Caroline Munro

Dead Heat (1977)

aka Hakunetsu Dead Heat

Dead Heat #1 Dead Heat #2
IMDb

Vuonna 1972 valmistunut eksistentialistinen autoiluelokuva Hairpin Circus teki sen tuottaneesta, länsimaissa lähinnä samurai ja sci-fi -elokuvistaan tunnetusta Tohosta hetkeksi lajityypin japanilaisen edelläkävijän. Dead Heatin valmistuessa vuonna 1977 tilanne oli toinen: kilpaileva yhtiö Toei oli muutama vuosi sitten laukaissut pienoisen moottorielokuvabuumin, jonka etunenässä kaasuttelivat mm. Norifumi Suzukin puhtaan viihteelliset Truck Yarou -elokuvat (1975-1979), sekä erinäiset yksittäisteokset, kuten Kinji Fukasakun Violent Panic: The Big Crash (1977).

Dead Heat [1]
Dead Heat [2]

Hairpin Circusista poiketen Dead Heat on autoiluelokuvien pulp-viihdettä: hieman taitamattoman ja taiteellista kunnianhimoa omaamattoman tekijäporukan laatima genre-elokuva, jonka uhkuu sitä samaa halvan bensiinin katkuista henkeä, joka toimi Quentin Tarantinon Death Proofin (2007) innoittajana. Asiantuntijat voinevat laskea elokuvan budjetin siinä romutettujen autojen arvon perusteella, sillä kovin moneen muuhun osa-alueeseen ei elokuvassa ole rahallisesti panostettu. Pelkästään katsojien viihdyttämiseen sekä heidän lompakkonsa tyhjentämiseen tähtäävissä elokuvissa ei silti toki ole mitään oletusarvoisesti vialla, varsinkaan silloin kun ne jopa täyttävät osan antamistaan lupauksista.

Eksploitaatioelokuvien tarinallisia kliseitä, joskaan ei niiden graafista kuvastoa, lainaava Dead Heat on ennalta arvattava sekä hyvässä että pahassa. Elokuvan alkuasetelma heittää bensa-asemalla työskentelevät nuorukaiset pikkukaupungin yöhön, jossa tuntemattomien autoilijoiden haastaminen katukisoihin toimii leppoisana ajanvietteenä. Nuorten huoleton elämä muuttuu, kun yksi kaveruksista isottelee tyhmyyksissään väärälle miehelle ja löytää pian itsensä ajoneuvoineen joen pohjalta. Vauhtiveikon viimeisiä henkäyksiä kuulemaan ennättänyt Taku (Jun Etô) vannoo kostoa mystiselle "aaveratsastajalle". On aika ottaa lopputili huoltoasemalta ja sijoittaa kaverin vakuutusrahat koston tuliterään välikappaleeseen, turbolla ja alumiinimaaleilla aseistettuun Toyota Celica 2000GT LB:hen.

Dead Heat [3]
Dead Heat [4]

Takun kostoretki kuljettaa häntä halki Japanin, jossa hän tapaa lukuisia enemmän tai vähemmän miellyttäviä henkilöitä. Heistä osa on joutunut aiemmin tekemisiin aaveratsastajan kanssa, mutta kukaan ei tunnu tarkalleen tietävän mistä kyseisen, Nissan Ken & Mary 2000GTX Hardtopilla ajelevan pirulaisen voisi löytää. Parhaimmillaan Takun kohtaamiset ovat nautittavan genretietoisia, toisinaan turhan kliseisiä tai täysin tarpeettomia. Esimerkiksi liftaritytön (Jun Fubuki) kanssa haaskataan liian paljon aikaa. Osuus ei palvele tarinaa millään tavalla, eikä kunnon romanssiakaan saada aikaan. Mielenkiintoisempia sivuhenkilöitä uhkaavatkin olla pysähdyspaikoilla vilahtelevat Camaro Z28, Mazda Savanna RX-3 sekä muut sekalaiset peltilehmät.

Varsinainen autoilutoiminta on laadukasta aina kun sitä vain katsojalle tarjoillaan. Lähinnä vuoristoteillä tai muilla syrjäisillä sijainneilla tapahtuvat vauhtiosuudet keskittyvät poikkeuksetta kahden auton keskinäiseen mittelöön, joskin finaalissa molempien osapuolten menopelit laitetaan erittäin asiallisesti lunastuskuntoon. Valitettavasti useimmat toimintakohtaukset ovat hyvin lyhyitä, ja varsinkin elokuvan puolivälissä otetaan turhankin pitkä levähdystauko. Rymistelyt ovat tallentuneet filmille varsin hyvin, vaikka mitään suurta teknistä taituruutta ei kannatakaan odottaa. Muutamissa rauhallisemmissa kohtauksissa käsivarakameratyöskentely on omituisen heikkotasoista kuvan värähdellessä levottomasti.

Dead Heat [5]
Dead Heat [6]

Dead Heat ei ole lajityyppinsä klassikko, eikä välttämättä edes yllä ensimmäisen varttinsa nostattamien odotusten tasolle. Autoilutoiminnasta nauttiville kyseessä on kuitenkin täysin menevä välipala, josta löytyy lisäksi mukava annos 1970-luvun peruslaadukkaan B-toimintaelokuvan nostalgiaa.

Versioinfo (23.4.2010):

King Recordsin julkaisema tekstittämätön japanilainen dvd sisältää elokuvan remasteroidun printin sekä widescreen- että fullscreen -formaatissa. Elokuva on ilmeisesti alun perin kuvattu open matte -kuvasuhteella, eli täyskuvallisesta versiosta ei suinkaan puutu mitään vaan päinvastoin se sisältää ylimääräistä kuvainformaatiota ruudun ylä- ja alalaidassa. Varsinaiset lisämateriaalit rajoittuvat traileriin sekä paketin mukana tuleviin vihkosiin.

***--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 23.4.2010
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!