Caroline Munro

Non ho sonno (2001) :: Sleepless

aka I Can't Sleep; Insomnio; Le sang des innocents

Non ho sonno #1 Non ho sonno #2
IMDb

Jos 80-luvun tyrskyissä Dario Argento pystyi jotakuinkin säilyttämään asemansa kauhun ja jännityksen auteurinä, niin vuosituhannen vaihteen lähestyessä hänen aikansa näytti olevan lopussa. Tämä oli alkanut näkyä myös palautteessa; yhä useammin fanit toivoivat vanhan kaavan gialloja tai epävirallisen Three Mothers -trilogian päätösosaa (nyttemmin trilogia on saatu päätökseensä ja siihen kuuluvat Suspiria, 1977; Inferno, 1981 ja Mother of Tears: The Third Mother, 2007).

2000-luvun alussa Argento palasi giallojen pariin peräti kolmen elokuvan sopimuksella. Käsikirjoitusavuksi tuli pitkäaikainen yhteistyökumppani Franco Ferrini ja giallo-kirjailija Carlo Lucarelli. Tehosteista vastasi tuttuun tapaan Sergio Stivaletti ja progeyhtye Goblin koottiin kasaan 20 vuoden tauon jälkeen tuottamaan musiikki. Elokuvan kuvauspaikaksi valikoitui taas Torino, jossa monet Agenton merkittävimmät teokset on kuvattu, kuten Four Flies on Grey Velvet (4 mosche di velluto grigio, 1971), Deep Red (Profondo rosso, 1975) ja Suspiria, 1977. Tytär Asia Argento ei ollut mukana elokuvassa, mikä ei ainakaan huonontanut lopputulosta.

Non ho sonno [1]
Non ho sonno [2]

80-luvulla kaupunkia terrorisoi kääpiömurhaajaksi nimetty sarjamurhaaja. Epäilty löytyi kuolleena ja tapauksen tutkiminen päättyi. Vaikka murhat loppuivat, niin tapausta tutkinutta etsivää (Max von Sydow) kalvaa edelleen epäilys, että väärä henkilö jäi kiinni. 2000-luvun alussa samankaltaiset murhat alkavat uudelleen ja kaupunkiin saapuu myös aiemman murha-aallon uhrin poika. Jo eläkkeelle jäänyt etsivä palaa takaisin tapauksen pariin ja yhtenä johtolankana on vanha lastenloru.

Sleepless on oppikirjamainen Argento-giallo niin hyvässä kuin pahassa. Se on yhtä aikaa remake, pastissi ja nostalgiatrippi ohjaajan omista tuotannoista. Lähin sukulaisuussuhde löytyy ehkä Deep Redistä monien teemallisten samankaltaisuuksien vuoksi. Kaikki on siis perin tuttua ja tästä johtuen elokuvan suurimmaksi ongelmaksi voidaankin katsoa eräänlainen kunnianhimottomuus tai meno sieltä missä aita on matalin. Ainoa 2000-luvun päivitys saattaakin olla käytännössä Sergio Stivalettin tuottamissa väkivaltaefekteissä.

Non ho sonno [3]
Non ho sonno [4]

Silti, kaikessa mekaanisuudessaankin Sleepless on erinomainen kooste kaikesta siitä mitä giallo parhaimmillaan on: kieroutunutta mieltä, Argenton kamerahörhöilyä, logiikan rajoja rikkovaa juonenkuljettelua, väkivallan estetiikkaa ja äärimmäisen intensiivisiä kohtauksia, joissa korostuu musiikin täydellinen käyttö. Hyvänä esimerkkinä on audiovisuaalisesti hieno junakohtaus, jossa liian kovalle tasolle nouseva Goblinin syntikkamusa kuvaa täydellisesti uhrin pakokauhua tai vaihtoehtoisesti murhaajan adrenaliinivirtauksen kiihottaman murhanhimon mielenmaisemaa. Argento onkin sanonut, että Ennio Morricone tekee musiikkia uhrien näkökulmasta, Goblin taasen pahantekijöiden. Tämänkaltaisen musiikin onnistunut käyttö on harvinaista, eikä sitä juuri edes yritetäkään käyttää melodraamojen ulkopuolella.

Non ho sonno [5]
Non ho sonno [6]

Alun perin Dario Argentolla oli mahtipontiset suunnitelmat luoda kolmesta Cecchi Gori Filmsin rahoittamasta giallosta eläintrilogian kaltainen 2000-luvun kolmikko. Tavoite kariutui heti seuraavassa elokuvassa The Card Player (Il cartaio, 2004) ja viimeinen tuotanto Do You Like Hitchcock? (Ti piace Hitchcock?, 2005) typistyi pelkäksi tv-elokuvaksi. Sleepless oli kuitenkin hieno avaus ja se on Dario Argenton tuotantojen parhaimmistoa viimeiseltä 30 vuodelta.

Versioinfo (8.8.2011):

Italialaisen Medusan dvd-julkaisu (kuvasuhde anamorfinen ~1.70:1) sisältää sekä englanninkielisen että italialaisen ääniraidan englantiteksteillä. Ekstroina mukana on erilaisia koosteita, mutta valitettavasti ne ovat italiankielisinä melko hyödyttömiä.

Brittiläisen MIA:n kuvanlaadultaan heikompi R0-dvd (anamorfinen 1.78:1) sisältää vain englanninkielisen ääniraidan, tekstitetyn making of -koosteen (myös Medusan julkaisussa) sekä toisella levyllä tunnin pituisen Dario Argento: An Eye for Horror -dokumentin (2000). Dario Argento: An Eye for Horroria saa Suomessa myös Future Filmin yksittäisjulkaisuna ja se on ollut jo vuosia alennuslaarien vakiotavaraa. Dokumentti löytyy myös Future Filmin Inferno (1980) -dvd:n ekstramateriaaleista.

Arrow Videon uudemman britti-R2-dvd:n kuvanlaatu (anamorfinen 1.78:1) on parannus MIA:n julkaisuun verrattuna, mutta lisensointiongelmien takia siltäkin löytyy ainoastaan englanninkielinen ääniraita. Uutena ekstrana dvd sisältää kymmenen minuutin "Sleepless and the Modern Italian Giallo" -koosteen.

****-
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 8.8.2011
keskiarvo
toimitus
3.10/5.00 (5)
 JSSMJLJMJM*
  3.0 3.5 4.0 2.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.45/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (8)
63%
Non ho sonno (2001)  Non ho sonno (2001)