Caroline Munro

The Expendables (aprilliarvostelu) (2010)


The Expendables (aprilliarvostelu) #1 The Expendables (aprilliarvostelu) #2

Huom! Tämä on leikkimielinen ja kuvitteellinen aprillipäivänä julkaistu arvostelu elokuvasta The Expendables. Elokuvan myöhemmin julkaistu oikea arvostelu löytyy TÄÄLTÄ.


80-luvun toimintamuottiinsa rehevämmällä iällä ja ulkomuodolla palanneen Sylvester Stallonen nostalgiavoittoputken toivotaan jatkuvan pitkään hehkutetun ja kovan "näyttelijä"kaartin keränneen turboahdetun äijäilytoimintaspektaakkelin The Expendables muodossa. Paitsi että mukana on Rocky IV:n (1985) vanha kisakumppani Dolph Lundgren ja uudemman polven pökkelöt Jason Statham sekä Jet Li, Stallone sai värvättyä kööriinsä myös vanhat Planet Hollywood -kumppanit Bruce Willisin ja 2000-luvulla enemmän valtion rahoilla ympäristöä pelastaneen kuin elokuvakankailla pullistelleen Arnold Schwarzeneggerin.

Lopputuloksen pitäisi siis kaiken testosteronin saneleman järjen mukaan olla puhdasta lihaskimppukultaa. Ikävä kyllä totuus turisee toista.

The Expendables (aprilliarvostelu) [1]
The Expendables (aprilliarvostelu) [2]

Kirjoittaja-ohjaaja-päätähti Stallone lienee salakuljettanut hormoneja paitsi maasta toiseen, myös omiin aivoihinsa. Eihän kukaan tällaiselta elokuvalta huikeita juonenkäänteitä tai edes koherenttia tarinaa odota, mutta jos ei suoraviivainen rymistelykään toimi vaan vatvotaan vain turhaa aikaa aivovammaiseen Brokeback Mountain (2005) -henkiseen kolmiodraamaan Lin, Stathamin ja Lundgrenin välillä, on jotain mätää Sylttylandiassa. Kolmikosta Lundgren sentään osaa suhtautua rooliinsa sen vaatimalla "vakavuudella", mutta Stallonen tarjoilema nolostuttava drag-huumori tuhoaa Dolpan hyvän yrityksen.

The Expendables (aprilliarvostelu) [3]
The Expendables (aprilliarvostelu) [4]

Muotoseikkana tarinan kertominen valtavana takaumana vanhaksi jalattomaksi käppyräksi maskeeratun Schwarzeneggerin näkökulmasta tuo prosessiin tiettyä conanmaista jylhyyttä, mutta on vaikea kuvitella mitä päämäärää loputon teetarjoilu kohtauksissa visionääriohjaajan mielestä palvelee. Kuin Stallone olisi katsonut Oliver Stonen Alexanderin (2004) ja muuttanut viime hetkellä käsikirjoituksen totaalisesti. Mitään uskonnollisia viittauksia elokuvalta olisi viimeksi odottanut, mutta ehkä tämäkin Jeesuksen toinen tuleminen oli Mel Gibsonin jälkeen vääjäämätöntä.

The Expendables (aprilliarvostelu) [5]
The Expendables (aprilliarvostelu) [6]

Vanhan ajan rasistisen homofobisena rymistelynä The Expendables olisi vielä voinut mennä läpi, mutta vuosikausia Edgar Allan Poe -projektia kehitellyt supertähti lienee nyrjähtänyt kaiken suhteellisuudentajun tuolle puolen. Ohjaajana Stallone yrittää olla yhtä aikaa sekä herkkä aistihavainnoitsija että pastissi James Cameronin ja John Miliuksen äpärälapsesta, jonka pää on sullottu John Woon perseeseen. Kaiken huippu on kuitenkin se, että toisin kuin ehdittiin jo huhuta, tuottajat eivät sittenkään valinneet kahdesta leikkauksesta ennakkonäytösten perusteella R-versiota, vaan kyseessä on kautta linjan noloa PG-13 -hyssyttelyä. Toiminnan sekaan pippuroidut, nokkeliksi onelinereiksi tarkoitetut heitot ovat pelkästään typeriä.

The Expendables (aprilliarvostelu) [7]
The Expendables (aprilliarvostelu) [8]

Lopputulos paitsi vaivaannuttaa, myös loukkaa genren ystäviä ja todennäköisesti aiheuttaa tyrän kenelle tahansa normikatsojalle puhtaalla hajanaisella yleisönkosiskelun ja itsetarkoituksellisen päällelimatun mukarankistelun yhdistelmällään.

Silti, puolikas ekstratähti Stallonen nakuspagaatista.

*½---
© Ilja Rautsi, julkaistu: 1.4.2010
keskiarvo
toimitus
1.67/5.00 (3)
 SMKKIR
  2.5 1.0 1.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
okh kommentoi (1.4.2010 19:44:36)
user avatar Juu aprillia vaa.
vastaa »
takala1234 kommentoi (17.8.2012 00:42:05)
user avatar Ihmettelen muita tämän elokuvan saamia arvosteluja. Paras elokuva jonka olen nähnyt, ja parempaa tuskin on hetkeen tulossa. Mitä tältä voitiin odottaa? Luuliko joku tulleensa katsomaan elokuvaa, jossa juodaan ensin teetä kolme tuntia, jonka jälkeen joku ampuu itsensä puistossa? Ei, ei todellakaan näin. Tälläiset elokuvat saavan vain kriitikoilta hyviä arvosteluja, jonka huomaa myös lehdissä. Teemalta tuleville kulttuuridokumenteille annetaan aina viisi tähteä, kun taas 80-luvun toimintaleffa saa maksimissaan kaksi. Eivätkö ihmiset kehtaa myöntää oikeasti pitävänsä kunnon toimintaelokuvista, vai mistä on kyse?

Odotin tältä pelkkää toimintaa, jota se todella olikin. Sitä oli vielä enemmän kuin ensimmäisessä osassa, joka teki tästä edellistä paremman. Viimeinen silaus tälle elokuvalle olivat 80- ja 90- luvun toimintaleffojen sisäpiirivitsit, jotka kruunasivat koko elokuvan, ja en ole kuullut näin paljon salissa ennen naurettavan, osa vitseistä sai jopa aplodeja. Ei tälläistä elokuvaa voi eikä saa yrittää miettiä tai arvostella tämän syvällisemmin, kuten monissa arvosteluissa ollaan tehty.
Perstuntumalla tästä pitää antaa arvostelu viihdyttävyyden kannalta, eikä tälle oikeasti yhtään viittä tähteävähempää voi antaa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa