Caroline Munro

Les 7 jours du talion (2010) :: 7 Days

aka Seven Days; Les sept jours du talion

Les 7 jours du talion #1 Les 7 jours du talion #2
IMDb

Se olisi voinut olla kaunis päivä, mutta koko elämäsi muuttui. Lapsesi, joka aamulla lähti kouluun, ei koskaan saapunut perille, ja kun hänen ruumiinsa löydettiin läheisestä metsästä sait tietää, että hänet raiskattiin. Joitakin päiviä myöhemmin poliisi soittaa saaneensa kiinni tekijän, vastikään alueelle muuttaneen 31-vuotiaan työläisen. Mitä teet?

Bruno Hamelin mielessä kypsyi kysymykseen vastaus murhaajan oikeudenkäynnin lähestyessä. Ei tarvittu kuin huolellinen suunnitelma, paljon rahaa, syrjäinen tila ja oikeat välineet. Aikaa hänellä oli, eikä rahasta ollut puutetta, sillä hän oli ammatiltaan kirurgi. Ainoa mitä hän tarvitsi oli syyllisen käsiinsä - ja lujan tahdon.

Les 7 jours du talion [1]
Les 7 jours du talion [2]

2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen tullaan eittämättä muistamaan väkivaltafiktion uudesta inhorealistisesta asusta. Itse asiassa väkivaltaa on viimeisten vuosien aikana pohdittu niinkin runsaasti, että sekin vähä minkä Les 7 jours du talion tarjoaa teeman loppuun kulutettuihin aineksiin tuntuu virvoittavalta. Utahissa vuoden 2010 tammikuussa järjestetyillä Sundancen elokuvafestivaaleilla ensi-iltansa saanut Les 7 jours du talion onkin jälleen yksi osoitus siitä kuinka modernin elokuvataiteen sydän sykkii marginaalissa valtavirran ulkopuolella, joskin vaivalloisesti. Joitakin miljoonia maksanut Les 7 jours du talion oli jo festivaalikierroksensa aikana On Demand -myynnissä, ja päätyi nopeasti myös dvd-markkinoille ilman selkeän teatterikierroksen tuomaa taloudellista turvaa.

Kyseessä on kuin hitaasti liikkeelle lähtevä juna. Hieman harhaanjohtavasti gore-efekteillä markkinoitu, Daniel Groun ohjaama ja Patrick Senécalin (alkuperäisen romaanin tekijän) käsikirjoittama Les 7 jours du talion alkaa pitkillä hiljaisilla jaksoilla, joiden yllä leijuu edessä odottavan sovituksen eli koston vääjäämätön tuoksu. Ensimmäisistä kuvista alkaen Grou pohjustaa lopun psykologisia rakenteita, joissa analyysi väkivallan vaikutuksista kietoutuu kierros kierrokselta tiiviimmin sen tekijän, Claude Legaultin näyttelemän isän, ympärille. Väkivallan kuvauksena elokuva muistuttaakin etäisesti Lars von Trierin Antichristia (2009), mutta auki levitettynä - kuin kyseessä olisi triermaisen metafyysisen todellisuuden sijaan yksi pitkä matka, joka voi jatkua vain eteenpäin.

Les 7 jours du talion [3]
Les 7 jours du talion [4]

Groun luoman matkan salaisuus on siinä, että elokuvan käsittelemän ja jo lähes loppuun kulutetun kostotematiikan sijaan se hiljalleen irtautuu omalle, kohti tuntematonta vievälle tielleen. Oikeastaan se on ainoa mahdollisuus. Seitsemän päivää, jotka Hamel aikoo käyttää lapsensa raiskanneen miehen kiduttamiseen ennen antautumistaan virkavallalle, on pitkä aika. Se vaatii syvän vihan ja ahdistuksen, jonka keskeltä päähenkilömme pian löytää itsensä. Hänen edessään odottavan, avuttoman lapsen murhanneen ihmisen kohtalosta kasvaakin kohtaus kohtaukselta korvike jollekin syvemmälle ja pelottavammalle. Veren jäädessä hiljalleen taustalle jää jäljelle enää syrjään vetäytyneen ja oikeuden omiin käsiinsä ottaneen isän sisäinen konflikti, jossa uhrista tulee pelkkä sivuhahmo.

Hamelin sydämessä kasvavan pelon voi tiivistää kahteen kysymykseen: mitä jos hänen tekonsa tekee hänestä pahemman ihmisen kuin millainen on hänen vihansa kohde? Entä mitä jää jäljelle koston jälkeen? On kuin pahantekijä olisi viimeinen muisto hänen omasta lapsestaan. Kerronnallisesti tavattoman pienimuotoinen, mutta vahva Les 7 jours du talion kulkee eteenpäin yksinkertaisten ja lähes päälle liimatuilta vaikuttavien, mutta yhtä kaikki toimivien juonielementtien varassa. Oikeastaan vasta lopun lähestyessä saattaa elokuvan harmaan ja hitaasti aukeavan alun nähdä jo itse asiassa kertoneen päähenkilöiden perheidyllin (missä elokuva tuo mieliin Michael Haneken analyysit) ja sitä kautta modernin, mekaanisen yhteiskunnan lähtökohtaisesta ahdistuneisuudesta.

Les 7 jours du talion [5]
Les 7 jours du talion [6]

Vaikka elokuva sisältää vain muutaman ulkokohtauksen, juuri Québecissä sijaitseva järvimaisema muistuttaa koleudellaan ihmisen ja luonnon välisestä yhteydestä, jossa kuolema on osa luonnon normaalia, seremoniatonta kiertokulkua. Viimeisen sinetin tarinalle antavat näyttelijät, Legault, ja uhrin roolissa nähtävä Martin Dubreuil, jonka hahmo on jo lapsuudessaan runsaasti kärsinyt. Hänen päänsä sisälle jää kylmä, vain muutamassa lauseessa esiin tuleva tarina - pahuus kun harvoin pukee itsensä helppoihin analyyseihin. Yksinkertainen, osittain väärinymmärretty lopputulos haastaakin katsojat päättymättömälle koston tielle, jossa ei tunneta valtavirtaelokuvan konventioita, saati amerikkalaista lopetusta.

Les 7 jours du talion on vahva esikoinen aiemmin tv-sarjojen parissa työskenneeltä Groulta. Sen toivoisi saavan laajan huomion jo pelkästään inspiroidakseen kanadalaisen kauhuelokuvan uuden tulemisen. Tai vähintään syventääkseen modernin väkivaltakuvaston usein yksiulotteista näkökulmaa katsojien odotuksiin.

Versioinfo (15.11.2010):

E1 Entertainment on julkaissut Iso-Britanniassa dvd:llä elokuvasta varsin laadukkaan ranskankielisen ja tekstityksen englanniksi sisältävän anamorfisen (2.35:1), leikkaamattoman R2-version. Niin ikään yhdysvaltain markkinoilta löytyy MPI Home Videon englanniksi tekstitetty ja leikkaamaton R1-dvd. Blu-ray on julkaistu Kanadassa.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 15.11.2010
keskiarvo
toimitus
3.90/5.00 (5)
 JSSMTPJMEM
  4.5 4.0 3.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.17/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (8)
75%
Les 7 jours du talion (2010)  Les 7 jours du talion (2010)Seven Days  

kommentit

odota...
QCine kommentoi (11.8.2011 14:46:30)
user avatar Juonellisesti suoraviivainen, yllätyksetönkin, ja typerästi markkinoitu, mutta ennen kaikkea kolea ja kursailematon tutkielma kostosta ja ihmisyydestä. Musiikittomuus oli myös hemmetin hienoa, lisäviileyttä tuova ratkaisu. Ei edes lopputekstien alettua lähtenyt soimaan mikään "vapauttava" musa.

Ja olihan tämä freesi tapahtumaympäristö. Kesti tunnin päätellä, että missä hiton maassa tämä leffa oikein on tehty? Ranska? Hollanti? Mutta sitten: murrettua ranskaa, välillä sanotaan fak juu, jenkkikilvet autoissa, quebecciahan tämä meininki on.

Helmi elokuva, jonka olisin missannut ilman Elitisti.netiä ja Mustosen arviota. Kiitokset.
vastaa »
anonyymi kommentoi (15.8.2011 16:50:02)
user avatar Elokuvan suurin ongelma lienee, että sillä ei ole juuri mitään uutta sanottavaa aiheesta.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa