Caroline Munro

Machete (2010)

aka Robert Rodriguez's Machete

Machete #1 Machete #2
IMDb

Suomessa Quentin Tarantinon ja Robert Rodriquezin Grindhouse (2007) on toistaiseksi nähty vain kahdeksi elokuvaksi (Planet Terror ja Death Proof) jaettuna. Alkuperäisessä muodossa "double featuren" välissä esitettiin feikkitrailereita, joista splätteriksi yltyvää action-mexploitaatiota mainostava Machete ("They just fucked with the wrong Mexican!") herätti sen verran innostusta, että ohjaaja Rodriquez rohkaistui paisuttamaan pitkäaikaisen unelmaprojektinsa täysimittaiseksi elokuvaksi.

Alun perin teos oli tarkoitus nähdä ainoastaan Planet Terrorin dvd-julkaisun bonuksena, mutta useampi vuosi ja 20 miljoonaa dollaria myöhemmin se sai teatteriensi-iltansa USA:ssa nousten katsojatilastojen kakkoseksi. Onneksi, sillä kyseessä on Rodriquezin kenties paras elokuva.

Machete [1]
Machete [2]

Vaikka ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-editoija-säveltäjänsä mukaan Macheten ensimmäinen käsikirjoitus valmistui jo 1993 Desperadossa esiintyneen Danny Trejon tapaamisen inspiroimana, on elokuvasovituksen lopullinen muotoutumisprosessi vähintään omaperäinen: Rodriquez halusi sisällyttää valmiiseen teokseen kaikki trailerissa nähdyt otokset sellaisenaan, ja näin on todella tehty, yhtä näyttelijänvaihdosta lukuun ottamatta. Lopputulos on hieman yllättäen samaan aikaan sekä vapaalentoisempi että eheämpi kuin mitä kehitysmetodi antaisi olettaa.

Lähes 200 sivuosan veteraani, ex-konna Trejo (s. 1944) näyttelee ensimmäisessä pääroolissaan Machete Cortezia, meksikolaista federalea (liittovaltion poliisi), joka ennen alkutekstejä joutuu mielipuolisen soolorynnäkön epäonnistuttua todistamaan perheensä teurastusta Steven Seagalin esittämän huumekeisari Torrezin käsissä. Vuosia myöhemmin Machete ajelehtii laittomana työläisenä eteläisen Texasin laitakujilla, mistä kiero bisnesmies Michael Booth (Jeff Fahey) bongaa tämän tarjoten 150 000 dollaria maahanmuuttovastaisen senaattori McLaughlinin (Robert De Niro) murhaamisesta. Keikka paljastuu yritykseksi lavastaa ja sen jälkeen tappaa satunnainen laiton pakolainen, mutta Macheten ollessa kyseessä homma ei olekaan aivan niin yksinkertaista...

Machete [3]
Machete [4]

Esikuvistaan Machete mukailee selkeimmin 80- ja 90-luvun taitteen meksikolaisia b-toimintaelokuvia, "churroja" (termi tarkoittaa espanjalaista uppopaistettua leivonnaista), jotka olivat erityisen suosittuja etenkin Yhdysvaltain meksikolaisväestön keskuudessa. Tuotannot sijoittuvat usein juuri USA:n rajan tuntumaan ja kertovat machojen lainvalvojien väkivaltaisista ongelmanratkaisumetodeista huumekauppiaiden, ihmissalakuljettajien ja korruptoituneiden virkamiesten hallitsemalla pölyisellä maaperällä.

Machetesta keskustellessa erityishuomion ansaitsee peräti neliosainen El fiscal de hierro ("rautainen syyttäjä") -elokuvasarja (1989-1995), joka on asenteensa ja toimintapitoisuutensa ansiosta kohtalaisen viihdyttävää katseltavaa espanjaa ymmärtämättömillekin: mm. viimeisen osan avausjaksossa Charles Bronsonia kanavoiva paikallinen kultti-ikoni Mario Almada ammuskelee sadistisesti invalidin naisrikollisen pyörätuolia kunnes tämä putoaa alas kallionkielekkeeltä. Kakkososan salamurhakohtaus puolestaan tuntuu suoraan inspiroineen Rodriquezin elokuvan/trailerin vastaavaa.

