Caroline Munro

Henge (2011) :: Metamorphosis

aka Henge: Kanzen-ban

Henge #1 Henge #2
IMDb

Sanotaan se heti alkuun: Henge on tajunnanräjäyttävin aasialainen kauhuelokuva vuosikymmeniin. Tuntemattomasta ohjaajastaan toivottavasti sensaation tekevä elokuva on tämän vuosikymmenen Tetsuo - The Iron Man (1989) sekä David Cronenbergin katalogituotanto. Kansainvälisen festivaalikiertueensa pian aloittavasta Hengestä kuullaan vielä ja paljon!

Yoshioki (Kazunari Aizawa) ja Keiko (Aki Morita) ovat tavallinen, onnellisesti naimisissa oleva pariskunta. Jokin on kuitenkin pielessä: aviomies kärsii säännöllisesti iskevistä kouristuksista sekä painajaismaisista näyistä. Unessa mielen valtaavat hyönteiset, jota pyrkivät ottamaan miehen kehon hallintaansa. Terapeutit yrittävät tuloksetta parantaa Yoshikin houreita. Kohtausten muuttuessa yhä väkivaltaisemmiksi herää epäilys onko taudin luonne sittenkään psyykkinen?

Henge [1]
Henge [2]

Viime vuoden Yubari International Fantastic Film Festivalilla "keskeneräisenä" antologia-versiona debytoinut ja tänä vuonna täydellisessä 54-minuutin pituudessaan julkaistu Henge on yksinkertaisesti väkevin ja tyylikkäin kauhuelokuva lajityypissään pieneen ikuisuuteen. Yubarissa elokuva olisi lähes satavarmasti palkittu festivaalin pääpalkinnolla, jos se vain olisi ollut mukana kilpailussa. Palkintopotti lienee silti taattu, kunhan Euroopan fantasiaelokuvafestivaalit ennättävät haalia sen ohjelmistoonsa.

Valmistusmaansa johdosta välittömiä Shinya Tsukamoto -vertailuja synnyttävä Henge ammentaa todellisuudessa lajityypin seesteisemmästä laidasta. Tsukamoton räyhäävien industrial-painajaisten sijaan Henge edustaa cronenbergiläisen body horrorin itämaista mutaatiota. Kauhun selkärankana toimii vahva henkilövetoisuus sekä käsin kosketeltava tunnelma, joiden ohessa erikoisefektit jäävät liki sivuosaan. Muutama vuosi sitten vielä elokuvakoulun penkkiä hinkannut ohjaaja Hajime Ohta kuljettaa avioparin tragediaa ihailtavan hallitusti, joskin tiiviin keston johdosta turhia hidastelematta.

Henge [3]
Henge [4]

Kauhun ja henkilödraaman fuusio toimii saumattomasti. Yoshikin taudin saadessa yhä groteskimpia muotoja jännite ei lopahda, sillä efektien koventuessa myös näyttelijätyöhön panostetaan entistä enemmän. Väkivaltaa ei yliannostella eivätkä maskeeraustehosteet varasta päähuomiota ennen kuin aivan lopussa. Hienoimman silauksen tarjoaa Hiroyuki Nagashiman huikean tunnelmallinen musiikki. Myös tuotantoarvot ovat riittävät: korkealaatuiselle digille tallennettu elokuva näyttää liki vertailukelpoiselta filmiin.

Aivan puhtain paperein ei silti selvitä. Roolituksessa olisi ollut parantamisen varaa yhden manaajan verran - rooli kaipaisi nuoren naisen sijasta viinanhajuista Richard Burtonia - eikä CG-vereen olisi tarvinnut sortua. Roiskeita on onneksi niin vähän, etteivät ne onnistu heikentämään kokonaisuutta. Muutoin elokuva luottaa vanhan koulukunnan tehosteisiin jopa siinä määrin, että vähemmän sivistynyt yleisö saattaa kokea kasarihenkiset maskeeraukset hieman vieraannuttaviksi. Liman ja visvan puute johtaa karvan verran steriiliin yleisvaikutelmaan, mikä ei tosin pidemmän päälle juurikaan häiritse.

Henge [5]
Henge [6]

Henge on pienistä karheuksistaan huolimatta liki mestarillinen kauhudraama, jossa vahva henkilövetoisuus kohtaa vanhan koulukunnan maskeeraustehostekauhun. Elokuva kannattaa kuitenkin katsoa tutustumatta sen juoneen, arvosteluihin tai promootiomateriaaleihin liian tarkasti, sillä luultavasti moni kriitikkokin tulee spoilaamaan elokuvaa häiritsevän paljon. Eipä sillä, tarina kyllä kantaa helposti useamman katselun ja elokuvan (varmasti keskustelua herättävä) lopetus tipauttaa leuat niin, että koko katsomo on sairaalahoidon tarpeessa.

The Big Gun

Japanissa Hengen alkukuvana esitetään Ohatan muutaman vuoden takainen opiskelijatyö The Big Gun (2008), jossa konkurssiin menneen tehtaan omistaja kiristetään mukaan rikolliseen asebisnekseen. Mies tekee työtä käskettyä, mutta alkaa samalla työstää omaa projektiaan yakuzoiden päänmenoksi. Puolituntinen elokuva on kohtalaisen mielenkiintoinen metallijännäri, mutta sen tekninen toteutus ei vielä anna vihiä ohjaajan piilevistä kyvyistä. Päällimmäiseksi anniksi nousevat muutamat miellyttävät old school -tehosteet sekä hyvin 90-lukulainen visuaalinen ulkoasu, joka erottaa elokuvan viime vuosien räikeimmästä digivideokuonasta.

****½
© Mikko Koivisto, julkaistu: 25.4.2012
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (6)
 JSSMTPJMKKMK*
  3.0 4.0 2.5 3.0 4.0 4.5
keskiarvo
lukijat i
3.38/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (9)
78%
Henge (2011)  Henge (2011)