Englannissa valikoiduissa teattereissa helmikuussa 2010, Suomessa elokuva nähtiin maaliskuussa Tampereen Elokuvajuhlilla. YLE Teema esittää Templen dokumentin kuluvan vuoden kesäkuussa ja myös dvd-julkaisua on lupailtu ensi kesän aikana.

****-
© Mika Helminen, julkaistu: 6.4.2010
keskiarvo
toimitus
3.83/5.00 (3)
 TPMHPI
  4.0 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (4)
75%
Oil City Confidential (2009)  Oil City Confidential (2009)  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (22.6.2010 23:42:04)
user avatar Bändin musiikkia tuntemattomalle hieman liikaa tyyliä ja liian vähän sisältöä, mutta kokonaisuus kieltämättä toimi, joten ei pitkästymisen vaaraa. Vaan mistäs kotoisin oli se useampaankin otteeseen kelattu pätkä, jossa vilahteli Soundin mainos taustalla?
vastaa »
Mika Helminen kommentoi (23.6.2010 09:02:32)
lainaus:
Bändin musiikkia tuntemattomalle hieman liikaa tyyliä ja liian vähän sisältöä, mutta kokonaisuus kieltämättä toimi, joten ei pitkästymisen vaaraa. Vaan mistäs kotoisin oli se useampaankin otteeseen kelattu pätkä, jossa vilahteli Soundin mainos taustalla?
user avatar Jotain Dr Feelgoodista ennestään tietävät ehkä saavat Templen dokumentista vielä enemmän irti, mutta hyvin tuntuu 'Oil City' muillekin toteutukseltaan kelvanneen. Katsotaan mitä ohjaaja Temple seuraavaksi tekee, tämän elokuvan myötä tietty lähestymistapa on ehkä kaluttu loppuun.
Soundi-lehti on päässyt kuviin Dr Feelgoodin v. 1975 Oulun Kuusrockin vierailun myötä.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa