Ovelta-ovelle kaupustelija Frank Poupart elää kituuttaa surkeaa elämäänsä Pariisin lähiössä. Työ ei suju, avioliitto ei suju, ja kun Frankin kavallukset työnantajaltaan tulevat ilmi, hän joutuu telkien taakse. Pelastavaksi enkeliksi tulee erään Frankin asiakkaan alaikäinen siskontytär Mona, jota hänen tätinsä aiemmin tarjosi Frankille maksuksi ostamastaan puvusta. Herrasmiehenä Frank kieltäytyi, ja nyt palavasti rakastunut Mona saa Frankin vapaaksi maksamalla takaisin tämän kavaltaman summan. Kun Mona kertoo että tädillä on kotonaan iso summa rahaa ja ase, Frankin mielessä alkaa hahmottua suunnitelma paremmasta elämästä toisessa maassa ihmeellisen Monan kanssa. Kaikki menee luonnollisesti päin helvettiä.

Série noire perustuu Jim Thompsonin romaaniin A Hell of a Woman (1954), joka on suomennettu nimellä Piru perii omansa (Like, 1997). Corneaun ja kirjailijanero Georges Perecin (Elämä: Käyttöohje ym.) laatima käsikirjoitus seuraa muuten varsin tarkasti alkuperäisteoksen juonta, mutta kirjan loppusekoilut on jätetty pois ja elokuva päättyy tyydyttävämmin. Myös henkilöhahmoja on jonkin verran muokattu uusiksi. Kirjan Frank Dillon herättää lähinnä sääliä ja inhoa, mutta Poupartin henkilökuva muodostuu loppujen lopuksi positiiviseksi, hahmon kyseenalaisista ominaisuuksista huolimatta. Kiitos tästä kuuluu paljolti Patrick Dewaeren poikkeuksellisen kiihkeälle näyttelijäsuoritukselle.

Siitä mikä Poupart oikein on miehiään saadaan jonkinlainen kuva jo alkutekstijaksossa, jossa autonsa joutomaalle parkkeerannut Frank alkaa yksin sateessa vetää ihmeellisiä taistelu- ja tanssikuvioita mielikuvituspartnereiden kanssa. Sama tärähtänyt meno jatkuu sitten läpi koko elokuvan. Poupart on viheliäisen kaupparatsun ruumiiseen vangittu taiteilijasielu, ja Patrick Dewaeren jokainen ilme ja ele ilmaisevat sitä lisäarvoa, jonka elannon hankkimisen päivittäinen tarve ja yhdentekevät sosiaaliset kuviot jättävät ihmisessä käyttämättä.

Dewaere heittäytyy rooliinsa niin hurjalla intensiteetillä, että sivustakatsojaa välillä jo hirvittää. Kohtauksessa, jossa Poupart takoo päätään autonsa konepeltiä vasten tuntuu, että Mona/Trintignant juoksee häntä estämään yhtä paljon näyttelijäkollegana kuin elokuvan henkilöhahmona.

Laitakaupungin ankeus ja rumuus on Série noiren kuviin tallennettu armottomalla realismilla. Hyvä ratkaisu on jättää elokuvasta kaikki musiikki pois lukuun ottamatta joidenkin kohtausten taustalla soivia ranskalaisia iskelmiä, joiden äitelät sanoitukset ovat räikeässä ristiriidassa näkymien nuhjuisuuden kanssa. Tätä synkkää taustaa vasten Frankin ja Monan rakkaus loistaa sitäkin riipaisevammin.

Oman haikean lisämausteensa Série noiren katsomiseen tuo tietoisuus siitä, että sen molemmat päätähdet kokivat ennenaikaisen ja väkivaltaisen lopun. Dewaere ampui itsensä 1983 ja Marie Trintignant menehtyi poikaystävänsä mukiloimana 2003. Ohjaajakaan ei ole enää elävien kirjoissa, eikä Bernard Blier. Niin se käy.

Série noire sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #3703

JPO kommentoi (12.2.2011 18:28:17)

Série Noiren hollantilaisella dvd-levyllä on englanninkielinen tekstitys.

vastaa »

Tatu Piispanen kommentoi (14.2.2011 15:35:39)

Elokuva on nähtävissä Helsingissä Orionin valkokankaalta KAVA:n Alain Corneau -sarjassa 14.4. & 17.4.2011.

vastaa »

anonyymi kommentoi (16.2.2011 00:11:27)

Elokuvan henkilöhahmoista otti yhtä paljon selvää kuin arvostelun lauseesta: "..Patrick Dewaeren jokainen ilme ja ele ilmaisevat sitä lisäarvoa, jonka elannon hankkimisen päivittäinen tarve ja yhdentekevät sosiaaliset kuviot jättävät ihmisessä käyttämättä."

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa