A Nightmare on Elm Street (2010)
Painajainen Elm Streetillä
![]() |
![]() |
|
Michael Bayn Platinum Dunes -studiota on helppo pitää pääsyyllisenä riesanamme edelleen vellovaan kauhuelokuvien remake-boomiin, jossa 70- ja 80-lukujen tylymmänpuoleisia amerikkalaisia klassikoita on filmattu uusiksi nykypäivän nuorisoa viehättävämmällä audiovisuaalisella virittämisellä. (Suuntauksen toisena haarana voi pitää tuoreempien aasialaisten kauhuhittien amerikkalaistamista.) Texasin moottorisahamurhien (The Texas Chainsaw Massacre, 2003) suosio sahasi portin auki loputtomalta tuntuvalle määrälle turhia modernisointeja, joista Platinum Dunesin tuotantoa edustavat The Amityville Horror (2005), Liftari (The Hitcher, 2007) ja Friday the 13th (2009).
Nyt Platinum Dunes on jo odotetusti tärvellyt Wes Cravenin definitiivisen kasari-slasherin Painajainen Elm Streetillä (A Nightmare on Elm Street, 1984). Kaksi aiempaa Craven-remakea, ilkeät The Hills Have Eyes (2006) ja Viimeinen talo vasemmalla (The Last House on the Left, 2009), ovat uusintaversioiden surkeassa joukossa suhteellisen onnistuneita tapauksia, mutta molempia tekemään älyttiinkin värvätä lahjakas ohjaaja: ensimmäiseen ranskalainen Alexandre Aja (Haute tension, 2003) ja seuraavaan kreikkalainen Dennis Iliadis (Hardcore, 2004). Lisäksi Craven itse osallistui molempien tuotantoon - ilmeisesti valvoen, ettei niistä vaan tulisi mitään uuden Painajainen Elm Streetillä -elokuvan kaltaista.
![A Nightmare on Elm Street [1]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-a.jpg)
![A Nightmare on Elm Street [2]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-b.jpg)
Kyllä: Painajainen Elm Streetillä vuosimallia 2010 on täysi fiasko. Ohjaaja on poimittu musiikkivideo- ja mainosmaailmasta, ja jälki on sen mukaista: Nirvanan "Smells Like Teen Spirit" -videosta (1991) muistettavalla Samuel Bayerille ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka kertoa yli neljän minuutin tarinaa. Bayer on toivottoman kykenemätön rakentamaan elokuvan kauhukohtauksista jännittäviä, ja pelottelu sortuu jatkuvasti halpaan kovalla äänellä ja nopealla liikkeellä säikyttelyyn tunnelman kustannuksella.
Mutta mitä tässä tapauksessa tarkoittaa kauhuklassikon ja sen ikonisen pahishahmon "uudelleenkeksiminen" nykyteinisukupolvelle? Mikäli alkuperäissarjan ideoiden vesittämistä ja yleistä kädetöntä elokuvantekoa ei oteta huomioon, jää remaken omaksi johtoajatuksesi ainoastaan vahvan pedofiliapainotuksen lisääminen Freddyn rikosrekisteriin. Tällä kerralla herra Krueger paljastuu olleen harmittoman näköinen, esikoululaisiin mieltynyt pervo, joka ei edes tappanut ketään ennen muuttumistaan yliluonnolliseksi unikostajaksi. Hyväksikäyttöteema lienee myös vakavoittanut tekijät muunlaisen seksin saralla, sillä näyttelijättäriltä ei nähdä käytännössä lainkaan paljasta pintaa, mikä on näin ansiottomassa teini-slasherissä merkittävä puute.
![A Nightmare on Elm Street [3]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-c.jpg)
![A Nightmare on Elm Street [4]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-d.jpg)
Myös uusittu hirviö-Freddy on surullinen ilmestys - tosin lähinnä siitä syystä että Little Childrenissä (2006) ja Watchmenissä (2009) vakuuttaneen Jackie Earle Haleyn toivoi tekevän elokuvasta edes tältä osin jotakuinkin katsottavan. Enemmän "oikeaa palovammapotilasta" muistuttamaan suunniteltu Freddy näyttää yksinkertaisesti pöhköltä, ja matalalla äänellä höngityissä tappoja edeltävissä (ei-humoristissa) one-linerissa on yhtä paljon uhkaa kuin viipaleessa juustoa.
Pieleen mennään muun ohella ratkaisussa valottaa Kruegerin taustaa pitkin takautumin: "mysteerin" avaaminen vaikuttaisi alussa sisältävän jopa jonkinlaisen mielenkiintoa kutkuttavan koukun, mutta lopulta tarina on pedofilia-aspektia lukuun ottamatta aivan sama kuin vanhemmassa versiossa. Hidastetut otokset ennen kärventymistään lapsien kanssa leikkivästä tuuheatukkaisesta Fredistä ovat ainoastaan omiaan pilaamaan loputkin hahmon arvoituksellisuudesta. Vaikka Freddy saattoi väsähtää vitsiksi alkuperäisen sarjan jatko-osissa, hän ei ole koskaan ollut yhtä tylsä kuin vuonna 2010.
