"Ja nyt hyvät naiset ja herrat, illan kohokohta: Blue Rita!"

Blue Rita (Martine Fléty) on kinkyn ja seksikkään pariisilaisen underground-klubin kuumin vetonaula. Alati yläosattomissa tai vielä vähemmissä vaatteissa kuljeskeleva kaunotar saa lisätuloja työskentelemällä erinäisten rikollisorganisaatioiden kanssa. Rita kidnappaa rikkaita ja tärkeitä miehiä kiduttaen heitä seksuaalisesti klubinsa kellarissa sijaitsevassa vankityrmässä.

Blue Rita alkaa näyttävällä klubikohtauksella, jossa vähäpukeiset naiset tanssivat svengaavan rytmin tahdissa. Yleisön joukossa oleva Sebaschi (Olivier Mathot) ihastuu tummaihoiseen tanssijaan (Vicky Mesmin) ja maksaa ruhtinaallisesti yöstä hänen kanssaan. Yöllisten leikkien jälkeen Sebaschi herää vankityrmästä ja tajuaa jääneensä ansaan. Rita ystävineen kiduttaa miestä vaatien 200 000 dollaria sekä salaisia tietoja. Myöhemmin samaan ansaan lankeaa tunnettu nyrkkeilijä Janosch Lassard (Eric Falk). Molemmat miehet kuuluvat salaperäiseen vakoiluorganisaatioon, josta Rita on kiinnostunut.

Blue Rita on yksi kuudestatoista sveitsiläisen seksploitaatiospesialisti Erwin C. Dietrichin tuottamasta elokuvasta, joita Jess Franco ohjasi 70-luvulla. Kuvallisesti Dietrichin tuotannoille leimallinen seksploitaatiotyyli on hyvin nähtävissä. Elegantit poplavasteet ja vankityrmän halvan ja muovisen näköinen sisustus ovat kuitenkin liian suuressa ristiriidassa keskenään, jotta kohtauksista voisi täysin nauttia. Olematon juoni ei häiritse sillä tyylikkyys ja seksploitaatioarvot ovat paljon tärkeämmässä roolissa.

Paikoin turhan naurettavista lavasteista huolimatta Blue Ritan vaivaannuttavinta osastoa edustavat Olivier Mathotin ja Eric Falkin suoritukset Ritan vangiksi jäävinä miehinä. Molemmat ylinäyttelevät sellaisella tarmolla, ettei puistatuksilta ja ylitsevuotavalta myötähäpeältä voida välttyä. Naiskauneutta nähdään runsaasti ja parhaiten mieleen jää Martine Flétyn lisäksi Dagmar Bürger klubin uusimpana tanssijana ja Ritan rakastajattarena.

Blue Rita sisältää pumpattavia läpinäkyviä huonekaluja, maailmansodan aikaisia kaasunaamareita, akvaarion läpi kuvattuja rakastelukohtauksia, paljon paljasta pintaa sekä vihreää mönjää, joka tekee kiimaiseksi. Se ei missään tapauksessa ole Francon filmografian hiotuimpia jalokiviä, mutta kaikesta huolimatta tarkistamisen arvoinen kuriositeetti jo pelkästään laadukkaan kuvauksen ja persoonallisuutensa takia.

Das Frauenhaus sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #4316

Mies Mikkonen kommentoi (24.4.2011 21:39:53)

Kaasunaamarikuvastosta ja joistain muista jutuista tulee väkisinkin mieleen Jean-Luc Godard (vrt. Les carabiniers). Francon elokuvista Virgin Among the Living Dead oli ohjaajan omien sanojen mukaan kunnianosoitus Godardille.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa