Caroline Munro

The Red Spectacles (1987)

aka Akai megane; Jigoku no banken: akai megane

The Red Spectacles #1 The Red Spectacles #2
IMDb

On vaikeaa olla pitämättä elokuvasta, jossa ammutaan miimikkoja konekiväärillä. Omituiseksi animeohjaaja Mamoru Oshiin (Ghost in the Shell, 1995) The Red Spectacles muuttuu vasta myöhemmin, kun George Orwellia, David Lynchiä ja Jean Luc Godardia lainaava tieteis-noir pääsee täyteen vauhtiin. Ei suositella normaaleille katsojille.

The Red Spectacles [1]
The Red Spectacles [2]

Sci-fi -toimintaelokuvana alkava The Red Spectacles sijoittuu Oshiin luomaan vaihtoehtotodellisuuteen, jonka massayleisöt tuntevat parhaiten anime-elokuvasta Jin Roh - The Wolf Brigade (1998). Tarinan keskiössä on tulevaisuuden Japaniin perustettu, hampaisiin asti aseistettu Kerberos-erikoisjoukko, joka pitää yhteiskuntajärjestystä yllä sääliä tuntematta. Kansan vihaaman poliisiyksikön sisällä kuitenkin kiehuu, ja kolme silmittömästä oikeudenjaosta tarpeekseen saanutta jäsentä pakenee ryhmän riveistä. Kaksi heistä saadaan kiinni, mutta yhden onnistuu paeta ulkomaille.

Kolme vuotta myöhemmin maailma on muuttunut. Takaisin Japaniin palaava Koichi (Shigeru Chiba) pyrkii jäljittämään entiset toverinsa, mutta saa välittömästi kintereilleen Kim Jong-ilin näköisen poliisikomisarion sekä tämän miimikkokissat. Toimintagenre lentää romukoppaan ja elokuva transformoituu seepiasävyiseksi vakooja-noiriksi. Näin ainakin aluksi.

The Red Spectacles [3]
The Red Spectacles [4]

1990-luvun vaihtoehto-Japanissa yhteiskunta on rakennettu orwellilaisten oppien mukaan. Valinnanvapaus on illuusio ja katukuppilat lailla kielletty. Elokuvateatterissa esitetään samaa lähikuvaa naisen kasvoista kaksi tuntia putkeen. Salaisissa maanalaisissa huoneissa lainsuojattomat kokoontuvat salaa syömään nuudeleita. Menu on surkea: valinnanvaraa on ainoastaan udon ja soba, ja niiden syömiseen uusiokäyttöiset, sietämättömän liukkaat syömäpuikot.

The Red Spectacles on tavattoman omituinen elokuva. Filosofiaa rakastava Oshii on harvoin tehnyt helposti tulkittavia töitä, eikä The Red Spectacles ole poikkeus. Punaisten rillien maailma on kuin sekoitus Eraserheadin (1976) aikaista David Lynchiä, Jean Luc Godardin vakoojaseikkailu Alphavilleä (1965) sekä George Orwellin romaania 1984. Pahimman laadun mielisairaus kumpuaa kuitenkin Oshiin omasta, animen sekoittamasta pääkopasta.

The Red Spectacles [5]
The Red Spectacles [6]

The Red Spectaclesin jämerät mindfuck-kertoimet eivät perustu pelkästään raskasta aivotyöskentelyä vaativaan tarinaan, vaan ennen kaikkea poukkoilevaan rytmitykseen. Toiminnasta ja vakooja-noirista liikutaan (enemmän tai vähemmän) sulavasti live-action -farssiin, jossa näyttelijätyöskentely ja toiminnan lavastus pyrkivät jäljittelemään yliampuvia animaatioelokuvia. Pääosanesittäjä Shigeru Chiba itsekin on videopelien ja animaatioiden ääninäyttelijä - ja näyttää vielä ulkoisestikin aivan sarjakuvahahmolta.

Tanssivan poliisipäällikön ja suihkussa 30 miestä paljain käsin pieksevän sankarin bravuurien välissä rauhoitutaan useaan otteeseen hienojen tunnelmointijaksojen pariin. 45-minuuttiseksi editoituna The Red Spectacles voisi olla tyylipuhdas taide-elokuva. Jäljelle jääneestä 45 minuutista voisi puolestaan leikata slapstick-komedian. Nykymuodossaan The Red Spectacles on molempia, ja vielä hieman muutakin. Tyylillinen rönsyily muodostaan melkoisen omalaatuisen kokonaisuuden, joka voi kieltämättä käydä katsojan voimille.

The Red Spectacles [7]
The Red Spectacles [8]

Aivan kylmäksi The Red Spectacles ei silti ketään jättäne. Melko tuntemattoman Yousuke Mamiyan film noir -henkinen kuvaus on läpikotaisin näyttävää, ja antia tukee Kenji Kawain mielettömän hieno soundtrack. Kawain sävellykset moniin Oshiin elokuviin ovat ansaitusti saavuttaneet klassikon aseman, mutta tyylilajeja villisti yhdistelevä The Red Spectacles nousee aivan kärkeen. Lukemattomien audiovisuaalisten huippuhetkien välissä Oshiille tyypilliset vertauskuvalliset, mutta paikoin pitkäveteiset tarinatuokiot jaksaa nekin kuunnella läpi. Parinkymmenen minuutin trimmaus ei silti olisi tehnyt pahaa, sillä loppua kohden juttu uhkaa juuttua toistovaihteelle.

Kokonaisuus on harvinaislaatuisen subjektiivinen paketti, josta voi perustellusti olla montaa mieltä. Jos ralli käy ensikerralla sekavaksi, kannattaa uusintakatseluun varata aikaa, sillä kokemus voi muuttua niin paljon kun oma pisteytysasteikko vain antaa periksi - kumpaan suuntaan tahansa.

Versioinfo (30.1.2012):

Loppuunmyyty R1-julkaisu on ainakin toistaiseksi melko hyvin saatavilla. Arvostelukappaleena toimi tuoreempi Japani-levy, joka vaikuttaisi olevan kuvanlaadultaan samantasoinen, mutta sisältää ylimääräisenä bonuksena Oshiin ja käsikirjoittaja Kazunori Itôn kommenttiraidan.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 30.1.2012
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (3)
33%
The Red Spectacles (1987)  The Red Spectacles (1987)Jigoku no banken: akai megane