Caroline Munro

Yksinteoin kaksi (2011)

aka Yksinteoin 2; Going It Alone 2

Yksinteoin kaksi #1  
IMDb

Being John Malkovichissa (1999) löytyy tunneli, joka heittää läpikulkijansa vartiksi näyttelijä John Malkovichin aivoihin. Kun Malkovich itse menee tunnelin läpi elokuvan loppupuolella, päätyy hän maailmaan, jossa jokaisella vastaantulijalla on hänen kasvonsa, eikä kukaan sano mitään muuta kuin "Malkovich", ellei sitten "Malkovich Malkovich". Jussi Parviaisen Yksinteoin kahden nimi voisi yhtä hyvin olla "Parviainen Parviainen".

Yksinteoin kaksi [1]
Yksinteoin kaksi [2]

Näytelmäkirjailija/ohjaaja/yritysluennoitsija/kulttuuriherhiläinen Parviainen siirsi 80-luvulla alter egonsa Juska Paarman näytelmistä elokuvaan Harmagedon (1986). Itseinhon ravisteleman egoistin tuhoisa hybrismatka on pimeimpiä ja kiehtovimpia kotimaisia elokuvia sitten Teuvo Tulion Sensuelan (1972). Tämän pseudofiktiivisen hulluuden Parviainen sitten onnistui ylittämään Pekka Lehdon dokumentissa Yksinteoin. (1990), jossa Lehto seuraa Parviaisen tilitystä avioerostaan Sanna-Kaisa Palon kanssa. Koko ajan intensiivisempään monomaniaan puskevana räyhähenkenä näyttäytyvästä Parviaisesta on vaikea nähdä oikean tuskan ja kameran lietsoman esiintymisnarsismin rajaa.

Taiteilijaurallaan suureksi lupaukseksi ja paitsioon useasta lunastuksesta huolimatta jäänyt Parviainen meni kuitenkin uusiin naimisiin juontaja/astrologi Satu Ruotsalaisen kanssa. Sitten tuli ero ja tästä päästään Yksinteoin kahteen, jolla Parviainen pyrkii uuteen nousuun - jälleen ainakin näennäisesti itse luodun ja lietsotun sekoamisen kautta. Seuraa paljon vertailua elokuvien kesken, koska jatkoa on mahdoton katsoa itsenäisenä teoksena - etenkin kun Parviaisen asunnossa näkyy useaan otteeseen edeltäjäelokuvan kehystetty juliste.

Yksinteoin kaksi [3]
Yksinteoin kaksi [4]

Alemmuudentuntoinen egoistinarsisti nostaa jälleen päätään tällä kertaa Parviaisen itse kirjoittamassa ja ohjaamassa solipsistisessa kärsimysnäytelmässä, jossa entinen Jumalan rakastaja on kasvattanut luolamiesparran ja paisunut "Jumalan porsaaksi". Eron jälkeen unettomuudesta kärsinyt Parviainen kirjautui Lapinlahden mielisairaalaan ja rökitti itseään selviämään erosta ja vaimon petoksesta, samalla tehden kokemuksesta fiktiokeinoin elokuvaa. Rahoitusvaikeuksien takia materiaali jäi pariksi vuodeksi hyllylle ja Parviainen teki muotoratkaisun kuvata lisää kamaa 47 kiloa laihempana ja melko lailla terveemmän näköisenä, samalla tehostaen skitsofreenisuuden alter ego -vaikutelmaa.

Tilitys alkaa ex-vaimon avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, joka palaa kuvaan tasaisin väliajoin Parviaisen filtterin läpi rekonstruoituna hehkuvan naurettavaksi pornofantasiaksi. Vaimo tuntuukin vain laukaisijalta uudelle eksistentialistiselle kriisille, jossa universumi pyörii tietyn navan ympärillä.

Yksinteoin kaksi [5]
Yksinteoin kaksi [6]

Kakkososa eroaa edeltäjästään paitsi sisällössä, myös muodossa. Pelkkä saman toistaminen tuskin olisikaan ollut tyydyttävää sen kummemmin Parviaiselle kuin katsojalle, mutta teoksena Yksinteoin kaksi ei aivan onnistu tavoittamaan edeltäjänsä vimmaista intensiteettiä. Yksi syy on kaikupohjan puuttuminen; Parviainen ei tällä kertaa pääse puimaan tilannettaan muiden osapuolten kanssa, joten epäsuhtaisen dynamiikan sijaan tarjolla on vain ohjaajan loputtomasti rönsyilevä oma persoona. Ex-vaimosta muistuttavat muutama yksipuolinen puhelu sekä Ruotsalaisen kimpaantuneet tekstiviestit, joiden homottelusta Parviainen tuntuu tulistuneen niin, että on kirjoittanut jakauman toiseen osaan itselleen kauniin naishahmon henkiseksi ja fyysiseksi traumaterapeutiksi, todistellen että kyllä tässä yhä paneskellaan vaikka hulluja ollaankin. Näiden seksikohtausten myötä elokuva alkaa Harmagedonin ohella vertautua toisen maanisen avautujan, edesmenneen näyttelijä Klaus Kinskin ainoaan omaan ohjaustyöhön Kinski Paganini (1989).

Toinen syy intensiteetin laskuun on laajempi ilmaisuvälineeseen liittyvä kerronnallinen seikka. Monessa suhteessa Parviaisen Hybris-kirjaa (2004) muistuttava kokonaisuus pyrkii rakentamaan keskushahmostaan elämää suurempaa myyttiä, jota se samalla dekonstruoi tekemällä tästä naurettavan. Kirjan sanoilla herättämiin mielikuviin verrattuna elokuva kuitenkin vaatisi näyttävämmät puitteet tai tiukemman linjan kyetäkseen nostamaan vimmaisen saarnaaja-Parviaisen tämän kaipaamalle myyttiselle tasolle. Osittain missio kuitenkin onnistuu, sillä valtava maha tarkoituksellisen ylipienistä vaatteista pömpöttäen mesoavaa, itseriittoista ja omasta mitättömyydestään toisten silmissä räjähtänyttä itsetuhonsa profeettaa on vaikea karistaa mielestään elokuvan loputtua.

Yksinteoin kaksi [7]
Yksinteoin kaksi [8]

Toisaalta tämä lavea ja paikoin psykedeelinen polku myös tarkoittaa, ettei Yksinteoin kaksi saa kiemurtelemaan penkissä samalla vaivaantuneella tapaa kuin karussa minimalismissa pitäytynyt edeltäjänsä - koska sosiaalipornosta voidaan nyt puhua ainoastaan Parviaisen psyykeen kohdalla. Tämä avaa elokuvaa hengittämään, mutta myös antaa tilaisuuden muhia liikaa omissa värifiltteröidyissä haahuilumehuissaan.

Kakkososa nimittäin lähtee polulle, jota ykkönen onnistui tyystin välttämään - se kerjää sympatiaa itsetietoisesti machonerouttaan vuoroin piiskaavaa, vuoroin ylistävää Parviaista kohtaan. Leikkaaja Jussi Rautaniemen tehokkaasti pyörittämä mosaiikkinen kuvavirta saavuttaa toisinaan kaivatun sisäisen spektaakkelin sävyn, mutta tehokkaimmillaan elokuva on silti Parviaisen tauotta suoraan kameralle esittämän vihamonologin aikana. Teatraalisesti mutta hallitusti rytmittäen avautuva Parviainen herkuttelee särkyneen sydämensä palasten sommitelmaa esitellen sellaisella raivolla, että vähintään odottaisi show’n päättyvän siihen, että mies tyrmää kameran - tai tunkeutuu kuvan läpi ja täyttää katsomon mustalla peikkoparrallaan.

Yksinteoin kaksi [9]
Yksinteoin kaksi [10]

Ja silti, kuten pakkomielteisten taiteilijoiden tapauksessa yleensä, elokuvan heikkoudet ja vahvuudet kumpuavat samasta paikasta. Mikäli tämä fiktioksi nostettu Parviainen olisi kiinnostunut muista ihmisistä tai pyrkisi antamaan tasapainoisemman kuvan, putoaisi koko elokuvalta pohja. Lopussa lunastamattomasta nerolupauksestaan vielä muistuttava Parviainen päätyy taas siihen mistä aloitti - omaan itseensä. Ääniraidalla yhden kerran ylevästi rakkauden pyyteettömyydestä ja kahden ihmisen sulautumisesta yhdeksi puhuva taiteilija näyttää päätyvän ihmissuhteissaan samaan tilanteeseen kuin teksteissään - muiden hylkäämäksi siksi, ettei ammenna muusta kuin itsestään. Taiteena se on yhä kiinnostavaa, mutta edes hypnoottista marttyyria ei jaksa loputtomiin.

Yksinteoin kaksi esitettiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla 18.9.2011 ja sen mahdollinen teatterilevitys ei ole vielä selvinnyt.

***½-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 22.9.2011
keskiarvo
toimitus
3.58/5.00 (6)
 JSSMTPKKIRPI
  4.0 4.0 3.5 3.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.69/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (8)
88%
Yksinteoin 2 (2011)  Yksinteoin 2 (2011)  

kommentit

odota...
adjektiivi kommentoi (30.9.2011 05:31:40)
user avatar adjektiivi, sivistyssana, adjektiivi... kai nyt kaikki tajuaa että minä, suuri kriitikko, olen älykäs; adjektiivi, sivistyssana etc..
vastaa »
anonyymi kommentoi (30.9.2011 15:21:31)
user avatar Ehkä arvostelijan solipsistiseen maailmankuvaan kuuluu oman egon eksessiivinen pönkitys. Olemmehan kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän narsisteja kuten Freud aikoinaan havainnoi.

Televisiohaastattelujen perusteella Parviainen on muuten vaikuttanut suhteellisen tervejärkiseltä kaverilta, joten elokuva olisi kiva nähdä piakkoin.
vastaa »
jörn kommentoi (30.9.2011 23:43:18)
lainaus:
adjektiivi, sivistyssana, adjektiivi... kai nyt kaikki tajuaa että minä, suuri kriitikko, olen älykäs; adjektiivi, sivistyssana etc..
user avatar Mihin tää kommentti liittyy
vastaa »
Meller kommentoi (1.10.2011 21:16:37)
lainaus:
Mihin tää kommentti liittyy
user avatar Laadusta päätellen jonkun traumaattiseen elämään, sisäiseen haluun olla parempi (mutta myös kyvyttömyyteen noudattaa elämänviisautta "tee ite parempi") ja alikehittyneeseen kykyyn tuottaa osuvaa sarkasmia. Ei se mitään: hänellä voi olla edessään ihan hyvä elämä vaikkapa hipsterinä. Ja asuuhan alkujaan lainatun lauseen kirjoittajassa selvästi itsessäänkin pieni kriitikko, sisältäähän tuo itsestä kivulla puserrettu lause sentään alleviivattua kritiikkiä. Kyllä se siitä - huomenna on varmaan taas paljon parempi päivä, että terveisiä vaan sinne jonnekin...
vastaa »
anonyymi kommentoi (2.10.2011 00:31:56)
lainaus:
Laadusta päätellen jonkun traumaattiseen elämään, sisäiseen haluun olla parempi (mutta myös kyvyttömyyteen noudattaa elämänviisautta "tee ite parempi") ja alikehittyneeseen kykyyn tuottaa osuvaa sarkasmia. Ei se mitään: hänellä voi olla edessään ihan hyvä elämä vaikkapa hipsterinä. Ja asuuhan alkujaan lainatun lauseen kirjoittajassa selvästi itsessäänkin pieni kriitikko, sisältäähän tuo itsestä kivulla puserrettu lause sentään alleviivattua kritiikkiä. Kyllä se siitä - huomenna on varmaan taas paljon parempi päivä, että terveisiä vaan sinne jonnekin...
user avatar Leo on asian ytimessä ;D. (terveisin "adjektiivi") (ällöttää henk. koht. ylenmääräinen/itsetarkoituksellinen sanoilla maalailu, lienee jossain kriitikko-opistossa määritelty tavoitteeksi että "ken-tätä-lukee-hän-sivistyssanakirjaa-toisessa-kädessä-pitäköön). Vähän haiskahtaa (brassailulta?)koska kyllä suomenkielessä sanoja riittää, ei tarvitsisi joka väliin änkeä..no joo, olkoon, hyvä näin.
vastaa »
anonyymi kommentoi (2.10.2011 12:33:24)
lainaus:
Leo on asian ytimessä ;D. (terveisin "adjektiivi") (ällöttää henk. koht. ylenmääräinen/itsetarkoituksellinen sanoilla maalailu, lienee jossain kriitikko-opistossa määritelty tavoitteeksi että "ken-tätä-lukee-hän-sivistyssanakirjaa-toisessa-kädessä-pitäköön). Vähän haiskahtaa (brassailulta?)koska kyllä suomenkielessä sanoja riittää, ei tarvitsisi joka väliin änkeä..no joo, olkoon, hyvä näin.
user avatar :D Noh, ilman naaman aukomista ja norsunluutornista maan pinnalle kavuten:
kantani on, että tässä arvostelussa useimpien käytettyjen sivistyssanojen sijoittelu on perusteltua sekä aiheen että arvostelun pituuden puolessa. Tulee melkoisia lausehirviöitä, kun alkaa taivuttaa vaikkapa "pseudotodellista" tai "hybrismatkaa" selkosuomeksi. Yksinteoin kaksi vaikuttaa jo itsessään sellaiselta dadailulta ja Freud-Jung -akselin teokselta, että mielestäni Rautsin raskaahko sivistyssanojen käyttö arvostelussaan on jo näistä syistä ellei oikeutettua, niin pääosin paikallaan.

Mutta pointsit sinulle perustellummasta vastauksesta - pystyn ymmärtämään näkökantasi paljon paremmin ja vedän takaisin arvioni ainakin traumaattisesta elämästä ja tulevaisudesta hipsterinä. :)
vastaa »
anonyymi kommentoi (2.10.2011 17:54:16)
user avatar Jokainen kritikoi tyylillään. Von Bagh olisi kuvannut elokuvaa (tai ylipäänsä mitä tahansa elokuvaa) groteskina painajaisena.
vastaa »
anonyymi kommentoi (2.10.2011 23:25:18)
lainaus:
:D Noh, ilman naaman aukomista ja norsunluutornista maan pinnalle kavuten:
kantani on, että tässä arvostelussa useimpien käytettyjen sivistyssanojen sijoittelu on perusteltua sekä aiheen että arvostelun pituuden puolessa. Tulee melkoisia lausehirviöitä, kun alkaa taivuttaa vaikkapa "pseudotodellista" tai "hybrismatkaa" selkosuomeksi. Yksinteoin kaksi vaikuttaa jo itsessään sellaiselta dadailulta ja Freud-Jung -akselin teokselta, että mielestäni Rautsin raskaahko sivistyssanojen käyttö arvostelussaan on jo näistä syistä ellei oikeutettua, niin pääosin paikallaan.

Mutta pointsit sinulle perustellummasta vastauksesta - pystyn ymmärtämään näkökantasi paljon paremmin ja vedän takaisin arvioni ainakin traumaattisesta elämästä ja tulevaisudesta hipsterinä. :)
user avatar Tattis! Hipsteriksi ei taida minusta olla, heh! Kiva kun jonkilainen vuoropuhelu on mahdollista.. Sen verran vielä, ymmärrän täysin sivistyssanojen käytön, ne tiivistää jne mutta esim. egoistinarsisti olisi helppo kirjoittaa selkokielelle, ei kaikki ole niin sivistyneitä kuin me (vitsintynkä).. Tarkoitin sitä että eikö nämä arvostelut ole tarkoitettu kaikille (ymmärtänet pointin) eikä pelkästään intellektueille(heh).. Tulee tunne että näitä kirjoitetaan tietylle kansanosalle. Enkä nyt tarkoita pelkästään tämän arvostelun kirjoittajaa, sama tyyli on (turhan)yleinen ja mielestäni usein tulee mieleen sana ylimielisyys, ei liene itsetarkoituksellista mutta.. Se siitä, hyvää syksyä!
vastaa »
anonyymi kommentoi (4.10.2011 20:06:08)
user avatar Tässä taas koko internet kilvan todistaa, miksi oli huono ajatus laittaa elitisti.netiin mahdollisuus kommentoida artikkeleita/arvosteluja.
vastaa »
Meller kommentoi (4.10.2011 20:20:20)
lainaus:
Tässä taas koko internet kilvan todistaa, miksi oli huono ajatus laittaa elitisti.netiin mahdollisuus kommentoida artikkeleita/arvosteluja.
user avatar Kaivattu todiste taisi ennemminkin tulla juuri siinä herra anonyymin suusta... oli meinaan rakentavuus ja perustelut väitteen puolesta sitä luokkaa. Minkä puolesta olen kyllä samaa mieltä: kun suurin osa palautteista artikkeliin kuin artikkeliin on tätä yllä lainatun luokkaa, ei haittaisi jos edes rekisteröityminen olisi pakollista ennen pamlaamista. Mutta nyt menee out of topiciksi, joten ei tästä täällä sen enempää.
vastaa »
anonyymi kommentoi (6.10.2011 01:08:04)
lainaus:
Kaivattu todiste taisi ennemminkin tulla juuri siinä herra anonyymin suusta... oli meinaan rakentavuus ja perustelut väitteen puolesta sitä luokkaa. Minkä puolesta olen kyllä samaa mieltä: kun suurin osa palautteista artikkeliin kuin artikkeliin on tätä yllä lainatun luokkaa, ei haittaisi jos edes rekisteröityminen olisi pakollista ennen pamlaamista. Mutta nyt menee out of topiciksi, joten ei tästä täällä sen enempää.
user avatar ..ja rekiteröityminen nimellä "leo meller 2" ei ole anonyymia kirjoittelua?. Paitsi jos se on nimesi, siinä tapauksessa otan sanani takaisin. Mukavaa syssyä
vastaa »
Jarkko Lehtola kommentoi (6.10.2011 10:30:12)
lainaus:
..ja rekiteröityminen nimellä "leo meller 2" ei ole anonyymia kirjoittelua?. Paitsi jos se on nimesi, siinä tapauksessa otan sanani takaisin. Mukavaa syssyä
user avatar Nimimerkki lukee kommentti listalla, mutta jos olet näppärä hiiren kanssa, niin saatat hoksata, että kyse ei ole anonyymistä kirjoittelusta.

Voit siis joutua ottamaan sanasi takaisin, vaikka henkilön oikea nimi ei olisikaan tuo...
vastaa »
Janne kommentoi (12.10.2011 14:03:11)
user avatar Sivistyssanojen droppailu on aina ollut yksi näiden arvostelujen suola eivätkä ne häiritse kun niiden ympärillä oleva arvostelu yleensä kuitenkin kiteyttää asiansa osuvasti. Ja sivuston nimi on Elitisti. Antaa kädettömien hipstereiden itkeä tositilanteessa paljastuvaa lahjattomuuttaan.
vastaa »
Meller kommentoi (13.10.2011 20:49:46)
lainaus:
..ja rekiteröityminen nimellä "leo meller 2" ei ole anonyymia kirjoittelua?. Paitsi jos se on nimesi, siinä tapauksessa otan sanani takaisin. Mukavaa syssyä
user avatar ...TÄ?! Nyt sisälukutaito kouraan. En peräänkuuluta lainaamassasi kommentissa missään vaiheessa, ettei anonyymina saisi kirjoittaa. Peräänkuulutan perusteltuja väitteitä ja oikeaa keskustelua näsäviisaiden, tuulesta temmattujen one-linereiden ja silkalla vihalla näppiksestä rutistettujen tunteenpurkausten (ks. vaikkapa Elitistin Tom Six -haastattelun kirvoittamat "kommentit") sijaan. Kuten myös one-linereilla vittuilun sijaan, jos joku ainakin yrittää ihan perustella kantaansa vuoropuhelun muodossa. Rekisteröityminen ennen kommentointia asettaisi vähän kynnystä, ettei kuka tahansa jopo pääse rääpimään päätään perusteettomasti - ehkä jopa miettisi, kannattaako vaivautua.

Noh - pois tästä ja itse asiaan, eli Jussi Parviaiseen ja Yksinteoin kakoseen. On todettava, että hämmentävästi itsensä näyttelijä/taiteilijasta kaiken kansan keltaisen lehdistön tutuksi ja julkiseksi egomaanikoksi muuttanut setä on samaan aikaan kuvottavaa ja kiehtovaa materiaalia. Teosta vielä näkemättä sairas mielenkiinto heräsi arvostelun perusteella sekä tähän että edeltävään osaan. Harmagedon voisi myös olla hyvin päänräjäyttävä kokemus.
vastaa »
Sivullinen kommentoi (14.10.2011 01:06:35)
lainaus:
...TÄ?! Nyt sisälukutaito kouraan. En peräänkuuluta lainaamassasi kommentissa missään vaiheessa, ettei anonyymina saisi kirjoittaa. Peräänkuulutan perusteltuja väitteitä ja oikeaa keskustelua näsäviisaiden, tuulesta temmattujen one-linereiden ja silkalla vihalla näppiksestä rutistettujen tunteenpurkausten (ks. vaikkapa Elitistin Tom Six -haastattelun kirvoittamat "kommentit") sijaan. Kuten myös one-linereilla vittuilun sijaan, jos joku ainakin yrittää ihan perustella kantaansa vuoropuhelun muodossa. Rekisteröityminen ennen kommentointia asettaisi vähän kynnystä, ettei kuka tahansa jopo pääse rääpimään päätään perusteettomasti - ehkä jopa miettisi, kannattaako vaivautua.

Noh - pois tästä ja itse asiaan, eli Jussi Parviaiseen ja Yksinteoin kakoseen. On todettava, että hämmentävästi itsensä näyttelijä/taiteilijasta kaiken kansan keltaisen lehdistön tutuksi ja julkiseksi egomaanikoksi muuttanut setä on samaan aikaan kuvottavaa ja kiehtovaa materiaalia. Teosta vielä näkemättä sairas mielenkiinto heräsi arvostelun perusteella sekä tähän että edeltävään osaan. Harmagedon voisi myös olla hyvin päänräjäyttävä kokemus.
user avatar "one-liner", "vittuilu". Siinäpä mainioita sanoja.. Pitäkää tunkkinne ps.kannatti; kalikka kalahti..
vastaa »
Taavi Kohola kommentoi (6.12.2011 19:02:51)
user avatar Aivan tolkuttoman roditonta pillunnuolentaa. Todellinen epäelokuva.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa