Caroline Munro

Simha (2010)


Simha #1 Simha #2

Genre

Vanhassa usein vara parempi, ainakin mitä tulee elokuvien toimintasankareihin. Intian Tollywoodin veteraani Balakrishna Nandamuri ei vielä ole kovin vanha, vasta viisikymppinen, mutta yhtäkaikki siinä iässä että katsojien houkutteleminen elokuvateattereihin alkaa olla jo vaikeaa. Vuosituhannen alkupuolella Balalla oli pari hittiä (Narasimha Naidu, 2001; Laxmi Narasimha, 2004), mutta sen jälkeen ura on ollut laskusuunnassa. Kunnes sitten Simhasta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä tuli vuoden 2010 suurmenestys, ennätyksiä rikkova blockbuster.

Simha [1]
Simha [2]

Menestys ei ainakaan johtunut hienostuneen omaperäisestä juonirakenteesta, joka Simhassa on yhtä kirveelläveistetty kuin roistojen naama sankarin käsittelyn jälkeen. Ensin Balakrishna esittää yliopistoprofessori Srimannarayanaa, joka vapaa-ajallaan on tarmokas yhteiskunnan epäsosiaalisten ainesten kurittaja. Kesken katutappelun Srimannarayanan nyrkinisku elvyttää hereille ambulanssista ulos vierähtäneen, 28 vuotta koomassa maanneen miehen, jolla on tietty yhteys professorin vanhempien väkivaltaiseen kuolemaan yli neljännesvuosisata sitten.

Isoäidin muistelot johdattavat elokuvan varsinaiseen juoneen eli takaumajaksoon, joka kertoo Srimannayanan aristokraattisen lääkäri-isän Simhan tarinan. Simha edusti yhteiskuntafilosofialtaan "rikos on sairaus, kuolema on hoito" -koulukuntaa, mutta köyhien puolelle luokkasodassa asetuttuaan koki kuitenkin vihollistensa käsissä ennenaikaisen sankarikuoleman. Srimannarayana joutuu kirjaimellisesti kaivamaan isänsä sotakirveen maasta ja kostamaan vanhat jäynät.

Simha [3]
Simha [4]

Kun tavallisen näköisestä viiksiniekasta ei enää saa trendikästä tekemälläkään, Simhassa on järkevästi heitetty hienostelut sikseen ja keskitytty perusasioihin: hyvään toimintaan ja Balakrishnan keski-ikäiseen äijäkarismaan. Simhan alkupuoli on ihan hauskaa hömppää, mutta homma lähtee nousuun vasta kun lievästi huvittavan Srimannarayanan tilalle astelee elokuvan nimihahmo. Leijonapäisen jumalan Narasimhan kuvalla varustettua kirvestä heilutteleva Simha on majesteetillinen näky, ja Balakrishnan roolisuoritus huokuu arvokkuutta ja auktoriteettia. Puvustus ja muukin stailaus on onnistunutta, varsinkin uusi pidennetty viiksimalli on erittäin tyylikäs.

Simha [5]
Simha [6]

Kirveen ohella Balakrishna sivaltelee vastustajiaan myös sanan miekalla. Kun joku juntti kolhaisee sankarimme autoa ja selittelee että "pikku tönäisy, mitä väliä", Bala iskee tyypin maahan ja toistaa saman selityksen. Muitakin hyviä sutkauksia on mukana. Dialogit siis toimivat, mutta huumorijutut ja musiikkinumerot jäävät nyt auttamatta yltiöpäisen väkivallan varjoon. A eli "Adults only" -sertifikaattia on tietoisesti haettu, mikä tarkoittaa että veren kanssa läträämisessä ei ole tarvinnut pihtailla.

Simha [7]
Simha [8]

Mutta kunnia heille joille kunnia kuuluu, eli Etelä-Intian nimettömille stuntmiehille, jotka taas kerran ottavat osumia ja tuottavat elokuvaan sen tarvitseman määrän aitoa fyysistä toimintaa, lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. He ovat niitä oikeita leijonia.

Versioinfo (19.5.2011):

Simha on saatavilla englanniksi tekstitettynä sekä blu-ray- että dvd-versiona.

***½-
© Matti Erholtz, julkaistu: 19.5.2011
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!