Caroline Munro

Lost Horizon (1937)

Sininen kuu

aka Bortom horisonten

Lost Horizon #1 Lost Horizon #2
IMDb

Frank Capra on ohjaajana vähän niinkuin aurajuusto: toiset tykkää, toiset ei. Yleisin mainittu syy ei-tykkäämiseen lienee Capran elokuvien väitetty "siirappisuus", jonka yleensä mielletään ilmentyvän yltiöpositiivisina loppuratkaisuina. Ohjaajana Capra oli varhaisen ääni-Hollywoodin ensimmäisiä auteureja, tärkeä tekijä joka panoksellaan luotsasi amerikkalaista elokuvataidetta mykkäelokuvien kauden äkkinäisen kuoleman jälkeisen vaikean ajan ohi kohti Hollywoodin kultakautta. Capra kuuluu siihen ohjaajien kastiin, joka kirjaimellisesti löysi oman äänensä vastasyntyneen äänielokuvan kautta, mutta jonka tyyliä uusi raskas teknologia ei kahlinnut. Oscareissakin mitattuna Capra oli 30-luvun menestyksekkäimpiä ohjaajia.

Capran tunnetuimmat "capramaiset" elokuvat, It Happened One Night (1934), Mr. Deeds Goes to Town (1936), Mr. Smith Goes to Washington (1939), Meet John Doe (1941) ja It's a Wonderful Life (1946) muodostavat teemallisesti yhtenäisen ketjun mestariteoksia, joiden punaisena lankana on avoin idealistinen poliittisuus. Tähän ketjuun teemallisesti kuuluu myös Lost Horizon, joskin laadullisesti siitä ei parane puhua samana päivänä edellämainittujen kanssa.

Lost Horizon [1]
Lost Horizon [2]

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tuotteliaana Hollywood-ohjaajana Capra toki ohjasi monia loistavia elokuvia, joissa ohjaajan ääni poliittisena kannanottajana jää taka-alalle. Silti, esimerkiksi The Strong Man (1926), Arsenic and Old Lace (1944) ja myöhäistyö Pocketful of Miracles (1961) ovat kaikki näkemisen arvoisia. Pääosassa näissäkin kaikissa on "pieni ihminen", muttei välttämättä vastaan suuri koneisto.

Melkein koko 30-luvun Yhdysvaltoja piinannut lama näkyi myös amerikkalaisessa elokuvassa. Capran ohella pienen ihmisen asialla olivat myös esimerkiksi Preston Sturges (Sullivan's Travels, 1941), John Ford (The Grapes of Wrath, 1940) ja King Vidor (Our Daily Bread, 1934). Siinä missä muut mainitut kuvasivat lamaa ja sen vaikutuksia ruohonjuuritasolta, Capran elokuville ominaista oli suurempien linjojen hahmottaminen.

Lost Horizon [3]
Lost Horizon [4]

Tyypillisesti Capran elokuvissa idealistinen pikkukaupungin yksilö joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu arvioimaan oman vakaumuksensa vakauden poliittisen instituution koneistoa - media mukaanlukien - vastaan. Systeemi ei välttämättä ole mätä, mutta yhden yksilön vaikutusvallan rajallisuus ja sen ymmärtäminen on sitä ydintä mikä Capran näkemyksessä on kestävää ja puhuttelee tänäkin päivänä. Capran elokuvia on tavattu pitää "vasemmistolaisina" Hollywoodin mittapuun mukaan. Tosiasia kuitenkin on, että Capra itse oli vakaumukseltaan republikaani, mutta humaani sellainen, mikä elokuvissaan näkyy yksilönvapauden ja vastuun taisteluna. Paras esimerkki tästä on tietysti It's a Wonderful Life ja George Baileyn koko elämän määrittelevä moraalinen ongelma: lähteäkö kotikaupungista yliopistoon ja uralle, vaiko jäädä puolustamaan sorrettuja ja vähäväkisiä tuppukylään oman tulevaisuuden kustannuksella.

Lost Horizon [5]
Lost Horizon [6]

Lost Horizon on monella tapaa outolintu Capran 30-luvun tuotannossa. Se oli megaluokan tuotanto, tekovaiheessa kallein koskaan tehty elokuva, joka teki mahalaskun lippuluukuilla melkein kaataen Columbia-studiot. Olennaista edellämainituille Capran mestariteoksille on ruohonjuuritason uskottavuus, smalltown USA ja sen idealismin rehellinen motivoiva läsnäolo kaiken tapahtuvan taustalla. Capra on sanan varsinaisessa merkityksessä amerikkalainen ohjaaja. Lost Horizon on poliittinen fantasia, jonka päähenkilö on britti ja tapahtumapaikka Himalaja. Lopputulos on ryhditön sekamelska, joka ei kokonaisuutena millään jaksa kantaa koko (restauroidun version) yli kaksituntista kestoa.

Bob Conway (Ronald Colman) on brittiläinen diplomaatti, jonka erityisalaa on kaukoidän politiikka. Pelastettuaan valkonaamoja Kiinan vallankumouksen melskeistä, Conway ja sekalainen joukko onnenonkijoita lähtee viimeisellä koneella pakoon lentokentälle hyökkääviä valtausjoukkoja. Hetken lennettyään matkustajat tajuavat, että lentokone onkin matkalla jonnekin ihan muualle kuin minne pitäisi. Kone tekee pakkolaskun Himalajan vuoristoon, mistä ryhmän pelastaa mystinen Chang, joka johdattaa porukan salaiseen Shangri-Lan laaksoon. Siellä elää belgialaisen munkin perustama ihanneyhteisö, jonka hellään vankilaan matkalaisemme joutuvat, sillä laaksosta poispääsy on erinäisistä syistä liki mahdotonta.

Lost Horizon [7]
Lost Horizon [8]

Eli kuten mainittu, politiikka on pääosassa Lost Horizonissakin. Urajohtoinen humaani poliitikko joutuu arvioimaan elämänsä prioriteetit uusiksi joutuessaan kasvotusten paratiisin kanssa. Shangri-La on kommuunintapainen onnela, missä eletään vaihtotaloudessa eikä yltäkylläisyyden keskellä rikollisuuttakaan ole. Eliniän odotus mitataan kymmenien sijaan sadoissa vuosissa.

Tiedä sitten johtuuko se elokuvan vaikeasta tekoprosessista, mutta lopputulokset ja johtopäätökset, mihin Capra päätyy Lost Horizonissa ovat aika vaatimattomat. Vielä paperilla kaikki näyttää hyvältä: sekalainen joukko rikkinäisiä ihmisiä joutuu vasten tahtoaan vangiksi paratiisiin. Elokuvan kestäessä he kaikki reagoivat olosuhteisiin eri tavalla, ja näin pitäisi muodostua mielenkiintoinen panoraama plussia ja miinuksia kommuunielämää kohtaan. Toisin käy. Monestakin syystä. Jo mainittu katkaistu yhteys, puuttuva moraalinen selkäranka Amerikan sydänmaille, mikä kantavana voimana Capran mestariteoksissa elää, tekee Lost Horizonista ulkokohtaisen ja naiivin katsauksen poliittiseen filosofiaan.

Lisää ongelmia tarjoaa hutaistu käsikirjoitus. Sinänsä kiinnostavat sivuhenkilöt eivät saa lähellekään tarpeeksi tilaa kehittyä tarjoamaan mitään näkökulmaa tapahtumiin. Etenkin loppua kohden sivuhenkilöiden tarinat kuitataan pois ilman suurempaa huomiota. Ainoana soraäänenä toimii Bobin temperamenttinen pikkuveli George, mutta tämäkin toimii lähinnä vain juonenkäänteenä ilman sen suurempaa relevanssia mihinkään kiinnostavaan.

Lost Horizon [9]
Lost Horizon [10]

Capran parhaissa elokuvissa laadun takeena oli aina Hollywoodin koneiston valtava ammattitaito. Kunhan ohjaajan oma tontti oli kohdillaan niin yleensä aina studio pystyi takaamaan elokuvalle kuin elokuvalle loistavat tekijät käsikirjoituksesta kuvauksen, lavastuksen, näyttelemisen ja musiikin kautta leikkaukseen. Kuten Capran myöhäistuotanto monesti osoittaa, monia muita ohjaajia enemmän Capra oli näiden tukijalkojen varassa. Ohjaajana Capra ei ole visualisti, vaan enemmän kirjaimeen takertuva tekijä. Lost Horizonissa Capra on temaattisesti hukassa, eivätkä tukijoukotkaan (Oscar-palkittua) lavastusta lukuunottamatta yllä parhaaseensa.

Eniten tökkii näyttelijäntyö. Normaalisti Capralla oli aina käytössään aivan Hollywoodin kärkikaarti. It's a Wonderful Life etenkin omaa aivan fantastisen ensemblen, joka omalla panoksellaan jo tekee siitä elämää suuremman elokuvan. Lost Horizonissa näytteleminen on Ronald Colmanin rutiinivetoa lukuunottamatta todella kamalaa. Etenkin Jane Wyatt naispääosassa on huikean puiseva. Sivuosista ilman kalkkunapalkintoa selviää ainoastaan Capran vakiokasvo Thomas Mitchell. Lavasteet ovat toki upeita, mutta Capran kyvyttömyys visuaalisuuteen tällä tasolla hukkaa kaiken pahvintaitteluun käytetyn vaivan. Capra ei myöskään ole jännitys- tahi seikkailuohjaajana kummoinen: alun vallankumousjaksoihin ei tule henkeä millään, eikä mystinen lentomatkakaan Himalajalle jaksa koko kestoaan kiinnostaa.

Lost Horizon [11]
Lost Horizon [12]

Lost Horizon onkin kiinnostavampi elokuva kuin mitä se on onnistunut. Historiallisessa kontekstissaan ja utopianäkemyksessään se ennakoi ja ilmentää edessä olleen Toisen maailmansodan uhkaa ja senaikaisen poliittisen tilanteen lohduttomuutta hämmentyneen idealistin silmin. Kaiken keskeltä kumpuaa ohjaajan lohduton yritys ja turhautuminen sanoa jotain oleellista ja lohduttavaa aiheesta, lopputuloksen jäädessä yrityksen tasolle.

**---
© Markus Sorsa, julkaistu: 24.8.2010
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (3)
 JSJMMS
  3.5 3.5 2.0
keskiarvo
lukijat i
3.38/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (5)
40%
Lost Horizon (1937)  Lost Horizon (1937)Sininen kuu  

kommentit

odota...
Humphrey Bogart kommentoi (26.8.2010 12:56:27)
user avatar Nyt on kyllä Sorsa hakoteillä. Lost Horizon varsin toimiva ja mielenkiintoinen elokuva, joskaan ei toki täydellinen. Mutta ei ole mikään muukaan Capran elokuva...
vastaa »
anonyymi kommentoi (26.8.2010 15:16:25)
user avatar Caprassa on tietenkin parasta persoonallinen ote. Miehen klassikoista ainoastaan Mr. Deeds menee överiksi capramaisuudessaan. Lost Horizon puolestaan Capran mittapuilla hieman pitkästyttävä ja mitäänsanomaton.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa