Caroline Munro

I Sell the Dead (2008)

Kuoleman kauppamiehet

I Sell the Dead #1 I Sell the Dead #2
IMDb

On ihmisiä, jotka saavat asioita aikaan ja on ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita. Ideaalimaailmassa nämä kaksi ominaisuutta kohtaisivat useamminkin, mutta elokuvateollisuudessa yhtälö on harvinaisempi. Priimaesimerkki ensin mainitusta porukasta on irlantilainen ohjaaja-kirjoittaja Glenn McQuaid omaan lyhäriinsä The Resurrection Apprentice (2005) perustuvan esikoispitkänsä I Sell the Dead kera.

I Sell the Dead [1]
I Sell the Dead [2]

Hammer-homageen pyrkivä tuotos sijoittuu 1700-luvun Irlantiin. Kehyskertomuksessa kiinni jäänyt haudanryöstäjä Arthur Blake (Dominic Monaghan) selittää tekosiaan papille (Ron Perlman överillä irkkuaksentilla varustettuna) ennen aamun tapaamista giljotiinin kanssa.

Seuraa juoneton sarja anekdootteja, joissa Blake ja partnerinsa Willie (näyttelijä-ohjaaja Larry Fessenden, mm. Wendigo, 2001) törmäilevät erilaisiin epäkuolleisiin. Alkupuolella mukana käväisee hetken Phantasmeista tuttu Angus Scrimm. Puolen välin jälkeen seuraa pikkuriikkistä juonenkehittelyä, joka johtaa yhtä autioutuneeseen mielikuvituksen jättömaahan kuin kaikki muukin.

I Sell the Dead [3]
I Sell the Dead [4]

Pääosin studiossa kuvattu I Sell the Dead näyttää kahdella lampulla valaistulta harrastelijateatteritaltioinnilta. Tätä McQuaid yrittää vaihtelevan epätoivoisesti peittää savukoneella. Budjetti on pieni, mutta luovuus olematon ja kuvallinen anti suorastaan antivisuaalista. Optimistisesti voisi todeta elokuvan kenties pohjaavan oraalisen tarinoinnin jaloon perinteeseen loputtomilla, paikallaan polkevilla sivupoluilla. Karu todellisuus on vain se, ettei pääpolkua ole ja lyhärijuuret näkyvät pahimmalla mahdollisella tavalla - ideaa 80 minuutin elokuvaan ei ollut saati tullut.

Näyttelijöiden epäkiitollinen tehtävä on yliyrittää epäaitojen sumeiden taustojen edessä ja odottaa ohjaajan leikkaavan pois vaivaannuttavan junnaavasta kohtauksesta toisensa perään pysäyttämällä kuva ja muuttamalla se sarjakuvaruuduksi. Koska elokuvasta on sarjissovitus olemassa, ei siksi että kyseessä olisi soljuvasti muun materiaalin kanssa luoviva tehokeino.

I Sell the Dead [5]
I Sell the Dead [6]

I Sell the Deadia katsoessa tulee paha olo niiden lahjakkaiden ihmisten puolesta, joilta uupuu McQuaidin kyky myydä omia projektejaan. Heidän ja tietysti oman itsensä, koska joutuu kyseisestä tuotoksesta kärsimään.

Versioinfo (6.9.2010):

I Sell the Dead on julkaistu Suomessa Night Visions -dvd-sarjassa.

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 6.9.2010
keskiarvo
toimitus
1.63/5.00 (4)
 JSSMIR
  2.5 1.5 1.0
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Mikko Kojo kommentoi (26.12.2012 07:04:47)
user avatar Harvemmin kauhukomedia naurattaa, korkeintaan huvittaa. Siitä huolimatta I Sell The Dead on aika lähellä tehdä pohjat, mutta sen onneksi paskoja kauhukomedioita on tehty ennenkin. Maskeeraukset sentään olivat asiallisia. Muistelin tätä haukutun, olisi pitänyt uskoa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa