Caroline Munro

The Whispering of the Gods (2005)

aka Le murmure des dieux; Gerumaniumu no yoru

The Whispering of the Gods #1 The Whispering of the Gods #2
IMDb

Japanista tulee jälleen täyslaidallinen kristinuskoa vastaan elokuvassa, jota ei sisältönsä vuoksi oltu saada teatterilevitykseen edes kotimaassaan. Esikoisohjaaja Tatsushi Ohmorin The Whispering of the Gods on aito pahan olon elokuva, joka puukottaa katsojaansa mennen tullen ja palatessa.

Nuorisokuvaus Blue Springissä (2001) Ryuhei Matsudan vastanäyttelijänä nähty Hirofumi Arai johtaa The Whispering of the Godsissa uransa likoon laittavaa näyttelijäkaartia. Arai esittää kristilliselle sikafarmille paennutta rikollista, jonka elämänkutsumus on todistaa inhimillistä kärsimystä. Hän on sekä syyllinen että uhri - poliisin etsimä murhaaja, jonka on ottanut huostaansa tätä seksuaalisesti hyväksikäyttävä pappi (Ren Ohsugi). Kuolemalta löyhkäävä farmi on synnin pesä, jossa murhaaja tuskin edes erottuu joukosta.

The Whispering of the Gods [1]
The Whispering of the Gods [2]

Kristinusko on ollut usein teemana japanilaisissa elokuvissa aina Teruo Ishiin kidutuseepoksista Sion Sonon Love Exposureen (2008). Uskonnollisesti vapaamielisessä Japanissa eri uskontokuntien rekisteröity jäsenmäärä ylittää maan väestön; monet japanilaiset ovat useamman kuin yhden uskontokunnan kirjoilla. Häitä juhlitaan shintolaisittain, hautaan astutaan buddhalaisin rituaalein ja jouluaattona 100% väestöstä tunnustaa kristinuskoa. Joulupukin palattua Korvatunturille kristittyjen lukumäärä palautuu normaaliin yhden prosentin tuntumaan. Elokuvantekijöille tämä jättää oven auki kristinuskon kritisoimiselle ilman suurempaa pelkoa pakenevista tuottajista tai protestoivista kansanryhmistä.

Ohmorin maailmassa hyvän ja pahan erottelu on suhteellinen kysymys. Ihmiset ovat pahoja tai matkalla pahuuteen. Tämän päivän nöyryytetty on huomisen edellistä julmempi kostaja. "Minun haavani ovat parantuneet, mutta sinulta irti hakkaamani hampaat eivät kasva takaisin". Uskonnollisten arvojen irvikuvana toimivan kirkon ainoa hyvä mies on kuolemaa tekevä pappi, joka viimeisine voimineen pyrkii seisomaan uskonsa takana, ainoastaan joutuakseen pilkatuksi. Minkä puolesta hän taistelee? Onko hän pelkkä naiivi vanha hölmö?

The Whispering of the Gods [3]
The Whispering of the Gods [4]

The Whispering of the Godsissa on paljon samaa kuin parin vuosikymmenen takaisessa nihilismiklassikossa Noisy Requiem (1988). Ohmori hahmottaa elämän äärimmäistä rumuutta törkeyksien rajoille, sekä kuvallisesti että etenkin katsojan mielikuvitusta hyödyntäen. Henkinen ja fyysinen väkivalta viipyilee kuvissa ohjaajan hyödyntäessä pitkiä otoksia, jotka pakottavat katsojan samaan huoneeseen elokuvan henkilöiden kanssa. Osa eläimiä kohtaan suoritetusta väkivallasta vaikuttaa aidolta.

Ohmorin esittämä säälimätön julmuus voisi helposti muodostaa eksploitaatioelokuvan, ellei The Whispering of the Gods olisi niin vakavahenkinen ja teknisesti suunnattoman taitava suoritus. Ryo Otsukan kuvaus on paikoin lähes eksistentialistista. Aavistuksen rakeiselle filmille tarttuneet kuvat kuraisista teistä ja niitä ympäröivistä lumikinoksista henkivät samaa raadollista kylmyyttä kuin mitä elokuvan henkikin edustaa, ollen kuitenkin samalla rujon kauniita. Henkilöhahmot tulevat katsojalle läheisiksi Otsukan tuodessa kameran aivan heidän iholleen.

The Whispering of the Gods [5]
The Whispering of the Gods [6]

Äärimmäisen luonteensa takia The Whispering of the Gods jakanee katsojansa hyvin vahvasti kahteen leiriin. Osalle se on eittämättä viime vuosikymmenen vahvimpia ja säälimättömimpiä japanilaisia elokuvia, toisille puolestaan sisällötön inhimillisen surkeuden ylistyslaulu. Kristinuskoa kohtaan osoitettu tylytys jää tarkoitusperiltään hämärän peittoon. Kyse saattaa olla pelkästä sattumastakin ja kaiken alleen polkevasta nihilismistä. Varmaa silti on, että elokuvan satutusvoima ylittää uskontokuntien rajat. Harva elokuva jättää katsojalleen näin henkisesti piestyä oloa.

Raju sisältö johti alun perin The Whispering of the Godsin levitysvaikeuksiin Japanissa. Pelastukseksi muodostui kokenut tuottaja Genjiro Arato, joka rakennutti Tokioon Uenon kaupunginosaan oman teatterin esittämään elokuvaa. Veto oli onnistunut ja elokuvaa näytettiin peräti kuuden kuukauden ajan. Aivan uudesta tempauksesta ei ollut kyse, sillä Arato repäisi vieläkin hurjemmin yli 20 vuotta aiemmin Seijun Suzukin elokuvan Zigeunerweisen (1980) kanssa. Sitä Arato esitti "kannettavassa elokuvateatterissa" teltassa, jota hän raahasi kaupungista toiseen kunnes elokuva saavutti yleisön ja Japanin Oscar-akatemian suosion.

The Whispering of the Gods [7]
The Whispering of the Gods [8]

The Whispering of the Godsin menestys on ymmärrettävästi ollut Zigeunerweiseniä rajoittuneempaa ja suosio on pysynyt pienissä piireissä, sillä monet kansainväliset elokuvafestivaalitkaan eivät ole uskaltaneet koskea siihen. Japanilaisen elokuvan uusi punk-klassikko ilman punkia oli kuitenkin syntynyt, ja se on juuri niin vaikea teos kuin sen maineelta odottaisikin.

Versioinfo (2.3.2011):

The Whispering of the Gods on toistaiseksi julkaistu dvd:llä ainoastaan Japanissa. Kielitaidottomat voivat lisätä levylle netistä löytyvän tekstitystiedoston itse.

**½--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 2.3.2011
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (2)
50%
Gerumaniumu no yoru (2005)  Gerumaniumu no yoru (2005)The Whispering of the Gods