Caroline Munro

La strana storia di Olga O. (1995) :: The Strange Story of Olga O.


La strana storia di Olga O. #1 La strana storia di Olga O. #2
IMDb

Giallojen kulta-aika oli jäänyt kauas taakse. Sitä seuranneet vuosikymmenet ja suosion lasku veivät genreä kohti aina vain epätoivoisempia yleisön kalasteluyrityksiä. Tekijöiden tarkoituksena tuntuu olleen tuottaa mahdollisimman ylilyödyillä tavoilla yhä goretäyteisempiä ja pervompia kokonaisuuksia, joissa tarinan uskottavuudella tai ylipäätään koherentilla juonella ei ollut niin suurta väliä. Parhaimmassa tapauksessa tahattomassa koomisuudessaan ja törkyisyydessään viihdyttävien giallojen vastapainona valmistui myös perinteitä kunnioittavia genretöitä, kuten vuonna 1995 ensi-iltansa saanut La strana storia di Olga O.

Olga (Serena Grandi) on yökerholaulajatar, joka palaa painajaisten piinaamana takaisin lapsuutensa maisemiin. Hän syyttää itseään isänsä itsemurhasta ja kaikki vain pahenee, kun hän alkaa saada uhkaavia puhelinsoittoja. Tuntematon moottoripyöräilijä ahdistelee häntä liikenteessä ja kun Olga yrittää napata tämän yhdessä ex-rakastajansa, komisario Manningin (Stéphane Ferrara) kanssa, löytyy kyseinen laitapuolen kulkija penis irti leikattuna. Kuka on kaiken takana vai onko Olga vain sekoamassa lopullisesti?

La strana storia di Olga O. [1]
La strana storia di Olga O. [2]

Serena Grandi (oikealta nimeltään Serena Faggioli) tuli elokuvakatsojien tietoisuuteen esittämällä mielipuolisen tappajan armoille joutuvaa turistia Joe D'Amaton ohjaamassa video nastyssä Antropophagus (1980). Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1985 Tinto Brassin eroottisen komedian, Mirandan nimiroolin myötä. Grandi äänestettiin elokuvan jälkimainingeissa Italian kauneimmaksi naiseksi ja häntä verrattiin seksisymboleihin kuten Sophia Loren and Gina Lollobrigida.

Saanko suudella ruusunnuppuasi? (La signora della Notte, 1987) ja Desiderando Giulia (1989) vahvistivat Grandin asemaa yhtenä 80-luvun eroottisen elokuvan kirjaimellisesti suurimmista povipommeista. Hän ehti esiintyä uransa aikana myös kolmessa neo-giallossa, joista ensimmäinen oli nautinnollisen sleazy ja runsaasti paljasta pintaa tarjoileva Le foto di Gioia (1987) ja toinen kaikin tavoin perinteisempi Delitto passionale (1994).

La strana storia di Olga O. [3]
La strana storia di Olga O. [4]

Serena Grandin ura oli nähnyt jo parhaat päivänsä 90-luvulle tultaessa. La strana storia di Olga O:n ja viimeistään Tinto Brassin Monellan (1998) jälkeen seurasi lopullinen laskeutuminen parrasvaloista lähinnä tv-tuotantojen ja sivuosaroolien pariin. Vuonna 2006 Grandi teki myös uuden aluevaltauksen kirjoittamalla kaunokirjallisen esikoisteoksensa L'amante del Federale, joka seuraa 40-luvun alun Italiassa elävän nuoren prostituoidun elämänvaiheita ja hänen suhdettaan kolmeen erilaiseen mieheen (pappi, fasisti ja palvelija).

Grandin yksityiselämä on pysynyt kuitenkin varsinkin italialaisen lööppimediahuomion kohteena aina näihin päiviin saakka. Uransa huipulla ollut 28-vuotias Grandi nai vuonna 1986 itseään melkein puolet vanhemman playboyn, Beppe Ercolen. He ehtivät saada pojan ennen avioliiton kariutumista vuonna 1993. Ercole jatkoi pelehtimistään nuorempien naisten kanssa ja avioitui myöhemmin uudelleen toisen kauneudestaan tunnetun näyttelijän, Corinne Cleryn (Autostop rosso sangue, 1977) kanssa.

La strana storia di Olga O. [5]
La strana storia di Olga O. [6]

Grandin oma pintaliito Rooman seurapiireissä koki karun päätöksen loppuvuonna 2003, kun poliisi suoritti operaatio Kleopatrana tunnetun ratsiasarjan. Grandi tuomittiin usean korkean profiilin poliitikon ja julkkiksen ohella kotiarestiin kokaiinin hallussapidosta ja välittämisestä. Grandin yhteyksistä samassa ratsiassa paljastuneeseen prostituutiorinkiin ei saatu todisteita ja hän vapautui kotiarestista noin viiden kuukauden kuluttua pidätyksestä. Grandin ex-mies Beppe Ercole kuoli 2010 ja hieman tämän jälkeen jo yli 50-vuotias Grandi oli jälleen lööpeissä, tällä kertaa suhteesta vain vuoden omaa, hieman yli parikymppistä poikaansa vanhempaan toyboyhin.

Ohjaaja Antonio Bonifacio yrittää pitää La strana storia di Olga O:n hienovaraisen perinnetietoisena, mutta palapelin osat eivät tue hänen pyrkimyksiään ja elokuva ei kykene olemaan kuin pelkkä klassisen giallon halpa kopio. Käsikirjoittajakonkari lukuisien giallojenkin takaa, Ernesto Gastaldi, on sijoittanut mukaan kaikki giallon peruselementit mustiin pukeutuneesta partakoneenterämurhaajasta lähtien, mutta pieni budjetti ja laimea toteutus saavat lopputuloksen tuntumaan ontolta kuorelta.

La strana storia di Olga O. [7]
La strana storia di Olga O. [8]

Pääosaa esittävä Serena Grandi on ehkä uhkeampi kuin vaikkapa Edwige Fenech, Nieves Navarro tai Rosalba Neri, mutta samanlaista karismaa ja hehkua hänestä ei löydy. Samaa voi sanoa muistakin näyttelijöistä. Edes kokenut David Brandon (StageFright: Aquarius, 1987) ei saa itsestään irti mitään rutiinisuoritusta kummempaa. Dialogipainotteinen elokuva on vähäverinen ja keskittyy lähinnä päähenkilön psykologisen hajoamisen kuvaamiseen ja juonikuvioiden läpikäymiseen. Ja vaikka elokuvan jokaiseen kansikuvaan on harhaanjohtavasti valittu juuri se kohtaus, jossa Serena Grandi vilauttaa toista rintaansa, on elokuva todellisuudessa riisuttu melkein kokonaan paljaasta pinnasta.

Bonifacio aloitti uransa näyttelijänä ja toimi sittemmin lähinnä Joe D'Amaton apulaisohjaajana puolenkymmenessä elokuvassa 90-luvun taitteen molemmin puolin. Oman ohjaajanuransa hän aloitti D'Amaton oppeja soveltaen neo-giallolla Appuntamento in nero (1990). Monipuolisesti genrestä toiseen hyppineen ohjaajan ura hiipui kuitenkin 90-luvun loppua kohti ja 2000-luvun ainoan ohjaustyön, kauhuelokuva Il monasteron (2008), valmistumista vaikeutti mm. Bonifacion sairastelu ja levittäjän kuolema. Yksi toimivimmista La strana storia di Olga O:n elementeistä on Marco Rossettin säveltämä syntetisaattoriääniraita, joka sykkii tarttuvasti kuin jäänteenä 80-luvun neon-hohtoisilta vuosilta. Toisaalta ääniraita on vain yksi lisämuistutus siitä, ettei katsojan silmien edessä pyöri todellakaan mikään kultakauden giallo-klassikko.

Versioinfo (18.3.2011):

La strana storia di Olga O:sta on ilmestynyt vuonna 2006 italialaisen Mondo Home Entertainmentin dvd, jossa ei ole kuitenkaan englanti-optioita. Julkaisun kuvanlaatu on hyvää vhs-tasoa liialla kontrastilla varustettuna. Printti on kuvasuhteeltaan 1.85:1, mutta ekstramateriaalina on vain kolmen pääosanäyttelijän filmografiat.

**---
© Juha Pyykönen, julkaistu: 18.3.2011
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!