Caroline Munro

Enter the Void (2009)

Ohjaus

Käsikirjoitus

Näyttelijät

Maa

 Enter the Void #1 Enter the Void #2

Genre

Void (suom. tyhjiö)

• An empty space; a vacuum.
• (astronomy) An extended region of space containing very few, or no, galaxies

Ranskalaisauteur Gaspar Noén uutukainen Enter the Void ei ole ohjaajalleen ominaiseen tapaan missään mielessä tavanomainen elokuva, eikä se päästä katsojaansa yhtään sen helpommalla kuin yksikään aiempi Noén elokuvista (Irréversible, 2002; Seul contre tous, 1998).

Enter the Void [1]
Enter the Void [2]

Elokuva kertoo synkänpuoleisen tarinan sisarusparista, jota elämä on lapsuudesta saakka paukutellut päähän vähemmän jaloa metallia olevalla lusikalla. Veli Oscar (Nathaniel Brown) asuu Tokiossa, jossa hän elättää itsensä huumekaupalla ja lennättää myöhemmin diilaustuloillaan myös siskonsa Lindan (miellyttävän persoonalliset piirteet omaava Paz de la Huerta; Choke, 2008) luokseen. Tokioon saavuttuaan Linda päätyy yökerhoon strippariksi ja seksisuhteeseen pomonsa kanssa. Oscar ei Lindan ura- ja miesvalinnasta ole mielissään, eikä Linda vastavuoroisesti pidä siitä, että Oscar sekaantuu huumeisiin. Päätarina on kuitenkin vain kapea kehys, jonka sisään varsinainen sisältö asettuu.

Enter the Void on teknisessä mielessä raikas ja erittäin ansiokas. Jo heti hengästyttävästä alkutekstijaksosta asti on selvää, että Noén tyylitaju voi yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Hypnoottiset kuvavälkyttelyt, DMT-trippijaksot ja niihin yhdistetty nerokas äänimaailma (säveltäjänä jälleen kerran Irréversibleenkin musiikit työstänyt Thomas "Daft Punk" Bangalter) eivät ehkä Noén tyylittelyyn jo tottuneille ole aivan uusinta uutta, mutta toimivat silti moitteetta. Heti elokuvan alkupuolella katsoja asetetaan päähenkilöveljen pään sisään ja tapahtumat nähdään ja koetaan hänen kauttaan (näin ollen katsoja näkee jakson aikana kuvassa myös päähenkilön silmänräpäykset). Point-of-view -asetelma on hyvin samankaltainen Kathryn Bigelow'n Strange Daysissä (1995) nähtäviin muistitallenneotoksiin verrattuna (elokuva, jonka Noé itsekin mainitsee innoittaneen POV-kokeilujaan). Myöhemmin kamera asemoituu third-person -näkymään päähenkilön takaraivon taakse.

Enter the Void [3]
Enter the Void [4]

Enter the Voidin ei kuitenkaan kannata pelätä jämähtävän pelkäksi tekniseksi kikkailuksi, sillä elokuvan edetessä sisältöä ja uusia tasoja löytyy jatkuvasti aina vain enemmän ja enemmän. Soppaa sekoittamaan peliin on heti alussa heitetty Karma-glin-panin Tiibetiläinen kuolleiden kirja, jonka Oscar on saanut lainaksi ystävältään. Kirja on jäänyt Oscarilta lukematta, mutta se otetaan puheenaiheeksi useaan otteeseen pitkin elokuvaa. Puhetta on myös sisarparin nuoruudessaan solmimasta verivalasta ja siitä kuinka veli on luvannut vahtia sisartaan vielä kuolemansakin jälkeen taivaalta katsellen. Myöhemmin kohtauksesta toiseen siirtymisessä hyödynnetään ilmassa leijailevaa kameraa, joka zoomaa sisään ja ulos kohteistaan ja kulkee pitkin valo- ja lihatunneleita. Katsojan tulkittavaksi jää mistä kaikessa oikeastaan on kyse.

Siinä missä Noén aiemmat elokuvat, myös Enter the Void on hyvä esimerkki siitä miten taidokas Noé on esittelemään arkisiakin tilanteita, joihin mahdollisesti yhdistyviä ristiriitoja ei ilman taitavan hienovaraista korostamista välttämättä kiinnittäisi juurikaan huomiota. Valveutuneessa katsojassa ristiriitojen tunnistaminen herättää tietenkin välittömän kiinnostuksen ja tarkasteluvietin heräämisen, samalla lisäten mielenkiintoa itse elokuvaa kohtaan ja malttamatonta odotusta teemojen jatkokäsittelyyn. Yksi elokuvan monista teemoista on sisar- ja vanhempainrakkauden rajojen tutkiskelu verrattuna seksuaalis-mielihyväpainotteiseen rakkauteen. Mainittuja rajoja tietenkin uhmataan ja kyseenalaistetaan rohkeasti.

