Caroline Munro

Let's Scare Jessica to Death (1971)

Säikäyttäkäämme Jessica hengiltä

aka The Secret Beneath the Lake; Låt oss skrämma Jessica till döds; La morte corre incontro a Jessica

Let's Scare Jessica to Death #1 Let's Scare Jessica to Death #2
IMDb

Aina 60-luvulta alkaen skitsofrenian ja mielen sisäistä kauhua kuvaavien elokuvien kivijalkoina ovat seisseet Robert Wisen järkähtämättömän intensiivinen The Haunting (1963) sekä Jack Claytonin metaelokuvallinen The Innocents (1961). Molemmissa elokuvissa tuonpuoleisen haamut, pelko tuntematonta sekä omaa hulluksi tulemista kohtaan totaalisesti tuhoavat päähenkilön psyykeen. Yleisö jää heidän kanssaan mielen salojen äärelle. Sittemmin samaan pyrki mm. José Ramón Larrazin Symptoms (1974).

Vain muutama vuosi Wisen vanavedessä valmistui yksi erityisimmistä psykologisen kauhun nimikkeistä. Broadwayn kupeessa mainetta niittänyt John D. Hancock päätyi tuolloin ohjaamaan pienimuotoisen mutta tunnelmaltaan voimakkaan esikoisensa yhdessä kyvykkään, niin ikään teatterilavalla pätevöityneen näyttelijäjoukon kanssa. Let's Scare Jessica to Death tuli sisältämään paljon sitä mistä todellinen pelko syntyy, ja vain muutamia kauhun perinteisistä kompastuskivistä.

Let's Scare Jessica to Death [1]
Let's Scare Jessica to Death [2]

Tarinan ytimen muodostaa sympaattinen ja mieleltään epävakaa Jessica (erinomaisen roolin tekevä Zohra Lampert). Hän palaa hoitokodista yhdessä miehensä ja yhteisen ystäväpariskunnan kanssa syrjäiseen taloon maaseudun rauhaan. Talon ja sen läheisen vesistön yllä leijuva myytti herättää Jessican mielenkiinnon ja saa hänestä päivien kuluessa yhä vankemman otteen. Jessican kuullessa kyläläisiltä lisää taloon liittyvästä mysteeristä, huomaa hän ajatustensa muuttuneen petollisiksi. Todellisuus katoaa, eikä jäljelle jää kuin harhainen pakokauhu.

Hancock onnistuu kätkemään pienen budjettinsa hyvin elokuvan lämminhenkiseen, hieman maalailevaan kerrontaan ja samalla luomaan tämän tyylisen kauhun tärkeimmän ominaisuuden, sympaattisen päähenkilön. Hän myös onnistuu toistamaan The Hauntingin Elanorin sisäisen taistelun; myös Jessica kuulee päänsä sisällä ääniä. Jessicalle maailma näyttää yhtä aikaa hellältä ja vieraalta. Välillä elämä kutsuu häntä luokseen ja pian taas työntää pois. Oman lisänsä tarinaan tuo ohut viittaus Sheridan Le Fanun novelliin Carmilla (1872).

Let's Scare Jessica to Death [3]
Let's Scare Jessica to Death [4]

Pääosin Old Saybrookissa Connecticutissa kuvattu Let's Scare Jessica to Death sai jo ennen kuvauksia paljon sisältöä onnistuneesta castingista. Näyttelijöiden tunnelmointikohtaukset kitaraa soittaen tai vedessä leikkien muodostavat elokuvan sielun. Taitavana henkilöohjaajana Hancock rakentaa päähenkilönsä ympärille vilpittömän ilmapiirin, joten Jessican mielen sisäinen irtautuminen tuntuu traagiselta. Samalla ohjaaja avaa ovea analyysille rakkauden voimattomuudesta. Joiltain osin pelko syntyykin tällä kertaa draaman keinoin.

Yleensä pienen budjetin elokuvan erottaa onnistuneeksi, kun kuvauspaikkojen, näyttelijöiden ja tehosteiden vähyys ei nouse dominoivaksi. Let's Scare Jessica to Death ei ole poikkeus. Se on oikeastaan teemaltaan käänteinen teos verrattuna Tobe Hooperin modernin kauhun klassikkoon ja yksi viimeisistä onnistuneista psykologisen kauhun kuvauksista The Shiningia (1980) unohtamatta. Elokuva myös osoittaa kuinka jopa Stanley Kubrick - oman kuvaelmansa erinomaisuudesta huolimatta - joutui kulkemaan jo koluttua polkua.

Let's Scare Jessica to Death [5]
Let's Scare Jessica to Death [6]

Kuolleet ovat luonamme. He makaavat haudoissa kotiemme ulkopuolella ja luovat ajatuksia mieliemme sisällä. Alkaen Claytonin The Innocentsista ja päätyen Kubrickin The Shiningiin kaava on ollut jotakuinkin sama, mikä osaltaan on todiste kirjallisen tradition voimasta psykologisten aiheiden käsittelyssä. Draaman ja kauhun sekoituksena Let's Scare Jessica to Death jää poikkeuksellisesta tunnelmastaan huolimatta hieman vajaaksi. Muutama häiritsevä yksityiskohta lisää ja kyseessä olisi ollut mestariteos.

Let's Scare Jessica to Deathin kuvauksesta vastasi myöhemmällä urallaan mm. Frank Henenlotterin (Frankenhooker, 1990) sekä James Glickenhausin (The Exterminator, 1980) tuotannoissa työskennellyt Robert M. Baldwin.

Elokuva on kerännyt kulttimainetta ja lukeutuu tänä päivänä kauhuelokuvaharrastajien keskeisiin teoksiin.

Versioinfo (6.9.2011):

Paramount on julkaissut dvd:llä laadukkaan R1-version (1.66:1).

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 6.9.2011
keskiarvo
toimitus
3.38/5.00 (4)
 JSSMJMEM
  3.5 3.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (6)
67%
Let's Scare Jessica to Death (1971)  Let's Scare Jessica to Death (1971)Säikäyttäkäämme Jessica hengiltä