Caroline Munro

20th Century Nostalgia (1997)

aka 20-seiki nosutarujia

20th Century Nostalgia #1 20th Century Nostalgia #2
IMDb

1990-luvun Tokio kahden avaruusmuukalaisen silmin. Masato Haran elokuvassa 20th Century Nostalgia kaksi opiskelijanuorta ryntäävät kaupungin kaduille tarkoituksenaan tallentaa vuosituhannen lopun elämänmeno videokaseteille. Tuloksena on kokeellista elokuvantekoa sekä yksi vuosikymmenensä inspiroivimmista elokuvahelmistä. Rakkaustarinaksi, tieteismusikaaliksi ja huonoksi elokuvaksikin sitä on väitetty.

Maailmalla lähes tuntematon 20th Century Nostalgia nauttii mainetta asiantuntevamman harrastajapiirin keskuudessa. Kyseessä on Hideaki Annon Love & Popin (1998) henkinen edeltäjä maustettuna ripauksella Nobuhiko Obayashimaista hattaravisuaalisuutta. Ohjaaja Haran käsissä kokeellinen videokamerakuvaus vuorottelee haalistetuin värein kuvatun nostalgian kanssa, jossa aidot rakennukset näyttävät lähestulkoon pienoismalleilta. Kaiken lisäksi kyseessä on idolielokuva - ainakin periaatteessa.

20th Century Nostalgia [1]
20th Century Nostalgia [2]

Tarinan pääosaa esittää ensimmäisessä elokuvaroolissaan nähtävä, kuvausten alkaessa juuri 15 vuotta täyttänyt Ryoko Hirosue (Departures, 2008). Hirosuen esittämän koulutytön olisi tarkoitus saada koostettua kesälomalla kuvatuista videoista oppilaselokuva. Vähintään omalaatuiseksi persoonaksi luokiteltavan Toorun (Tsutomu Marushima) kanssa filmattu Tokio-materiaali jäi kuitenkin vaille loppuratkaisua pojan karattua Australiaan kesken kuvausten.

Idoliviihteen ja taide-elokuvan raja on toisinaan häilyvä, samoin elokuvataiteen ja muotopuolen pop-tyylittelyn. 20th Century Nostalgia onkin kirvoittanut sen äärelle eksyneiden katsojien parissa väittelyä siitä, onko hyvän tavan mukaista väittää sen olevan "elokuva". 20th Century Nostalgiasta ei löydy perinteiset standardit täyttävää koherenttiutta, se näyttää suurin piirtein kuu-ukon kuvaamalta videoesseeltä, ja toisinaan sen päätähdet intoutuvat laulamaan ja tanssimaan kesken kohtauksen. Niin, olihan Hirosue sentään pop-idoli.

20th Century Nostalgia [3]
20th Century Nostalgia [4]

20th Century Nostalgian ensimmäinen puolisko on visuaalista herkkua. Jo itsessään miellyttävän näköinen haalistettu 35-millimetrinen filmi sysätään aika ajoin taka-alalle ohjaajan tyylitellessä energisillä videokamerakohtauksilla. Usein hahmot kuvaavat itse itseään pitämällä kameraa kädessään muun toiminnan ohessa. Lopputulos on katsojasta riippuen joko puhdasta järjettömyyttä tai elokuvataiteen kangistuneet kaavat rikkovaa neroutta.

Paras visuaalinen vertailukohta lienee vuotta myöhemmin valmistunut ja niin ikään kokeellisen kuvauksen varaan nojannut Love & Pop, joka tosin eroaa 20th Century Nostalgiasta paitsi sisällöltään myös luonteeltaan. Siinä missä Annon tummasävyinen elokuva tietoisesti pelasi populaarikulttuurin säännöillä, on Haran Tokio-muistelma musikaalin aineksia sisältävä lapsenmielinen pop-räjähdys. Hara ei pyri salakuvaamaan hahmojaan, vaan päinvastoin antaa kameran heidän käsiinsä. 20th Century Nostalgian tarjoamaa mahdollista inspiraatiota Love & Popille ei kuitenkaan voi sivuuttaa.

20th Century Nostalgia [5]
20th Century Nostalgia [6]

Hara pokkasi elokuvastaan Japanin elokuvaohjaajien killan myöntämän vuoden parhaan tulokkaan palkinnon. Kunnia oli ironinen huomioiden, että Hara on työskennellyt ohjaajana jo vuodesta 1968 lähtien. Tuolloin Tokyo Film Festival ja Art Theater Guild palkitsivat hänen debyyttinään valmistuneen 12-minuuttisen opiskelijatyön. 90-luvun puoliväliin mennessä Hara oli kerännyt ansiolistaansa hieman toista tusinaa ohjauskrediittiä. 20th Century Nostalgia oli tästä huolimatta hänen ensimmäinen kaupallinen tuotantonsa. Helpolla ei sekään syntynyt, vaan vuonna 1995 aloitetut kuvaukset saatiin päätokseensä vasta kaksi vuotta myöhemmin.

20th Century Nostalgian selkein kompastuskivi on sen rytmitys. Tarinan toisen päähenkilön talsiessa ulos tarinasta koko elokuvan tempo rauhoittuu. Tiukimman kuvamateriaalin painottuessa ensimmäiseen 45 minuuttiin sinänsä laadukas jälkimmäinen puolisko näyttäytyy vertailussa hieman turhan hillittynä. Asiaa helpottaa huomattavasti, jos katsoja tietää tämän ennalta eikä anna virheellisten odotusten toimia elokuvanautintoa vastaan.

20th Century Nostalgia [7]
20th Century Nostalgia [8]

Kokonaisuus on epätasainen, mutta parhaina hetkinään 20th Century Nostalgia säteilee puhdasta inspiraatiota. Katsomon puolella heräävä halu rynnätä kaduille kuvaamaan omaa urbaania psyykedokumenttiaan kasvaa elokuvan aikana lähes sietämättömäksi. Maailma voisi oikeasti olla parempi paikka, jos teknisesti korrekti ja pelkästään yhtä kuvausformaattia hyödyntävä elokuvanteko kiellettäisiin lailla!

Versioinfo (13.9.2011):

20th Century Nostalgia on julkaistu Japanissa dvd:llä peräti kolmeen kertaan. Yksikään julkaisuista ei sisällä tekstitystä. Arvostelukappaleena toiminut vuoden 2002 Pioneer-julkaisu on laadultaan erinomainen ja sisältää myös puolituntisen making of -dokumentin. Geneonin tuoreempi dvd vaikuttaisi olevan sisällöltään identtinen. Vuonna 1998 ilmestynyttä, laserdisc-transferin sisältävää Happinet -levyä ei sen sijaan kannattane hankkia.

Pioneerin julkaisema Ryoko Hirosue in 20th Century Nostalgia: Infinity on making of -dvd, joka tarjoilee 90 minuutin edestä elokuvan tekoon keskittyviä dokumentteja. Varsin keskinkertaisen sisällön vuoksi Infinityä voi suositella vain kaikkein kovimmille Hirosue-faneille.

****-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 13.9.2011
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
20th Century Nostalgia (1997)  20th Century Nostalgia (1997)20-seiki nosutarujia