Enter the Void [5]
Enter the Void [6]

Tiibetiläinen kuolleiden kirja tuo muassaan buddhismin, mutta päähenkilöveljellä maailmankatsomus puolestaan vivahtelee Kierkegaardin ja Nietzschen eksistentialismi-käsitteiden suuntaan, sisältäen myös pieniä otantoja Camus'n absurdismista. Tämä käy selväksi kohtauksessa, jossa veli ja sisko makaavat ja keskustelevat keskenään huoneessaan. Linda tulee maininneeksi kuinka mukavaa olisikaan olla "ihan oikeassa työssä", johon Oscar, ymmärtäen modernin demokratian ja kapitalismin kipupisteet, toteaa suorasukaisesti kaikkien työläisten olevan orjia, eikä mikään ammatti lopulta ole toista sen parempi. Oscarin mukaan tärkeintä elämässä on vain valita itselleen ja elämälleen mieluisa tavoite. Linda miettii hetken ja valitsee tavoitteekseen suuren rakkaussuhteen. Oscar ei päätöstä tuomitse, joskin katsoja voi sen helposti tehdä ja kokea kohtauksen humoristisena. Modernin orjuuden pakottama on myös päähenkilöparin elämäntilanne. Raha on välttämätöntä mielekkääseen elämiseen, joskin sisarusten tapauksessa ansaintavaihtoehdot ovat olosuhteiden pahasti rajoittamat.

Yksi Enter the Voidin parhaista puolista on se, ettei se missään vaiheessa selittele itseään väkinäisesti. Tulkintavastuu jää katsojalle, elokuvan rakenteen mahdollistaessa useat eri tulkintatavat. Noén elokuvissa hienointa on se tapa, jolla ne on rakennettu kuvaannollisesti intellektuellin keskustelun muotoon ohjaajan ja katsojan välillä. Luonnollisesti katsojalta vaaditaan vastavuoroisesti riittävä ymmärryksen ja yleissivistyksen taso, jotta keskustelu olisi mielekästä.

Enter the Void [7]
Enter the Void [8]

Kaikista kehuista huolimatta Enter the Void voi pituutensa ja toteutustapansa johdosta osoittautua monille katsojille lopulta liiankin raskaaksi kokemukseksi. Sietokyky saattaa joutua erityisesti koetukselle, jos keskittyy katselemaan vain elokuvan visuaalista (joskin toki loistokasta) pintaa. Toinen ongelmakohta on elokuvan pyrkimys sisällyttää samaan pakettiin vähän hieman liikaa kaikkea. Näin ollen valtaosa yleisöstä löytänee elokuvasta osuuksia joista pitää, mutta melko todennäköisesti myös jaksoja, jotka eivät mahdollisesti täysin vastaa omia mieltymyksiä.

Nämä pienet puutteet pois lukien ei Enter the Voidista moitteen sijaa löydy. Tervetuloa tyhjiöön.

Versioinfo (3.6.2010):

Enter the Voidista on pyöritetty maailmalla sekä sen lyhyttä että pitkää leikkausversiota. Lyhyestä versiosta puuttuu yhden kelallisen verran kameralentelyä elokuvan loppupuolelta (n. 17 min).

Elokuva sai virallisen Suomen ensi-iltansa 3.9.2010.

****½
© Jetro Suni, julkaistu: 3.6.2010
keskiarvo
toimitus
4.13/5.00 (8)
 JSSMTPKKJM*MMPITM
  4.5 4.5 3.5 4.5 4.5 3.5 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.88/5.00 (29)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  27 (36)
75% 		Enter the Void (2009)  Enter the Void (2009)  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (10.3.2011 20:23:09)
user avatar Aika keskinkertaiseksi jäi itse elokuvan anti. Sen sijaan naurahdin arvostelun kohtaa, jossa arvostelija luetteli lukemansa filosofit.
vastaa »
Noraf kommentoi (25.7.2012 22:28:31)
user avatar Keskinkertainen on kyllä viimeinen sana mitä tästä käyttäisin. Ymmärrän kyllä täysin että elokuva ei ole kaikkien makuun, mutta se on täysin ainutlaatuinen kokemus.
vastaa »
Jokeri kommentoi (26.7.2012 18:17:07)
user avatar Onhan tämä tyypillinen vaatii isomman kankaan toimiakseen elokuva ja sisältöä voi lukea moneen suuntaan. Jos nyt on sattunut lukemaan filosofia tai paria, niin helposti voi rakennella vaikka mitä yhteyksiä.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (26.7.2012 21:25:41)
user avatar Minusta on epäilyttävämpää, että pitäisi lukea jotain filosofeja ymmärtääkseen elokuvaa.
vastaa »
anonyymi kommentoi (27.7.2012 15:03:26)
lainaus:
Minusta on epäilyttävämpää, että pitäisi lukea jotain filosofeja ymmärtääkseen elokuvaa.
user avatar Ei edes tarvitse, mutta kuten sanottu vaatii toimiakseen ison kankaan.

Koskaan ei ole kuolema tuntunut elokuvassa näin läheiseltä ja lopulliselta.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (27.7.2012 18:07:37)
lainaus:
Ei edes tarvitse, mutta kuten sanottu vaatii toimiakseen ison kankaan.

Koskaan ei ole kuolema tuntunut elokuvassa näin läheiseltä ja lopulliselta.
user avatar Hieno suhtautuminen asiaan, kankaan koosta tosin voidaan olla montaa mieltä. Itselle Noén kuvaustyyli aiheuttaa jo fyysistä pahoinvointia huvilaitteiden mukaisesti, joten elokuva on jäänyt kertaalleen kesken.

Sitten on tietysti se kysymys olemassa, onko kuolema unenkaltainen tila ilman alitajunnan luomaa kuvavirtaa? Siinä mielessä EtV on melko levollinen ja miellyttäväkin kannanotto asiaan :)
vastaa »
anonyymi kommentoi (28.7.2012 15:00:36)
lainaus:
Hieno suhtautuminen asiaan, kankaan koosta tosin voidaan olla montaa mieltä. Itselle Noén kuvaustyyli aiheuttaa jo fyysistä pahoinvointia huvilaitteiden mukaisesti, joten elokuva on jäänyt kertaalleen kesken.

Sitten on tietysti se kysymys olemassa, onko kuolema unenkaltainen tila ilman alitajunnan luomaa kuvavirtaa? Siinä mielessä EtV on melko levollinen ja miellyttäväkin kannanotto asiaan :)
user avatar Leffan sällille kävi vain kyseenalainen tsägä jäädä dmt-tripille kesken kuolemisensa...ja aika lailla enempikin pahan tripin puolelle lipsahteli jos minulta kysyttäisiin..

Itselle uudelleensyntymän ajatus on käytännössä aina ollut ihan yhtä epämukava - kaikissa abstrakteissa metafyysisissä vivahteissaankin - kuin henkilökohtaisen itsensä tiedostavan persoonan täydellinen tuhoutuminenkin, jotenka siksi tämä oli minulle kokemuksena alun alkaenkin kuin trippi kohti kuolemaa.

Jotka tätä eivät teatterissa kokeneet, menettivät kyllä mielestäni jotain todella ainutlaatuista.
vastaa »
Safiiri kommentoi (1.8.2012 21:20:38)
user avatar Enter the Void oli kyllä melkoinen koettelemus, sillä en muista milloin viimeksi olisi pitänyt seurata kellon tikitystä näin kiihkeästi. Mieluummin katson neljä tuntia hardcore pornoa putkeen, kuin seuraan tällaista tekotaiteellista paskaa.
vastaa »
anonyymi kommentoi (2.8.2012 14:03:58)
user avatar oli kyllä tekotaiteellisuus kaukana kuin vaan voi
vastaa »
Stalinger kommentoi (20.12.2018 10:09:37)
user avatar Varmasti vaikuttavimpia elokuvia mitä olen kuunaan nähnyt. Jätti hirvittävän paljon mietittävää vähän kaikesta mahdollisesta. Todella, todella totuudenmukainen jollain pelottavalla tavalla. Jos joudun kertomaan jollekin tästä, niin sanoisin että elokuva kertoo ajasta ja ajattomuudeta. se mikä tapahtuu nyt, tapahtuu samaan aikaan joka hetkenä menneisyydessä ja tulevaisuudessakin. Voisin kuitenkin kertoa elokuvasta myös monella muullakin tavalla. Aika ja ajattomuus tuntuu vain relevantilta tän kohdalla ekana.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa