Caroline Munro

Paroxismus (1969) :: Venus in Furs

aka Black Angel; Paroxsysmos; Può una morta rivivere per amore?

Paroxismus #1 Paroxismus #2
IMDb

"Venus in Furs will be smiling."

Jess Franco sai idean elokuvaansa keskusteltuaan jazzmuusikko Chet Bakerin kanssa. Venus in Furs oli alun perin tarkoitettu surrealistiseksi rakkaustarinaksi, jossa musta trumpetisti rakastuisi valkoiseen naiseen. Elokuvan levittäjä kuitenkin arveli, ettei se vetoaisi amerikkalaiskatsojiin tarpeeksi hyvin ja sisältöä jouduttiin muuttamaan. Myös alkuperäinen nimi-idea Black Angel kuopattiin ja tuottaja AIP (American International Pictures) vaati tilalle nimen Venus in Furs, jotta elokuvaa voitaisiin markkinoida Leopold von Sacher-Masochin suositun kirjan avulla. Elokuvalla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä kyseisen tarinan kanssa, mutta Franco ohjasi kuitenkin sen perusteella kohtauksen, jossa Maria Rohm kävelee portaita alas raahaten turkista mukanaan.

Paroxismus [1]
Paroxismus [2]

Trumpetisti Jimmy Logan (James Darren) käyskentelee istanbulilaisella hiekkarannalla paahtavan auringon kuumuudessa. Hänen tuntemansa Wanda-nimisen tytön (Rohm) ruumis huuhtoutuu rantaan ja palauttaa mieleen muistikuvia joitain viikkoja aiemmin pidetyistä juhlista. Juhlissa Wanda joutui kolmen ihmisen pelinappulaksi sadistiseen seksileikkiin ja lopuksi hänet surmattiin. Myöhemmin Jimmy on soittokeikalla Riossa ja tapaa Wandan elävänä, aivan kuin mitään ruumista ei olisi koskaan löytynytkään. Jimmy rakastuu Wandaan korviaan myöten ja pian hänelle selviää, että tyttö on palannut kostamaan niille kolmelle, jotka tappoivat hänet.

Paroxismus [3]
Paroxismus [4]

Venus in Furs vetää katsojan nopeasti mukaansa miellyttävän mutkikkaalle matkalle francomaailman syövereihin ja toimii parhaimmillaan hypnoosin lailla. Elokuva on eräänlainen tulikoe vähemmän valveutuneelle (tai valveilla olevalle) katsojalle, sillä aivot nyrjäyttävä logiikka ja unenomainen tarinan käyskentely voivat tuntua raskailta. Kokonaisuudesta muodostuu kuitenkin eheäkuorinen ja se palkitsee omaperäisyydellään, vaikka sama kehystarina on nähty useaan otteeseen jopa joissakin ohjaajan muissa elokuvissa. Venus in Furs on ehdottomasti yksi monista korkeista kohdista Jess Francon vuoristoratamaisessa filmografiassa.

Paroxismus [5]
Paroxismus [6]

Kauniisti kuvattua paljasta pintaa ja ohjaajalle ominaista seksploitaatiohenkeä pursuava Venus in Furs omaa vahvan tunnelman ja jää kytemään katsojan alitajuntaan pitkäksi aikaa. Visuaalisesti Francon luomat kuvat ovat monimutkaisia ja kiehtovia. Kohtaukset etenevät ajoittain harkitun hidastettuna ja päällekkäiset kuvat sulautuvat toisiinsa saumattomasti tarinan tasapainoillessa unen ja todellisuuden rajalla. 60-luvun loppupuolen muoti ja omaperäiset hiustyylit ihastuttavat samoin kuin monikansallisen tuotannon takia useissa eri maissa kuvatut tapahtumapaikat. Väkivalta ja veriset kohtaukset on jätetty minimiin, mutta psykedeelinen puoli on sen sijaan vedetty lähelle maksimia.

Paroxismus [7]
Paroxismus [8]

Pääosan kaunis Maria Rohm on viettelevyydessään onnistunut valinta femme fatale -rooliinsa ja kasvoiltaan eksyneen näköinen James Darren on hänelle täydellinen vastapari. Franco valitsi Darrenin, koska mies osasi soittaa trumpettia ja tunsi Chet Bakerin. Sivurooleissa nähdään tuttuja näyttelijöitä, joista luonnollisesti olennaisin on legendaarinen Klaus Kinski Ahmed-nimisen, marmoritalossa elävän playboyn roolissa. Muissa rooleissa vähemmän tunnetut Barbara McNeir, Dennis Price ja tosissaan Rohmin vetovoiman haastava Margaret Lee onnistuvat suorituksillaan tuomaan oman lisänsä Manfred Mannin musiikin siivittämään kokonaisuuteen. Vasta uraansa aloitellut muusikko nähdään itsekin pienessä cameoroolissa.

Venus in Furs on surrealistinen trilleri, joka kannattaa hengittää syvälle sisään ennakkoluulottomasti ja antaa sen vaikuttaa hetki. On täysin katsojasta kiinni onko kyse hyvästä tripistä Francon pään sisälle vai odottaako verhomaisen horroksen toisella puolella painajaismainen umpikuja. Kokonaisuutena elokuva on niin tasokas, että muidenkin kuin francofiilien kannattaa ehdottomasti antaa sille mahdollisuus - mielikuva Jesus Francosta saattaa muuttua elokuvan katsomisen jälkeen. Venus in Fursin viimeisillä minuuteilla palataan alusta tutulle rantakaistaleelle, jonne on jälleen rantautunut ruumis. Onko se katsoja itse? Kannattaa käydä varmistamassa.

"For those who showed no mercy then, no mercy will be shown
for those who got their pleasure from the strangled cries and groans
The grins that filled their easen faces will be wiped for sure
Sometime someone somewhere will come knocking, knocking at your door
Running hiding ain't no use for putting up a fight
A price they'll have to pay one day that price will be to die
They'll find that there's no one to protect them anymore
Sometime someone somewhere will come knocking at your door
Venus in furs will be smiling when that moment arrives ..."

Versioinfo (11.4.2011):

Amerikkalaisen Blue Undergroundin ja englantilaisen Redemption Filmsin dvd-julkaisut ovat tasalaatuisia anamorfista 1.85:1 kuvaa ja monoääntä myöten. Huolellisesti masteroidun kuvan lisäksi ekstramateriaalina on Francon noin 20-minuuttinen haastattelu ja Rohmin noin 10-minuuttinen audiohaastattelu. Itse elokuvassa ääniraita on vain englanniksi ilman tekstitystä.

****-
© Sakari Määttä, julkaistu: 11.4.2011
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (3)
 JSSMPI
  3.0 4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.90/5.00 (10)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  8 (14)
57%
Paroxismus (1969)  Paroxismus (1969)Venus in Furs  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (11.4.2011 15:47:34)
user avatar Olihan tämä keskimääräistä parempi Franco, mikä ei toki ole vielä paljon.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa