Caroline Munro

Leptirica (1973) :: Butterfly

aka The She-Butterfly; The Moth

Leptirica #1  
IMDb

Makedoniassa (entisessä Jugoslaviassa) alkoi tapahtua kummia, kun eräänä iltana keväällä 1973 muuan Skopjessa asuva mies avasi televisionsa. Alkamassa oli Jugoslavian television tuottama runollinen, kolmiosaisen kauhuelokuvien sarjan ensimmäinen osa: Leptirica eli suomennettuna perhonen. Tuntia myöhemmin mies makasi silmät auki elottomana kotisohvansa lämmössä. Hän oli kuollut kauhuun.

Tv-elokuvan ensiesityksen jälkeen sekä ohjaaja Djordje Kadijevicia että televisioyhtiötä kohtaan esitettiin lukuisia syytöksiä. Rationaalisessa ja kommunistisessa maassa noituutta ja vampirismia sekoittava myyttinen tarina herätti kuitenkin myös kansallisia tuntemuksia. Jugoslavian hajottua elokuvaa on sittemmin alettu nimittää Serbian ensimmäiseksi ja usein myös parhaaksi kauhuelokuvaksi.

Leptirica [1]
Leptirica [2]

Kadijevicin kirjoittama tarina on alkujaan tunnetun kirjailijan Milovan Glisicin käsialaa ja perustuu vuonna 1880 julkaistuun kertomukseen After Ninety Years (Posle devedeset godina). Glisicin romantisoimaan maalaisidylliin yhdistyi jo tuolloin kansallinen mytologia maan kuuluisammasta vampyyrista, Sava Savanovicista, joka armotta saalisti myllylle viljaansa jauhamaan tulleita kylän asukkaita. Elokuva liikkuu samalla alueella. Siinä nuori Strahinya alkaa janota paikallisen kaunottaren Radojkan (Mirjana Nikolic) kättä. Mutta voittaakseen tämän omakseen, tulee hänen yöpyä yksin paikallisella myllyllä. Yksi jos toinen myllyn luona käyneistä on jo menettänyt henkensä, mutta kuinka käy köyhän ja vilpittömän Strahinyan?

Hammermaiset vampyyrit jo kahlanneita ilahduttanee tieto, että serbialaisen elokuvan kärkinimiin lukeutuvan Kadijevicin tapa käsitellä aihetta eroaa merkittävästi Bram Stokerin aristokraattisesta arvokkuudesta. Poissa on kaikkivoipa kreivi, tilalla maan mullan luomus, johon sekoittuu varhaisesta mytologiasta sekä noidan että ihmissuden piirteitä.

Leptirica [3]
Leptirica [4]

Harmillisesti Leptirica hukkaa suurimman osan reilun kuudenkymmenen minuutin kestostaan kevyeen romanttiseen hölmistelyyn: miesjoukkio etsii vampyyria ja nuorukainen rakkauttaan. Näiltä osin elokuvaa voikin kuvailla pikkusieväksi komediaksi. Alun ja lopun yön jaksot rakentavat sekoilulle kuitenkin mieleenpainuvat raamit, tuoden mieleen Jaromil Jirešin Valerie a týden divun (1970) unen, jossa kansallisperinteistä ammentama romanttinen fantasia sai ylleen vertaimevien olentojen kauhean varjon.

Jiresin viljelemän mytologian tavoin myös Leptirica on kuin kansallinen aarre. Se on syntynyt niistä tarinoista ja asusteista, jotka todistavat vuosisatojen saatossa kypsyneestä yhteisöllisyydestä. Näiltä osin elokuva kertoo Radojkan hahmoon tiivistyvästä vapaudesta, mikä selittää osan filmatisoinnin aikoinaan osakseen saamasta negatiivisesta kohtelusta. Kansallisen maiseman syleilyssä ja perinnepuvun povessa luonto hengittää yhdessä nuoren naisen kahlitsemattoman sydämen kanssa.

Myös perhonen eli sielun vertauskuva kumpuaa uskomuksista. Erään myytin mukaan perhonen, joka onnistuu karkaamaan seivästettävän vampyyrin huulien välistä, levittää sairautta aina tuhoonsa saakka. Samoin häät ja hääyö ovat kutkuttaneet yhteisöjen mielikuvitusta ja synnyttäneet monia kertomuksia. Leptirica ei ole poikkeus. Viimein kuvankauniin Radojkan ja sielultaan puhtaan Strahinyan hääyö vie kauas aikojen taakse; taruihin ja olentoihin, joilla äidit pelottelivat jälkikasvuaan siveettömyyden vaaroista.

Leptirica [5]
Leptirica [6]

Ottaen huomioon Leptirican tasaisesti kasvaneen maineen, ei elokuva aivan lunasta lupauksiaan. Lopputulos olisi jäänyt jopa pahasti vaillinaiseksi ilman elokuvan alusta loppuun jylläävää outoa äänimaailmaa ja loppukohtausta, joka palauttaa lugosimaisen ja sittemmin Hammerin täydentämän aristokraatin takaisin luonnon helmaan villiksi kauhun hybridiksi. Katsojille tämä käytännössä tarkoittaa José Ramón Larrazin Vampyresin (1974) henkimää eläimellisyyttä yhdessä vampyyrielokuvien muistettavimmassa kohtauksessa.

Leptirica kaikkine puutteineenkin on Leonorin (1975) ja Vampyr - Der Traum des Allan Greyn (1932) ohella hyvä muistutus Bram Stokeria edeltäneen taruston monimuotoisuudesta, ja jo siksi tutustumisen arvoinen klassikko.

Versioinfo (24.8.2011):

Ei virallista dvd-julkaisua. Esitetty aikoinaan Jugoslavian televisiossa ja sittemmin ainakin Serbiassa.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 24.8.2011
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 SMJM
  3.5 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!