Machete [5]
Machete [6]

Tietysti Machete on churro eräänlaisena turboahdettuna ideaaliversiona: acción on äärimmäisen vauhdikasta ja brutaalia, naiset kauniita sekä päähenkilö se kaikista kovin meksikaani. Danny Trejo junttaa koko elokuvan tukevasti sijoilleen oikealla asenteellaan: Machete on totaalinen badass, joka ei hymyile eikä murjo vitsejä, mutta välttää silti tylsän tosikkouden. Huumori muodostuu absurdin ylilyödyistä tilanteista sekä toki myös siitä, kuinka tyly kovanaama Machete on. Neidot kellistyvät ilman yritystä, useampi pää irtoaa yhdellä veitsensivalluksella ja huono-onnisen vastustajan suolistoa sovelletaan kerroksesta alempaan hyppäämiseen.

Trejon toteemimaisen läsnäolon ympärillä muut hahmot maalataan värikkäiksi yhden idean karikatyyreiksi, mutta homma toimii herkullisesti kun näyttelijät tuntuvat ymmärtäneen suhtautua osiinsa sopivalla vakavuuden ja campin sekoituksella. Michelle Rodriquezin piilomilitantti kapinallisjohtaja ja Jessica Alban jatkuvasti järjenvastaisen kauniilta näyttävä maahanmuuttoagentti ovat elokuvan tarantinomaisen vahvat naiset, jotka tosin eivät hekään voi mitään Macheten arpiselle charmille. Näyttelijöiden taustoja hyödynnetään ovelasti ilman että itsetietoisuus alkaa ärsyttää. Etenkin ensimmäistä kertaa pahista esittävän Steven Seagalin viimeiset hetket ovat aivan hillittömät.

Machete [7]
Machete [8]

Machete ryskii eteenpäin pysyen kiitettävän tiukkana pakettina. Vaikka meno on useimmiten silkkaa huurupäistä irrottelua, välttää Rodriquez Planet Terrorin sekoilevan hajanaisuuden. Paksu poliittinen agenda ei ehdi tukahduttamaan kostojuonen hurmeisista kohokohdista tasaiseen tahtiin annosteltavaa mielihyvää. Paikoin kökköihin CGI- gore- ja räjähdystehosteisiinkin pystyy suhtautumaan melkein samoin kuin vanhempien halpisten budjettiefekteihin.

Ennen kaikkea katsomiskokemus on hauska juuri sillä tavoin kuin hävyttömät eksploitaatiopläjäykset voivat parhaimmillaan olla. Machete on totisesti vuoden retro-äijäily pitkän matkaa ohi Stallonen The Expendables -pettymyksen.

Versioinfo (6.10.2010):

Machete saa Suomen ensi-iltansa 26.11.2010. Elokuva on mahdollisuus nähdä ennakkoon Night Visions Maximum Halloween 3010 -festivaaleilla 30.10.2010 klo 23.00.

****-
© Tatu Piispanen, julkaistu: 6.10.2010
keskiarvo
toimitus
3.45/5.00 (11)
 JSSMTPJMKKMHMMMK*EMPIPV
  4.0 4.0 4.0 3.0 4.0 4.5 2.0 3.5 2.0 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.40/5.00 (36)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  25 (54)
46%
Machete (2010)  Machete (2010)  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (1.11.2010 13:10:24)
user avatar Machete OLISI 4 tähden arvoinen, JOS: ohjaaja olisi osannut hioa ideoitaan ja karsia ylimääräistä, taistelut olisivat turruttavuuden sijaan kekseliäitä, seksi ei jäisi vain mainstream-elokuvien totutulle tasolle, vallankumouspaatossekoilua olisi tiivistetty ja Segalin loppukin oli hiukan lyhyt ja ei tyydyttänyt kaiken räiskinnän ja meuhkaamisen jälkeen. Nyt se on ihan ok, ylihypetetty hävytön eksploitaatiopläjäys mainstream-makuun, kiltisti ja hiukan tylsästi.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa