Caroline Munro

Noisy Requiem (1988)

aka Tsuitô no zawameki; The Noisy Requiem

Noisy Requiem #1 Noisy Requiem #2
IMDb

Yoshihiko Matsui teki itsestään jonkinasteisen underground-nimen kolmella 1970- ja 1980-luvun elokuvalla. Kasimilliselle tallennettu esikoinen Rusty Empty Can (1979), jonka kuvaajana toimi punk-elokuvan pioneeri Sogo Ishii, käynnisti Matsuin ohjaajanuran. Seuraavana valmistunutta arthouse-shokeeraaja Pig Chicken Suicidea (1981) ei tänä päivänä saa käsiinsä kuin vanhana VHS:n kopion kopiona. Matsuin kolmas ja siltä erää viimeinen elokuva Noisy Requiem oli tuotannossa vuosikausia ja muodostui lopulta pienoiseksi kultti-ilmiöksi. Neljännen elokuvansa, Where Are We Going, Matsui ohjasi vasta vuonna 2008. Sen saama palaute on ollut ainakin valtavirtamediassa varsin vihamielistä.

Noisy Requiem [1]
Noisy Requiem [2]

Noisy Requiem on 150 minuuttia selluloidille tallennettua rumuutta ja kärsimystä. Elokuvan protagonisti on Osakan nuhjuisimmilla kujilla naisia tappava ja näiden sukuelimet oman rakastajansa, kaupasta pöllityn mallinuken, haaroväliin tunkeva nilkki. Alun jälkeen hahmogalleria laajenee pahanhajuisiin spurguihin ja kääpiöihin. Heidän päivittäiset aktiviteettinsa koostuvat muun muassa linnunpaskan syömisestä, pulujen tappamisesta sekä korealaissyntyisiksi epäiltyjen vammaisten haitarinsoittajien potkimisesta.

Matsui on pohjimmiltaan hillitty punk-ohjaaja. Noisy Requiem ei rokkaa edellä mainitun lajityypin mukaisesti, mutta sen käsittelemä erilaisuudesta johtuvan syrjäytyminen sekä yksin maailmaa vastaan taisteleminen ovat punk-elokuvan tuttuja teemoja. Toinen vertaus voisi olla aasialaisittain henkistynyt John Waters, joka on vaihtanut huumorintajunsa hidastempoiseen arthouse-tunnelmointiin. Matsui on uskoon tullut nihilisti, joka levittää sanomaa maailman rumuudesta. Ohjaajan graafinen visio ajaa osan yleisöstä oksennusreaktioiden partaalle, joskin matsuilaisille taajuuksille virittäytynyt katsoja kyllä lipoo kaverin rinnuksille valuneet muusit ja lihanpalat parempiin suihin.

Noisy Requiem [3]
Noisy Requiem [4]

Ja silti Noisy Requiem on myös pullollaan kiistämätöntä kauneutta. Elokuvan mustavalkoinen kuvaus on läpeensä komeaa. Pienestä budjetista huolimatta elokuva näyttää teknisesti huikealta: kuva on selkeä, rakeinen ja veitsenterävä. Japanilaisessa kulttuurissa vuorotellen viattomuuden ja seksisymbolin aseman ottavia koulutyttöjä Matsui käyttää puhtauden tunnusmerkkeinä. Noisy Requiemin maailmassa kontrasti puhtauden ja likaisuuden välillä kasvaakin toisinaan pakahduttavaksi siitäkin huolimatta, että ohjaajan omassa maailmakatsomuksessa ne ovat vahvasti sekoittuneet toisiinsa. Matsuin omien sanojen mukaan kaikki hänen elokuvansa kertovatkin pohjimmiltaan rakkaudesta ja sen äärimmäisistä ilmenemismuodoista.

Yleisöepäystävällisyydestään huolimatta Noisy Requiem löysi katsojansa, jishu eigalle hieman poikkeuksellisesti peräti elokuvateattereiden katsomoista. Termi jishu eiga tarkoittaa omatekoista ja studioiden ulkopuolella tuotettua elokuvaa, joka eli Japanissa kultakauttaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. Valtaosa nuorista ohjaajista jäi tuntemattomuuteen eivätkä heidän elokuvansa saaneet teatterilevitystä osakseen. Matsui onnistui ponkaisemaan harrastajapiiritunnettavuuteen, mutta kärsi ystävänsä Sogo Ishiin kohtalon: 1980-luvun puolivälin jälkeen kukaan ei enää ollut halukas tuottamaan heidän käsikirjoituksiaan, eikä yhtäaikainen omatoiminen elokuvanteko ja nälkäkuoleman välttely olleet enää nähtävästi mahdollista.

Noisy Requiem [5]
Noisy Requiem [6]

Noisy Requiem on kuitenkin ollut valmistumisestaan lähtien Japanissa varsin suosittu underground-teos, joka on vuosi toisensa jälkeen löytänyt tiensä pienten elokuvateattereiden kankaille tai paremman puutteessa vaikkapa yliopistojen luokkahuoneiden seinille filmiprojisointeina. Kansainvälinen suosio on jäänyt Matsuilta pitkälti kokematta, sillä ohjaaja itse oli pitkään haluton näyttämään elokuvaansa ulkomaalaisille yleisöille. Tilanne on sittemmin muuttunut ja elokuvan oikeudet ovat tulleet kansainvälisten levittäjien saataville. Viime vuosien aikana Noisy Requiem on myyty ainakin Sveitsiin, Saksaan ja Itävaltaan.

Elokuvan suhteellinen menestys ei silti tullut helpolla. Noisy Requiemin tuotanto kesti peräti viisi vuotta, ja kuvaukset suoritettiin guerilla-tyyliin kuvausluvista välittämättä ja viranomaisia vältellen. Huikeimpana tempauksena Matsui toteutti elokuvan sisältämän tulipalokohtauksen tuikkaamalla Osakan keskustassa sijaitsevan ruostuneen autiotalon tuleen ja salakuvaamalla paloa sammuttamaan tulleita palomiehiä. Ohjaaja ei kuitenkaan jäänyt teostaan kiinni eikä elokuva joutunut vaikeuksiin levitysvaiheessa.

Noisy Requiem [7]
Noisy Requiem [8]

Noisy Requiem on lähes mahdoton elokuva pisteytettäväksi, minkä vuoksi tämäkään arvostelun lopussa näkyvää tähdistystä ei tule lukea minkäänlaisena yleismaailmallisena totuutena teoksen tasokkuudesta. Osa katsojista tulee eittämättä samaistumaan Matsuin maailmankatsomukseen, toisille sen kuvasto puolestaan edustaa vastenmielistä törkynihilismiä. Ehkäpä silti suurimpana haasteena seisoo jo itsestään hidastempoisen elokuvan massiivinen 150-minuuttinen kesto, joka pakotti allekirjoittaneenkin huilaamaan ennen katselu-urakan päättämistä (hyvältä idealta tuntunut suklaajäätelö tosin osoittautui pahemman luokan vikatikiksi Matsuin ladatessa poikkeuksellisen häijyn aborttikohtauksen ruudulle ilman varoitusta).

Noisy Requiemin tehoa ei voi kieltää. Niin paljon kuin sitä ehkäpä haluaisikin vihata, jäävät sen kauneimmat kohtaukset mieleen kummittelemaan päiväkausiksi, puhumattakaan herkemmät katsojat traumatisoivista shokkikuvista. Ei sitä silti ole tarve erityisemmin puolustella, jos kunnioitus kokonaisuutta kohtaan ilmaantui vasta useassa osassa väkipakolla suoritetun katselun jälkeen. Jokainen tutustukoot elokuvaan omalla riskillä.

Versioinfo (18.8.2010):

Omaisuuden maksava ja tekstejä vajaa japanijulkaisu on komea kolmen levyn paketti, joka sisältää elokuvan ja ekstralevyn lisäksi alkuperäisen soundtrackin. HD-remasteroitu kuva on elokuvan alkuperän huomioiden huippulaatua.

*½---
© Mikko Koivisto, julkaistu: 18.8.2010
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!