Brittiläissyntyisen Lynne Ramsayn (Ratcatcher, 1999) ohjaama ja yhdessä Rony Kinnearin kanssa käsikirjoittama We Need to Talk About Kevin pohjaa itsensä Lionel Shriverin samannimiseen bestselleriin. Alkuperäisromaania pitkälti jäljittelevä elokuva on raikas ja tervetullut tuulahdus muiden koulusurmia käsittelevien teosten joukkoon, vaikkei se täysin virheettömästi joka rintamalla onnistukaan.

Shriverin teos itsessään on fiktiivinen, mutta siitä huolimatta hyvin todentuntuinen ja tosielämän koulusurmatarinoita ja -surmaajien taustoja pitkälti jäljittelevä. Niin kirjassa kuin elokuvassakin tarinan keskiöön nousee poikkeuksellisesti pahantekijän äiti Eva (Tilda Swinton), jonka vaiheita seurataan vuoroin menneisyyden, vuoroin nykyisyyden kautta. Nuoruutensa reppureissaajana viettäneen ja sittemmin menestyskirjailijaksi nousseen Evan vapauden kaipuu ja itsekeskeinen luonne joutuvat koetukselle kun perheen ensimmäinen lapsi Kevin saa syntynsä. Aviomiehen (John C. Reilly) loistaessa poissaolollaan, jää koliikista kärsivän ja paikoin autistisia piirteitä omaavan lapsen huolehtimisvastuu täysin Evan harteille.

Äitiyteen sopeutumaton Eva tuskailee henkiseksi vankilaksi muuttunutta elämäänsä ja kaipaa pois kotoa takaisin maailmalle. Ahdistus välittyy luonnollisesti lapseen ja peilautuu Kevinin varttuessa hänen käytöksensä kautta takaisin äitiin milloin milläkin, poikkeuksetta ikävällä, tavalla. Viime kädessä katsojan vastuulle jää lopullinen päätöksenteko siitä onko Eva elokuvan uhri vai syypää.

Teini-ikäistä Keviniä esittävän Ezra Millerin rooli jää elokuvassa valitettavan pintapuoliseksi tämän pyöriessä ruudulla syystä tai toisesta pääosin yläosattomissa ja esitellessä kroppansa ohella sosiopaatin elkeitään. Elokuvassa selkeästi eniten ruutuaikaa saava Swinton sen sijaan onnistuu mallikkaasti androgyyninä hengentuskistaan kärsivänä Evana.

Lähes kaksituntinen elokuva pysyttelee kautta linjan hyvin uskollisena alkuperäisteokselle vain sen pienempiä detaljeja hieman muokaten. Paikoittainen tekotaiteellisuus ja lievästi ylimitoitettu kesto pois lukien, säilyy kokonaisuus varsin eheänä ja tarina kautta linjan otteessaan pitävänä.

We Need to Talk About Kevin sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #1077

Just joo kommentoi (11.2.2012 18:55:28)

Tekotaiteellisuus? No huh huh.

vastaa »

essi kommentoi (2.8.2012 20:58:22)

Olipas huono arvostelu. Elokuva kuvasi upealla tavalla Evan ahdistusta ja toivottomuutta sekä syyllisyyttä. Äidinrakkaus kestää vaikka lapsi olisi hirviö.

vastaa »

essi kommentoi (2.8.2012 21:00:44)

Pidin myös elokuvan yksityiskohdista. Mm. värikkäät murot pöydällä. Teos on mielestäni visuaalisesti kaunis eikä "tekotaiteellinen".

vastaa »

Esa Meisalmi kommentoi (2.8.2012 23:44:48)

Olisiko arvostelu parempi, jos arvostelija suorittaisi sukupuolileikkauksen ja oppisi kenties sitä kautta ymmärtämään naisellista äitiysnäkökulmaa? Ehkä murotkin herättäisivät tällöin jotain elokuvan laadukkuuden kannalta oleellisia huomioita.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa