Caroline Munro

Cut (2011)


Cut #1 Cut #2
IMDb

Elokuva on tekijälleen vaikea taiteenlaji, ja sen loppuun saattaminen lähes poikkeuksetta aina työn ja tuskan takana. Erityisen vaikeaa se on Iranin kaltaisissa totalitaarisissa tai muutoin ahdasmielisissä valtioissa. Ohjaajan on oltava valmis selviämään kovistakin kärsimyksistä ja koettelemuksista näkemystensä vuoksi.

Maanpaossa olevan iranilaisohjaaja Amir Naderin (The Runner, 1990; Sound Barrier, 2005) uusin työ on kuvattu Japanissa. Elokuvan teemana on kärsimys elokuvataiteen puolesta. Naderi tarkastelee aihetta yakuza-genren kehikkojen kautta.

Nuori tokiolainen Shuji (Hidetoshi Nishijima) on petervonbaghilaisen jyrkkä klassisen elokuvataiteen puolustaja. Päivisin mies kulkee kaduilla paasaamassa megafoniin nykyelokuvan rappiosta. Ihmisvilinää paasaus ei juuri hetkauta. Iltaisin Shuji järjestää kattoasunnossaan "elämää suurempien klassikkojen" kerhonäytöksiä. Miehen unelmana on ohjata omia elokuviaan, mutta rahoitus puuttuu. Hän käy hakemassa neuvoa jopa Akira Kurosawan haudalla.

Cut [1]
Cut [2]

Eräänä iltana miehet tummissa puvuissa vievät Shujin kesken näytöksen mukanaan puhutteluun. Shujin veli on kääntynyt yakuzan puoleen hoitaakseen pelivelkojaan. Osa rahoista on mennyt Shujin elokuvaprojekteihin. Nyt veli on kuollut ja yakuzalle jäänyt velka on maksamatta. Koska osa yeneistä on siirtynyt eteenpäin veljeltä toiselle, päättävät gangsterit samoin siirtää myös velat. Shujilla on 12 päivää aikaa haalia kahisevaa tai hänelle käy kalpaten. Shuji keksii keinon tienata puuttuvat tuohet ottamalla maksua vastaan väkivaltaisilta nilkeiltä köniin.

Cut on pienimuotoinen ja häijy elokuva, jossa mätetään toistuvasti ja brutaalisti turpaan. Kerta toisensa jälkeen Shuji vaeltaa murjottuna kotiin pohdiskelemaan tilannettaan. Juoni junnaa paikallaan, ja keskikohdassa elokuva vaipuu suvantoon. Elokuvan pahin ongelma onkin sen reilu ylipituus.

Ällistyttävässä loppuhuipennuksessa kuitenkin ryhdistäydytään. Ruudulle lävähtää muun toiminnan ohella päähenkilön kaikkien aikojen sadan parhaan elokuvan lista kokonaisuudessaan. Naderi ei tosiaan ole tehnyt pelkkää tribuuttia niille klassikkoteoksille, joiden nimiä hän tiputtelee. Hänen elokuvansa tasapainottelee tekotaiteellisen paatoksen ja koko homman leikiksi vetävän ironian rajalla. Yleisöllekin jää lopulta hieman hämmentynyt olo. Kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa kuin ihmeen kaupalla, pääosin pikimustan huumorinsa avulla.

Cut [3]
Cut [4]

Cutissa kysytään, mikä määrä kärsimyksen esittämistä elokuvassa voidaan mahduttaa soveliaisuuden rajojen sisään? Naderi näkee, että hommalla on oltava joku roti. Yhteiskunnan asettamien esteiden ylittämiseksi ei kannata sentään omaa henkeään uhrata. Tavallaan tämän esittämällä hän kyseenalaistaa myös koko elokuvaharrastuksen mielekkyyden. Paraskin elokuvakokemus on kuin savua ilmassa. Vaikka vastauksista ei olisikaan Naderin kanssa samaa mieltä, ovat hänen provokatiiviset kysymyksen asettelunsa ainakin yleisöä haastavia ja keskustelua herättäviä.

***--
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 7.12.2011
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 KKPI
  2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
5.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (2)
50%
Cut (2011)  Cut (2011)