Caroline Munro

Resident Evil: Afterlife (2010)

aka Biohazard IV: Afterlife; Resident Evil: Ultratumba; Resident Evil 4: La resurrección

Resident Evil: Afterlife #1 Resident Evil: Afterlife #2
IMDb

Avatarin vanavedessä seurannut 3D-buumi ja sen keskinkertaiset tulokset saavat helposti unohtamaan, ettei vika välttämättä ole tekniikassa vaan sen käyttäjissä. Tilannetta ei helpota, ettei yksikään James Cameronin megaeepoksen jälkeinen elokuva animaatioita lukuun ottamatta ole alun perin ekstrakerrokset mielessä kuvattu, vaan jälkikäteen kahdesta ulottuvuudesta pikapikaa konvertoitu.

Hieman yllättäen ensimmäiseksi Cameronin opetuslapseksi aidon kolmiulotteisuuden saralla ehtii keskinkertaisen ja aivovammaisen välillä sukkuloinutta b-viihdettä aina Mortal Kombatista (1995) Death Raceen (2008) ahkerasti nikkaroinut Paul W.S. Anderson. Ohjaaja-kirjoittaja aloitti uransa briteissä, kiksinsä autovarkauksista saavan nuorison kuvauksella Shopping (1994), mutta siirtyi Amerikkaan pseudo-blockbustereiden perään.

Resident Evil: Afterlife [1]
Resident Evil: Afterlife [2]

Mortal Kombat on edelleen Andersonin parhaiten rahaa poikinut tuotos. Yritykset vakavampaan kerrontaan johtivat paikoin mainion Hellraiser meets Alien -hybridin Event Horizon (1997) kautta umpinaurettavaan Soldieriin (1998). Sitten Anderson keksi tehdä elokuvan Playstationin hittipelisarjasta Resident Evil.

Pahan Umbrella-yhtiön tutkimuslaitoksesta irralleen karanneiden zombien pysäytysyrityksiin keskittyvä pelisarja kääntyi unohdettavaksi toimintajohteiseksi säntäilykauhuksi, jonka taakkana oli Andersonin ohella monien pelisovitusten tapaan lähdemateriaalin kliseiset velat elokuville. Pelimaailmassa elokuvista tutut konventiot viihdyttävät, koska niiden lomassa pääsee itse toimimaan ja siten kokemaan hölmöimmätkin shokkisäikyttelyt henkilökohtaisemmin. Tuplakierrättäminen johtaa kuitenkin molempien muotojen huonoimpiin piirteisiin.

Resident Evil: Afterlife [3]
Resident Evil: Afterlife [4]

Jatko-osia kuitenkin pulpahti sitä mukaa, kun Anderson keksi lisää seikkailuja päätähdelle/vaimolleen Milla Jovovichille. Apocalypse (2004) ja Extinction (2007) kärsivät vielä tunkkaisemmasta unohdettavuudesta kuin ensiosa. Nyt Anderson on itse palannut myös ohjaajan pallille, saatuaan kolmannen ulottuvuuden jossa leikkiä.

Käsikirjoittajaksi hänestä ei edelleenkään ole. Hahmot toimivat, kuin tietäisivät olevansa elokuvassa tai pelissä, sätkien ja sutkautellen yhtä ponnettomasti. Juonen sijaan neljännen osan tehtävä on kuljettaa Jovovich paikasta toiseen ja cliffhangerista kolmanteen. Kaikki tämä tapahtuu mekaanisesti, vailla tietoista riemua lajityypin mahdollisuuksista saati edes alkeellisesta tarinallisesta kaaresta kellekään hahmolle.

Resident Evil: Afterlife [5]
Resident Evil: Afterlife [6]

Onneksi ohjaajana Anderson näyttää oppineen jotain Death Racen silppuryminästä. Toiminta tempaa muutamaan otteeseen mukaansa ja ainakin tapahtumista saa selvää. Myös kolmiulotteisuus näyttää vakuuttavammalta kuin esim. Clash of the Titansin (2010) nolo sekasotku. Sen ohella Anderson osaa hyödyntää kameran asemointia sekä leikkauksen ja kuvan rytmiä.

Resident Evil: Afterlifen ylivoimaisesti paras kohtaus onkin tuhoutuneen vankilan kylpyhuoneessa tapahtuva kamppailu sankarien ja kolmimetrisen, ihmisen kokoista nuijakirvestä heiluttavan huppupäisen superzombin välillä. Melkein koko nujakka on hidastettu, vettä suihkuaa katosta lattiaan ja koreografia yhdistettynä musiikin käyttöön kiskoo katsojan penkistä elokuvan maailmaan ja upottaa kiinni tapahtumiin.

Resident Evil: Afterlife [7]
Resident Evil: Afterlife [8]

Ikävä kyllä varsinainen kliimaksi latistuu tylsästi kuvatuksi väännöksi Jovovichin ja maneerejaan myöten agenttismithmäisen aurinkolasipahiksen välillä. Edellisten osien tapahtumat laadullisista syistä johtuen unohtaneen lienee myös vaikea ymmärtää, miksi Jovovichillä on alussa psyykkisiä voimia ja joukko yhtä tappavia klooneja. Prologissa aurinkolasipahis myös poistaa Millan ihmevoimat kätevällä ruiskeella, mutta kykyjen puute ei vaikuta ihmenaisen toimiin käytännössä mitenkään lopun elokuvan aikana.

Tällaisten tuskallisen turhien ajatuskuvioiden ehkäisemiseksi voi lohduttaa tiedolla, että mukana on myös hampaallisiksi vaginoiksi avautuvia tappajakoiria.

**---
© Ilja Rautsi, julkaistu: 17.9.2010
keskiarvo
toimitus
2.70/5.00 (5)
 JLKKIRMK*EM
  4.0 4.0 2.0 2.0 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.33/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -4 (12)
0%
Resident Evil: Afterlife (2010)  Resident Evil: Afterlife (2010)Resident Evil: Ultratumba