Caroline Munro

Wet Dreams (1974)

aka Dreams of Thirteen; Dreams of a Young Girl; Rêves humides; Sueños humedos; Wet dreams - sogni bagnati

Wet Dreams #1 Wet Dreams #2
IMDb

Vuonna 1974 valmistuneen Wet Dreams -lyhytelokuvakoosteen syntyhistorian taustalla toimi 70-luvun alussa Amsterdamissa kahdesti järjestetty Wet Dreams -elokuvafestivaali. Festivaalin päävastuullisina järjestäjinä toimi jenkkiparivaljakko Bill Levy ja Jim Haynes. Wet Dreams Film Festival oli kaikin puolin pornopainotteinen tapahtuma: alan palkintoja jaettiin, kankaalla pyöritettiin pornoelokuvia ja festivaaliyleisö saattoi osallistua villeihin monisatapäisiin seksiorgioihin. Haynes itse kommentoi tapahtuman taustoja myös ideologisin perustein; hänen mukaansa kyse ei ollut pelkästä pornosta ja sekstailusta, vaan liberalismista, yksilönvapaudesta ja taistelusta holhousyhteiskuntaa vastaan.

Wet Dreams [1]
Wet Dreams [2]

Toisen Wet Dreams -festivaalin aikoihin Levy ja Haynes saivat idean tehtailla aatteitaan kuvastavan elokuvan. Tuottajaksi projektiin löytyi ideasta innostunut hollantilainen Max Fischer, joskaan Fischerin kelkkaan hyppäämään ei lopulta ollut kiinnostunut kuin Haynes. Haynes ja Fischer kokosivat kasaan joukon sekä tunnettuja että ensikertalaisia ohjaajia ja ryhtyivät työstämään projektia.

Wet Dreams koostuu yhteensä kolmestatoista eripituisesta toisistaan irrallisesta lyhäripalasesta, jotka on liitetty yhteen väliotsikoin "uni 1", "uni 2", jne. Lopputeksteissä unille annetaan myös tunnistettavat nimet, mutta jostain syystä ne on väliotsikoinneista päätetty jättää pois.

Wet Dreams [3]
Wet Dreams [4]

Lyhytelokuvien taso vaihtelee ei-yllättäen laidasta laitaan. Noston arvoisia unista ovat lähinnä jo ennalta nimeä itselleen keränneiden ohjaajien teokset. Tanskalaisprovokaattori Jens Jørgen Thorsenin (Stille dage i Clichy, 1970) sosiaalirealistiseksi mainostettu uni "Another Wet Dream" kertoo tarinan kalakauppiasneidistä ja harvahampaisesta tehdastyöläisestä, jotka toisensa löytäessään löytävät samalla myös elämälleen syvemmän merkityksen. Lasse Braunin (Sensations, 1975) "The Happy Necrophiliacsissa" nekrofiiliviettelijättäret hurmaavat reppureissaaja-cowboyn kohtalokkain seurauksin. Dusan Makavejevin (Sweet Movie - makea kaunotar, 1974) unessa "Politfuck" valkoisen naisen ja neekerimiehen päät ärisevät toisilleen häiriintyneesti, välillä myös kielillä toisiaan lähestyen. Veteraaniohjaaja Nicolas Rayn (Nuori kapinallinen, 1955) "The Janitorissa" vanha silmälappupäinen talonmies sekaantuu unelmissaan seksuaalissävytteiseen performanssiin. Mainittujen unien välissä nähdään monta turhanpäiväisempää lähinnä täytemateriaalilta tuntuvaa unta.

Wet Dreams [5]
Wet Dreams [6]

Wet Dreams on valitettava väliinputoaja. Pornona katseltavaksi se on aivan liian epäeroottinen, ja taiteellisessa mielessä liian pinnallinen ja vailla ytimekästä sanomaa. Monet elokuvan unista ovat harmillisen unettavia, eikä yhtäkään niistä voi oikein luonnehtia eroottisessa mielessä märäksi. Ensimmäinen Fischerin unista, "Deep Skin", on jopa harvinaisen inhorealistinen lähikuvine genitaalialueista runsaine karvoituksineen ja toisiaan lipovine limaisine kielineen.

Yksikään unista ei onnistu myöskään kunnolla viestimään tekijöidensä alkuperäistä sanomaa. Näin asian koki myös Haynes, jonka mielestä lopputulos oli yhtä lailla pettymys. Haynesin omat suosikit ja samalla ainoat, joissa hän näki aatteidensa mukaista sanomaa, olivat Thorstenin ja Heathcote Williamsin unet. Näistä Williamsin uni on todella lyhyt klippi, jossa siniseksi maalattu mies nielee tulta ja pieraisee sen jälkeen räjähtävästi. Siinäpä vasta sanomaa kerrakseen.

Wet Dreams [7]
Wet Dreams [8]

Myös taloudellisessa mielessä Wet Dreams oli floppi. Kenties aikanaan elokuvan saattoi joku kokeakin kantaa ottavana ja merkityksellisenä, mutta jälkikäteen tarkasteltuna jäljelle on jäänyt vain tympeähkö sukupuolielimillä kyllästetty art house -kuriositeetti.

Versioinfo (14.5.2010):

Wet Dreams -levitysnimensä ohella (nimivalinta, josta Bill Levy ei ollut koskaan erityisen mielissään) elokuvaa on kierrätetty ainakin Euroopassa, Kanadassa ja Amerikassa nimellä Dreams of Thirteen. Briteissä elokuva on tiettävästi kulkenut myös nimellä Dreams of a Young Girl.

Wet Dreams esitettiin Orionin kankaalla Helsingin KAVA:n Eurotica-sarjassa 12. ja 15. toukokuuta 2010.

**---
© Jetro Suni, julkaistu: 14.5.2010
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (2)
 JSSM
  2.0 2.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Mikko Sirenius kommentoi (17.5.2010 22:48:37)
user avatar Ei tää nyt niin huono ollut, vaikka sisällöltään lähinnä viihteellinen. Lyhyet sketsimäiset jutut on ihan hauskoja, mutta loppupuolella alkaa koko touhu tuntua itseääntoistavalta ja lisäksi siellä lopussa on nää "kokeellisimmat" ja puuduttavimmat episodit, naisen naaman katsominen kuva-kuvalta ja Nicholas Rayn osuus jotka vois olla ihan ok yksinään, mut siinä vaiheessa elokuvaa olis toivonut enemmän pointtia.
Mutta etenkin muutama ensimmäinen episodi oli hyvää kamaa. "Deep skin" eroottisinta, mitä on vähään aikaan tullut nähtyä.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa