Caroline Munro

Ramblers (2003)

aka Realism no yado

Ramblers #1 Ramblers #2

Genre

IMDb

"Komedia ihmisille, jotka eivät halua nauraa tai nauttia. Älä katso Ramblersia. Ikinä!"

Nobuhiro Yamashitan paras elokuva Ramblers on luuserikomedioiden ylivertainen mestariteos ja ohjaajan tunaritrilogian huipentuma. Osakasta kotoisin oleva Yamashita teki debyyttinsä opiskelijatyöllä Hazy Life (1999). Kansainväliseen festivaalilevitykseen päässyt elokuva ihastutti ja vihastutti minimalistisuudellaan. Mahtava No One's Ark (2003) jatkoi samoilla poluilla ja lisäsi ohjaajan tunnettavuutta, joskin uloskävelyt lisääntyivät suhteessa niitä edeltäneisiin sisäänkävelyihin. Ramblersista on vuosikausia löytynyt IMDb:stä vain kaksi käyttäjäarviota, joista toista lainataan tämän arvostelun alussa.

Ramblers [1]
Ramblers [2]

Yamashita tekee elokuvia tyhjäntoimittajista. Häntä on usein verrattu Richard Linklateriin (jonka elokuvia Yamashita ei kuitenkaan ole koskaan nähnyt) ja vielä useammin Aki Kaurismäkeen. Viimeksi mainitun vaikutteet Yamashita myöntää itsekin, joskin miesten ohjaamien elokuvien ero on yleisesti ottaen huomattava. Siinä missä Kaurismäellä on taipumusta märehtiä suomalaisessa surkeudessa ja ilkeillä epäonnisille hahmoilleen, Yamashita rakastaa hahmojaan täydestä sydämestään. Huumori on myötämielistä, ei koskaan pilkkaavaa. Ohjaaja onkin todennut kaikissa uransa alkuaikojen hahmoissa olevan paljon häntä itseään. Yamashitan elokuvien pienimuotoisuus sekä hahmojen hulvaton puunaamaisuus koettelemusten edessä ovat ohjaajan tunnistettavimpia tyylimerkkejä.

Ramblers kertoo kahdesta nuoresta elokuvantekijästä, jotka saapuvat jumalan hylkäämään rantakaupunkiin (hiekkadyyneistään tunnettu Tottorin prefektuuri) tapaamaan tuottajaa. Miehille työtä luvannut tunari on kuitenkin nukkunut ohi junansa, jättäen kaksi surkeilla kommunikointitaidoilla varustettua pallinaamaa pikkukylän armoille. On koleaa, rahat lopussa, majatalot haisevat ja paikalliset puhuvat v-mäisellä aksentilla. Päivän päätteeksi rannalla juoksee vastaan nuori alaston nainen, joka omien sanojensa mukaan on hukannut kaikki vaatteensa uimaretkellä - vaikka on talvi ja lunta joka toisessa kulmauksessa.

Ramblers [3]
Ramblers [4]

Pienistä arkitunaroinneista hillittömät hauskuuskertoimet kirvoittava Ramblers nojaa vahvasti näyttelijöiden varaan. Toista päähenkilöä esittävästä Hiroshi Yamamotosta on jo muotoutunut lajityypin elävä legenda. Kaikissa Yamashitan varhaiselokuvissa pääosaa esittänyt näyttelijä tekee luuserirooleissa suvereenia jälkeä. Hän esittää hahmoja, joita elämä on potkinut päähän niin kauan, etteivät he enää vaivaudu reagoimaan vastoinkäymisiin. Saman metsän toisesta puusta veistetty Keishi Nagatsuka jää kilvassa lievästi kakkoseksi, mutta muodostaa niin ikään täydellisen yamashitalaisen hahmon.

Lähdemateriaalina toimii Yoshiharu Tsugen samanniminen manga vuodelta 1973. Originaalissa päähenkilöt olivat manga-artisteja, mutta valkokangassovituksessa heistä on tehty elokuvaohjaajia. Käsikirjoitus syntyi Yamashitan sekä ohjaajan pitkäaikaisen kamun Kosuke Mukain yhteistyönä. Opiskeluajoistaan lähtien elokuvia kimpassa tehneet miehet eivät ensimmäisissä projekteissaan erotelleet vastuualueitaan, vaan käsikirjoittaminen ja ohjaaminen menivät sulavasti ristiin. Sittemmin roolit ovat selkiytyneet Yamashitan ottaessa ohjauksen kontolleen ja Mukain vastatessa käsikirjoittamisesta. Yamashitan pitkistä elokuvista Mukai on kirjoittanut yhtä lukuun ottamatta jokaisen.

Ramblers [5]
Ramblers [6]

Budjettitietoinen kaksikko raapi alkuaikojensa elokuvat kokoon pienellä rahalla, mutta etenkään Ramblersissa se ei näy katsomon puolelle. Kuvaus ja talviset maisemat ovat rakeisen kauniita; juuri sopivissa määrin arkisen oloisia, mutta komeasti tallennettuja ja tunnelmallisia. Halpaan digivideoon ei olla sorruttu. 16-millimetriselle filmille kuvatun Hazy Lifen jälkeen Yamashita siirtyikin 35mm formaatin pariin, vaikka digivideo tekikin Japanissa tuloaan samoihin aikoihin. Soundtrackille puolestaan on saatu laatubändi Quruli (Kururi), jonka musiikki lienee katsojille parhaiten tunnettua Isshin Inudôn elokuvasta Josee, the Tiger and the Fish (2003).

Yamashita ei alunperin ollut tyytyväinen Ramblersiin, vaan tunsi sortuneensa oman tyylinsä ryöstöviljelyyn. Kieltämättä kyse on Hazy Lifen ja No One's Arkin kolmannesta, huippuunsa hioutuneesta ilmentymästä. Slacker-trilogiansa jälkeen Yamashita jätti Osakan indie-skenen taakseen ja painui tylsään Tokioon tekemään hiotumpia elokuvia. Koko sieluaan mies ei silti kaupannut, vaan jopa mainio mainstream-jyrä Linda Linda Linda (2005) on täynnä tunnistettavia yamashitamaisuuksia.

Ramblers [7]
Ramblers [8]

Sitä ei silti käy kiistäminen, että moni Lindan fani ja nähtävästi myös puolet festivaalikriitikoista nukahtavat Ramblersin pariin. Aaltopituudet missaaville ja juonivetoista kerrontaa etsiville ei jääne paljoa käteen - paremman maun omaavat sen sijaan voivat todeta Yamashitan kamuineen tehneen elokuvan, johon ei kyllästy ikinä. Ramblersin naurattaessa ääneen vielä kuudennella katselukerralla seitsemän vuoden sisään, ei täysien pisteiden oikeutuksesta jää epäselvyyttä. 2000-luvun alun paras aasialainen elokuva!

Versioinfo (5.3.2012):

Tekstittämätön Japani-dvd kannattaa hankkia nyt, kun se vielä on painossa. Anamorfinen kuva on aloituskohtausta lukuun ottamatta riittävän laadukas, ja lisämateriaaleina löytyy mm. poistettuja kohtauksia, haastatteluja ja kirjanen. Omatoimitekstittäjille löytynee jostain materiaalit.

*****
© Mikko Koivisto, julkaistu: 5.3.2012
keskiarvo
toimitus
5.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (2)
100%
Ramblers (2003)  Ramblers (2003)Riarizumu no yado