Caroline Munro

Mercy (2000)

Kuoleman viettelys

aka Amours mortelles; Extraña compasión; Mercy - Die dunkle Seite der Lust; Mercy - senza pietà; Piedad

Mercy #1 Mercy #2
IMDb

Sarjamurhaaja on liikkeellä amerikkalaiskaupungissa. Uhreille on yhteistä se, että he ovat kaikki kauniita ja hyvin toimeentulevia naisia, ja jokaisen kanssa on ennen surmatyötä harrastettu jälkiä jättäneitä bondage- ja S&M -leikkejä. Lisäksi jokainen uhri vaikuttaa löydettäessä olevan silmät auki, mutta tarkempi tutkimus paljastaa karmivan yksityiskohdan: naisten silmäluomet on leikattu irti.

Mercy [1]
Mercy [2]

Murhia selvittämään ryhtyy Catherine Palmer (Ellen Barkin), kovapintainen naisetsivä, joka tietämättään on uransa visaisimman ja henkilökohtaisimman rikosjutun edessä. Uhrien lukumäärän kasvaessa Catherinen tutkimukset näyttävät yhä vahvemmin viittaavan salaperäiseen Vickieen (hottis Peta Wilson), joka tuntuu liittyvän jollain tapaa naisten murhiin.

Kun Vickie vielä kertoo Catherinelle varakkaiden seurapiirivaimojen miehiltä kielletystä salaseurasta, jonka puitteissa naiset harrastavat keskenään seksiä S&M -mausteilla höystettynä, alkavat salaisuudet hiljalleen avautua ja Catherine joutuu murhatutkimustensa sivussa kyseenalaistamaan omankin seksuaalisuutensa luonteen. Mysteerin ratkeamista ei tosin helpota Julian Sandsin esittämä psykiatri Dominic Broussard, jolla myös tuntuu olevan osansa palapelissä.

Mercy [3]
Mercy [4]

Ohjaaja Damian Harrisin (Deceived, 1991) kanadalaiselokuva Mercy sai ilmestyessään nopeahkon elokuvateatterikierroksen puolitoistatuntisena versiona. Sen jälkeen elokuvan kohtalona oli hautautua tv-esitysten suohon ja vähäpätöisemmän suoraan videolle -tavaran joukkoon. Se on sääli, sillä elokuva on persoonallinen sekoitus David Fincherin Se7eniä (1995) ja Paul Verhoevenin Basic instinct -hittiä (1992), ja sitä paitsi paljon parempi kuin jälkimmäinen. Mercy ei osu maaliin läheskään kaikessa, mutta sen noir-sävyinen kuva- ja äänimaailma sekä oudosti kuristava eroottisuus olisivat ansainneet suurempaa huomiota.

Persoonalliset kasvonpiirteet omaava Ellen Barkin (Sea of Love, 1989; Johnny Handsome, 1989) on vakuuttavan viileä pääosassa, eikä jälkeen jää televisiosarjassa La Femme Nikitana kovistellut Peta Wilsonkaan. Harris onnistuu luomaan näiden kahden naisen välille omintakeisen sensuaalisuutta huokuvan viha-rakkaus -suhteen, jonka koukeroista ja lopputuloksesta ei tässä paljasteta enempää.

Mercy [5]
Mercy [6]

Elokuvan todellinen voima on kuitenkin ohjaaja Damian Harrisin ja kuvaaja Manuel Teranin yhteistyö. Dvd:lläkin julkaistuun pitkään versioon lisättiin materiaalia n. 25 minuuttia, joista erilaiset harha- ja painajaisvisiot sopivat erinomaisesti houreisen eroottiseen yleistunnelmaan. Julian Sandsin psykiatrihahmo sen sijaan tuntuu väkisin mukaan istutetulta, eikä Stephen Baldwinin pikaisesti Ellen Barkinin kanssa varvit vetävän mekaanikkohahmonkaan funktio oikein aukea.

Kaiken kaikkiaan murhamysteerin purkaminen ja syiden etsiminen lapsuustraumoista jäävät elokuvassa pettymyksiksi ja Barkinin ja Wilsonin rooleja lukuun ottamatta hahmot etäisiksi, statistien kaltaisiksi. Kuvissa on toisaalta sellaista latausta, ettei voi välttyä ajatukselta että jossain vaiheessa Mercystä on ollut tulossa todella hyvä elokuva. Kutsutaan tätä vaikka sitten lesbian noiriksi.

***--
© Mika Helminen, julkaistu: 29.10.2010
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 MHEM
  3.0 2.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!