Caroline Munro

Speakerman: The Boo (2004)

aka SpeakerHead from Coal Mine; Supîkâman: The Boo

Speakerman: The Boo #1 Speakerman: The Boo #2
IMDb

Goremaestro Yoshihiro Nishimuran (Tokyo Gore Police, 2008) kädenjälki alkaa olla katsojille jo niin tuttua, ettei hänen elokuviensa kuvaileminen poikkeuksellisiksi ole enää kovin mielekästä. Hyväntahtoisesta kaiutinmutantista kertovaa draamaa Speakerman: The Boo voi silti sellaiseksi väittää hyvällä omatunnollakin.

Ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja-tuotantosuunnittelija-hahmonlaatija Nishimuran 63-minuuttisen elokuvan päähenkilö on pieni kaljamahainen olento, jolla on kasvojen tilalla orgaanisesta kudoksesta muodostuva kaiutin. Speakermaniksi kutsuttu ilmestys työskentelee hiilikaivoksella äänisireeninä, tiedottaen sattuneista onnettomuuksista soittamalla suutaan. Sympaattinen otus ei koe työntekijöiden parissa syrjintää, mutta ystäviä hänellä on vain yksi: paljain käsin töitä paiskiva legendaarinen hiilikaivosmies Kouzo Tanaka (Demo Tanaka). Kaivoksen sulkemisen jälkeen Speakermanin on aika etsiä uusia ystäviä, sekä selvittää tarinaan ilmaantuvan salaperäisen sushi-kokin todelliset tarkoitusperät.

Speakerman: The Boo [1]
Speakerman: The Boo [2]

Opiskeluajoistaan lähtien omiin ja koulukavereidensa (mm. Sion Sono) elokuviin maskeeraustehosteita väsänneen Nishimuran luomukset itsessään eivät ole Speakermanin suurin valttikortti. Yllättävää on pikemminkin ohjaajan täysin odottamaton lähestymistapa aihetta kohtaan. Speakermanissa ei ole ainoatakaan varsinaista gore-tehostetta, vaan elokuva on lähes kauttaaltaan lämminhenkinen, jopa lievästi koskettava. Kaivoksen punertava äänitorvi on sympaattinen hahmo, jonka paikoin turhankin kliseiseksi menevää ystävienhankintareissua seuraa hymy huulessa.

Paperilla puhtaalta vitsiltä kuulostavan idean pohjalta on saatu aikaiseksi tiettyä vakavahenkisyyttä omaava tarina. Toki koko juttu on tietoisen hölmö ja älytön, mutta Nishimuran rakastavan ohjauksen ansiosta Speakermanista muodostuu tunnin pituisen vitsin sijasta tunnin pituinen elokuva. Teos lienee parasta luokitella fantasiadraamakomediaksi, sillä se on kaikkia kolmea lajityyppiä samanaikaisesti. Kokoperheen viihteeksi Speakerman soveltuisi ainakin pienen editoinnin jälkeen - sivujuonteeksi kehittyvä murhatarina on elokuvan ainoa synkempi ja perheen nuorimpia mahdollisesti ahdistava osuus.

Speakerman: The Boo [3]
Speakerman: The Boo [4]

Yubarissa Japanin pohjoisella saarella Hokkaidossa kuvattu elokuva valmistui Yubari International Fantastic Film Festival -tuotantona. Yubarin kaupungin talous toimi pitkään juuri kaivosteollisuuden varassa, kunnes vuonna 1990 kaupungin viimeinen hiilikaivos suljettiin. Yubarin profiilin nostattamiseksi kaupunginhallitus perusti kansainvälisen elokuvafestivaalin esittelemään tasapuolisesti tuoretta ulkomaista elokuvaa sekä uuden sukupolven nuorten japanilaisohjaajien töitä. Nishimura itse vastaanotti tuomariston palkinnon vuonna 1995 elokuvastaan Anatomia Extinction. Nishimuran kamu Noboru Iguchi sai tyytyä vuonna 1998 elokuvasta Kurushime Girl saamaansa "kannustuspalkintoon".

Usein Nishimuran palveluksia omissa elokuvissaan hyödyntävä Iguchi nähdään Speakermanissa pienessä sivuroolissa. Speakermanille hiilivaunuauton kauppaavaa miestä esittävä Iguchi vetää koko roolinsa läpi alusvaatteissaan - tempaus, jonka Iguchi ja Nishimura ovat sittemmin ottaneet tavaksi elokuviensa ensi-iltoihin osallistuessaan. Speakerman tuntuukin monin osin perheprojektilta, joka on saanut lievän nostalgista lisäarvoa vuosien saatossa. Iguchin sekä cameoroolissa vilahtavan Nishimuran lisäksi erittäin tuttu kasvo on Speakermanin ystävää esittävä Demo Tanaka, jonka useimmat katsojat muistanevat The Machine Girlin (2008) "naulapäänä".

Speakerman: The Boo [5]
Speakerman: The Boo [6]

Speakermanin lämminhenkisyys välittynee tekijöitä tuntemattomallekin, mutta parhaat yllätykset se tarjoaa Nishimuran ja Iguchin tyypillisempiin verirellestelyihin itsensä totuttaneelle katsojalle. Nishimuran ohjaama leppoisa draama on jo lähtökohtaisesti pienoinen ihmetyksen aihe, puhumattakaan siitä, että kokonaisuus peräti toimii. Saa nähdä palaako ohjaaja enää samalle polulle toistamiseen. Juuri valmistuneen zombie-elokuva Hell Driverin (2010) ainakin voinee olettaa hukuttaneen kaiken herkistelyn kuvauksissa roiskittuun 8000 litraan tekoverta.

Versioinfo (18.10.2010):

Elokuvasta ei toistaiseksi ole dvd- tai videojulkaisua.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 18.10.2010
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!