![A Nightmare on Elm Street [5]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-e.jpg)
![A Nightmare on Elm Street [6]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-f.jpg)
Rasittavinta teoksessa on kuitenkin totaalinen näkemyksen puute. Todellisuuden ja painajaismaailman sekoittamisen luulisi suovan kenelle tahansa visuaalisesti taitavalle ohjaajalle temmellyskentän kiehtovien näkyjen luomiselle, mutta Bayer pieraisee valkokankaalle koko Freddyn uran latteimmat visiot. Lähes kaikki unijaksot kopioivat mekaanisesti alkuperäisen sarjan šokkeja, ja vuodesta 1984 moninkertaistuneet tuotantoarvot on säälittävästi haaskattu mm. sängynpäädyn seinästä pullistuvan Freddyn toteuttamiseen kehnosti tietokonetehosteena. Samalla elokuva onnistuu vielä jotenkin olemaan vähemmän ilkeä kuin Wes Cravenin ensimmäinen osa, jossa Freddyn viiltelyissä oli huomattavasti sadistisempi ote. Nyt kaikkivoipa unien valtias lähinnä vain ilmestyy yhtäkkiä uhrinsa viereen ja tökkää tätä veitsihanskallaan.
Torkkuessaan harventuvaa teinijoukkoa näyttelee otanta karismattomia kauniita naamoja, joiden selviämisestä ei pysty välittämään. Heikompaan suuntaan on menty myös sekä nuorison ryhmädynamiikan että heidän vanhempiensa tapahtumiin integroimisen suhteen. Emo-kakarat tekevät Krueger-tutkimustaan yksin läppäreillään kuulokkeet korvilla, eikä edes Freddyn vahingoittamiskeinon keksimisessä ole käänteentekevän oivaltamisen tuntua.
![A Nightmare on Elm Street [7]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-g.jpg)
![A Nightmare on Elm Street [8]](/web/public/captures/reviews/001750/001969-h.jpg)
Näin surkean pökäleen luulisi tappaneen Elm Street -tuoteperheen välittömästi, mutta ikävä kyllä lipputulot kertovat muusta: 35 miljoonalla taalalla kuvattu elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa peräti 4,700 valkokankaalla, ansaiten katsojatilastojen ykköspaikan lisäksi budjettinsa takaisin jo avausviikonloppunaan. Tällä hetkellä maailmanlaajuinen tuotto lienee ylittänyt jo reippaasti 100 miljoonan dollarin rajapyykin. Vielä kun Haleyn sopimuksen tiedetään velvoittavan Freddyn rooliin palaamisen kahdessa jatko-osassa, voimme tuskin välttyä turhauttavalla tavalla hirvittäviltä lisäpainajaisilta. Kiinnostavaa näissä mahdollisissa seuraavissa episodeissa on ainoastaan se, voiko konseptin toteuttaa enää mitenkään paskemmin tai mielikuvituksettomammin.
Elokuvan Suomen ensi-ilta on 18.6.2010.
kommentit
Silti tämä on sellainen leffa joka pitää raahautua katsomaan teatteriin saakka. Damn.
Mitä uuteen versioon muuten tulee, niin kehnohan se on. Oma arvioni löytyy täältä: http://punakoura.blogit.fi/ekek-2010/
En tiedä oliko vuonna 1984 eri spektit tähän pedofilian yhdistämiseen murhiin joku lain suojallinen juttu?
Mutta mielestäni Freddy on aina ollut paha poika eikä mikään "väärin ymmärretty puutarhuri" joka sitten paljastetaan myöhemmässä vaiheessa elokuvaa todellisemmaksi. MUTTA väärällä tavalla.
Mielestäni Freddyn veitsisormet EIVÄT johda juuriaan johonkin PERKELEEN puutarha-kuokkaan jota näytettiin elokuvassa eritoten viitaten jokseenkin että "TÄSTÄ SE JOHTUU!", ja joita tämä nenätön, "leikkisän sairaaloisen huumorintajuinen", tönkkö uusi Freddy viiltelee sitten ympäri ämpäri KIPINÖITÄ leiskuen metalia pitkin...........pohja-ajatus mielestäni oli se ÄÄNI joka niistä MURHA-välineistä lähti lapsien uniin, ei mitään extra-bullshitti tehostetta tarvita kuin kunnon ÄÄNI!
...leffa ei noudata ollenkaan alkuperäistä genreä, ja voisi pistää mielestäni jatkossa eri nimellä jatko-osat peräti!
Freddyn uhriksi joutuminenkaan ei siis enää tuntunut aikaisempien elokuvien tavoin mustalla huumorilla sivuutettavalta fantasialta tai muutoin kevyellä asenteella ja läpinäkyvillä kumiefekteillä tärvellyltä.
**1/2
kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa