Caroline Munro

El juego del diablo (1975) :: Devil's Exorcist

aka Alucinaciones

El juego del diablo #1 El juego del diablo #2
IMDb

Jorge Darnellin El juego del diablo sai alkunsa pahimman manaajahuuman aikaan. 70-luvun Välimerellä William Friedkinin ilmoille ampumista kauheuksista oli tullut kaikista köyhimpienkin tuottajien himotuimpia aineksia, eikä aikaakaan kun studiossa jos toisessa valmisteltiin variaatiota Linda Blairin kärsimyksistä.

Jos unohdetaan turkkilainen veijari Metin Erksan, joka keksi ahtaa Manaajaansa muurahaisen ja jättikalkkunan risteytyksen (Seytan, 1974), nähtiin maailmalla vuosina 1974 - 1982 varsin tasapaksu kattaus mitä erilaisimpia riivausteemoja. Hieman vähemmälle huomiolle jäänyt Jorge Darnellin El juego del diablo lukeutuu näistä vivahteikkaimpiin.

El juego del diablo [1]
El juego del diablo [2]

Pienellä budjetilla toteutettu El juego del diablo kierrättää sisällään joitakin Manaajan ajatuksia, mutta paremmin elokuvaa luonnehtii rikkonaiseksi ihmissuhdedraamaksi. Espanjalaisen elokuvan yksi rakastetuimmista, Inma de Santis, näyttelee siinä mystisistä visioista ja tuntemattoman voiman manipuloinnista kärsivää Sheilaa. Manaajateema ei kuitenkaan ota missään vaiheessa kunnolla tuulta alleen. On kuin ohjaaja ihastuneena tähteensä olisi kääntänyt tunnemaailman kauhun sijaan kuvaamaan teinitytön sisäistä kuohuntaa.

Tarina piirtää kuvan rikkonaisen teinin sielunmaisemasta ilman sen suurempia tehosteita. Kynttilät palavat, seksuaalisuus herää ja uskonto herättää intohimoja, siinä se. Jos kuitenkin miettii muiden Manaaja-rip-offien kömpelöä tehosteilla rahastusta, kääntyy El juego del diablo pidättyväisyys sen parhaaksi eduksi. Elokuva ei hyökkää silmille graafisuudellaan, vaan kolkuttelee sydämiä kevyellä symboliikalla. Ohjaajan herkkä kerronta ja rytmin vaihtelu riittävät hyvin mielenkiinnon yllä pitämiseen.

El juego del diablo [3]
El juego del diablo [4]

Santisin ohella myös toinen eurooppalaisen elokuvan kulttihahmo saapui kuvauspaikalle ja puki ylleen tohtorin univormun. Kyseinen herra, Jack Taylor, ehti näytellä pelkästään kolmen vuoden sisällä muun muassa Jesus Francon, Amando de Ossorion sekä León Klimovskyn ohjauksessa. Hänen ja kokeneiden espanjalaisveteraanien rinnalla nähdään myös monenlaisia taiteilijoita elämänsä aikana kohdannut Ivan Desny (Enigma rosso, 1978). Intiimiksi muodostuneen kuvauksen oli saanut kontolleen Pedro Almodovarin luottomies ja urallaan mm. ¿Quién puede matar a un niño?:n (1976) filmille tallentanut José Luis Alcaine.

Noustakseen essentiaalisten kauhuelokuvien sarjaan olisi El juego del diablo tarvinnut sisälleen jonkin erityisen muistettavan kohtauksen, jollaiseksi ei voi laskea lopun kömpelöä lainausta Roman Polanskin Inhosta (1965). Tällaisenaan sinänsä pätevä annos sisältää kasvikset ja kastikkeen mutta itse liha puuttuu.

El juego del diablo [5]
El juego del diablo [6]

Kulttuurillisesta näkökulmasta El juego del diablo muistuttaa eurooppalaisen genre-elokuvan kulta-ajasta, jolloin kerronta oli taiteellisesti rikasta, eikä musiikkirintamaa vielä näivettänyt syntetisaattoritaustojen läpimurto. Pienimuotoisimmistakin elokuvista tuli omanlaisiaan hiekkapaperilla hiottuja karkeita helmiä, eikä amatöörimäisyyksiä juuri viljelty.

Nykyisiä digihärdellejä katsellessaan voi vain odottaa milloin tekniikan laatu, hinta ja taiteellinen kyvykkyys jälleen kohtaavat ja uudet ikonit syntyvät. Ainekset ja mausteet kun ovat yhä samat, vain tekemisen taito on kadonnut.

Versioinfo (17.8.2011):

Ei tiedossa olevaa dvd-julkaisua. Pienellä onnella eteen saattaa osua englanniksi dubattu täyskuvallinen vhs-julkaisu.

***--
© Jari Mustonen, julkaistu: 17.8.2011
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!