Caroline Munro

Beyond the Rave (2008)


Beyond the Rave #1  
IMDb

Psst.. laittomat reivit illalla, erikoisohjelmanumerona: vampyyrit vastaan bulldogin näköiset brittihuligaanit! Legendaarinen Hammer Film Productions heräsi henkiin 24 vuoden uinumisen jälkeen, ja ote on uusien omistajien myötä todellakin muuttunut. Uuden Hammerin ensimmäinen tuotos Beyond the Rave on halvan näköinen ja bilenuorisoa kosiskeleva, alun perin netissä julkaistuista 20 episodista koostuva sarja, joka kannattaa tosin katsoa putkeen jos aihe yhtään kiinnostaa - episodit ovat aivan liian lyhyitä, jotta niistä saisi yksittäin katsottuna mitään irti.

Yö on parasta aikaa ravejuhlille, mutta myös ne järjestäneille vampyyreille. Pahaenteisesti käyttäytyvät verenimijät raapivat ihmisiin numeroita radiotaajuudesta, jolta saa lisätietoa yön bileistä. Irakiin seuraavana aamuna lähdössä olevalla solttupojalla (tylsä puunaama Jamie Dornan) on draamaa tyttöystävänsä (Nora-Jane Noone, The Descent, 2005) kanssa, ja nyt muija on hävinnyt jonnekin, luultavasti tapojensa mukaisesti bileisiin. Siinä onkin kaksi hyvää syytä lähteä metsän keskellä isossa bunkkerissa pidettäviin reiveihin tanssimaan, vetämään pillereitä ja ottamaan matsia tyttöä havittelevan vampyyrin kanssa.

Beyond the Rave [1]
Beyond the Rave [2]

Bileistä löytyy juuri se kaikki mitä voi olettaakin, eli hyvää biittiä, savuista ilmaa pyyhkiviä lasereita, huumeita, lutkia... ja pahaenteisesti virnuilevia vampyyreja. Tapahtumat potkaisee kunnolla käyntiin vasta muutaman supervittumaisen yob-rettelöitsijän hyökkäys raveihin arsenaalinaan mm. piikkinuija, haulikko ja krikettimaila. Heidän motivaationsa? Eivät pitäneet vampyyrien naamoista aiemmin strippiklubilla. Vaikka elokuvan alkupuolessa ei ole käytännössä mitään järkeä, lopussa paljastuu verenimijöiden kieltämättä looginen suunnitelma siitä mitä huumehouruisille bilettäjille kuuluu tehdä.

Beyond the Rave [3]
Beyond the Rave [4]

Pahin ongelma Beyond the Ravessa on näyttelijäkaarti. Kaikki pääosat ovat vaisuja, jopa "Necro" niminen jäbä, joka ajaa bileisiin ruumisautolla. Mielenkiintoisin hahmo on metsässä kököttävä vampyyripappa (Trevor Byfield), joka mieluusti tarjoilee piipustaan blossia nuorisolle ja väittää pössytelleensä sitä jo yli 700 vuoden ajan. Vanhoista Hammer-ikoneista mukaan cameoon saatiin itse Ingrid Pitt (R.I.P.) - mutta elokuvan tyyliin sopimaton kohtaus leikattiin pois ja elää nyt enää dvd:n ekstroissa. Päävampyyrilla (Sebastian Knapp) on sentään kiitettävän intensiivinen tuijotus ja muutenkin tyypin maneereista, ulkonäöstä ja kaikesta huokuu Fright Nightin (1985) diskokohtauksen henki. Elokuvan aiheen huomioon ottaen tärkeä soundtrack potkii kohtuullisen hyvin. Sen kiinnostavimpia artisteja ovat Pete Tong, Justice ja J Majik, ja onpa mukana kunnianosoituksena genren suuntaan myös teknoremix Goblinin Tenebrae-teemasta.

Beyond the Rave [5]
Beyond the Rave [6]

Ensikertalaisohjaaja Matthias Hoene lainailee tyyliä enemmän Guy Ritchieltä kuin Freddie Francisilta. Lopun toimintajakso on verinen, ja mukaan on tungettu korneja Irakin sotaan liittyviä sivullistentappamisvertauksia. Isänmaallisuutta löytyy silti: juuria kunnioitetaan mm. seivästämällä epämääräisen ei-englantilaisen oloisia vampyyreita Britannian lipulla.

Beyond the Ravea ei voi erityisesti suositella kauhun, vanhan Hammerin tai vampyyrien ystäville, mutta jos näiden lisäksi kiinnostuslistalta löytyy bilekulttuuri, alkaa yhdistelmä olla jo melko toimiva. Yöbileiden anarkistinen ilmapiiri houkuttelee aika-ajoin elokuvantekijöitä keksimään niihin liittyviä tarinoita. Suuri osa on brittikomedioita kuten Kevin & Perry Go Large (2000) tai vilpittömämmän viihteellisiä rakkaudentunnustuksia bilekulttuurille (ja huumeille) tyyliin Go (1999), Groove (2000) ja Human Traffic (1999). Välillä ilmestyy heppoisia ranskalaisia ja saksalaisia halpisdraamoja kuten Clubbed to Death (1996) ja Be.Angeled (2001).

Beyond the Rave [7]
Beyond the Rave [8]

Kauhuun eivät monetkaan ole silti tarttuneet. Tunnetuimman esimerkin eli Bladen (1999) ikoninen rave-bloodbath kohtaus on tainnut inspiroida myös Beyond the Ravea - eräs juhlija jopa teurastetaan yleisön päällä ilmassa, eikä verisuihkukaan saa biletunnelmaa latistumaan. Uwe Bollin nolostuttavan kehno debyytti House of the Dead (2003) yritti yhdistää saarella tapahtuvat reivit ja zombiet, mutta parempaa kauhua etsivien kannattaa katsastaa ennemminkin kömpelö ja käytännössä ilman juonta tehty, mutta ainutlaatuista tunnelmaa ja hyvin ilkeitä gore-efektejä uhkuva Sweatshop (2009), tai laadukkaamman vampyyribiletyksen uusi merkkiteos Wir sind die Nacht (2010). Vaikka Beyond the Rave onkin yhdentekevä tuotos, on Hammer Films tervetullut takaisin - esimerkiksi firman uusin tuotos Wake Wood (2011) oli jo varsin kiinnostava ja perinteitä kunnioittava The Wicker Man (1973) -vaikutteinen kauhutarina.

"Looks like an ordinary pill, but it's laced with the blood of the immortals. Also... makes you dance like a motherfucker."

**½--
© Kalle Karinen, julkaistu: 21.3.2012
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!