Caroline Munro

Je t'aime, je t'aime (1968)

Rakastan sinua, rakastan sinua

aka Ich liebe dich, ich liebe dich; Jag älskar dig, jag älskar dig; Je t'aime, je t'aime - Anatomia di un suicidio; Te amo, te amo

Je t'aime, je t'aime #1 Je t'aime, je t'aime #2
IMDb

Claude Ridder (Claude Rich) on itsemurhayrityksestä toipuva keski-ikäinen lakoninen mies, jonka salaperäinen Crespel-instituutti rekrytoi koekaniiniksi vallankumoukselliseen tieteelliseen kokeeseen. Ridderin on tarkoitus olla ensimmäinen ajassa matkustava ihminen - aikamatkailua ollaan jo testailtu hiirillä, mutta varmuutta kokeiden onnistumisesta ei ole saatu. Tutkijoiden silmissä Ridder on henkilö, jolla ei ole mitään menetettävää - siltä varalta että koe saattaisi epäonnistua.

Je t'aime, je t'aime [1]
Je t'aime, je t'aime [2]

Ridderin on tarkoitus viettää yksi minuutti menneisyydessä valitsemassaan hetkessä. Ajaksi ja paikaksi hän valitsee vuotta aiemmin tapahtuneen rantaloman, jota hän vietti silloisen rakastettunsa kanssa. Ridder laitetaan labrahiiren kanssa jättimäistä sienen ja kurpitsan sekoitusta muistuttavaan aikakoneeseen. Koe alkaa, ja yhtäkkiä näemme Ridderin sukeltamassa veden alla. Ja sitten sama kohtaus toistuu. Ja toistuu. Ja toistuu. Jokin kokeessa on mennyt vikaan. Ridder elää uudestaan elämänsä hetkiä yhdellä otolla kuvatuissa sirpaleissa, niiden kestäessä alle sekunnista aina yli viiteen minuuttiin. Kronologian lait lentävät ulos ikkunasta ja eri kohdat toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Ridder katoaa yhä syvemmälle oman menneisyytensä hetkiin, joista esille nousee hänen neuroottinen rakkaussuhteensa Catrine-nimiseen naiseen (Olga Georges-Picot) sekä hänen tapahtumaköyhä, itseään toistava (!) elämänsä.

Je t'aime, je t'aime [3]
Je t'aime, je t'aime [4]

Ohjaaja Alain Resnais työsti käsikirjoitusta scifi-kirjailija Jacques Sternbergin kanssa viisi vuotta. Prosessi johti siihen, että Sternberg tuotti yli 800 sivua kohtauksia, jotka sisälsivät sattumanvaraisia hetkiä päähenkilön elämästä kuudentoista vuoden ajalta. Elokuvaleikkaajana uransa aloittanut Resnais editoi sitten näistä kohtauksista lopullisen kuvatun käsikirjoituksen. Yli neljä viidesosaa kirjoitetuista kohtauksista jäi kuvaamatta.

Lopputuloksena on upean sirpalemainen kerronta, joka kaiken lisäksi onnistuu olemaan tarinallisesti oikeutettu. Miinukseksi nousee itse asiassa se, että kerronta on välillä hieman liiankin selkeää eivätkä näytetyt tapahtumat tunnu aina tarpeeksi mielivaltaiselta. Esimerkiksi Ridderin rakkaussuhde Catrineen ja hänen yleinen elämäntilanteensa tehdään selväksi elokuvassa liian varhain. Elokuvataide tuntuu tosiaan olevan optimaalinen väline ajan käsitteen tutkimiseen. Resnaisin teos sisältää monia hetkiä, joissa nautinto tulee puhtaasta ajan virtaamisen kokemisesta.

Je t'aime, je t'aime [5]
Je t'aime, je t'aime [6]

Kameran etsimen takana on ollut Resnaisin vakiokuvaaja Sacha Viernyn sijaan Jean Boffety. Viernyn tyyliin verrattuna Boffetyn jälki on peräti latteaa, mutta se ei välttämättä ole haitaksi. Vierny, joka syntyi jalokivikauppiaan pojaksi, pyrki tekemään kuvistaankin timanttien lailla hohtavia, joten hän olisi todennäköisesti tuonut elokuvaan sellaista glamouria, joka ei olisi ollut sen arkiseen olemukseen soveliasta.

Elokuva pitää tosin sisällään yhden Resnaisin aiemman työtoverin: Alain Robbe-Grillet, joka oli tunnettu kokeellisten romaanien ja ohjaamiensa härskien arthouse-sleaze-leffojen ohella Resnaisin Viime vuonna Marienbadissa -elokuvan käsikirjoituksesta, tekee cameo-roolin vaimonsa kera.

Je t'aime, je t'aime [7]
Je t'aime, je t'aime [8]

Je t'aime, je t'aime paljastuu yhdeksi elokuvahistorian upeimmaksi temps morts -elokuvaksi, yltäen samaan kastiin kuin Chantal Akermanin Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles (1975), Michelangelo Antonionin Seikkailu (L'avventura, 1960) sekä Andy Warholin mielenkiintoisimmat avantgardistiset filmit. Todistamme "kuollutta aikaa": Ridderiä kävelemässä rannalla, odottamassa raitiovaunua, makaamassa sängyllä, syödessään, tehdessään monotonista toimistotyötään... Kaiken tämän tylsyyden ja tavallisuuden liittäminen fantasiamaisen aikamatkailun asiayhteyteen onnistuu antamaan niille taianomaisen pohjavireen.

Versioinfo (18.5.2012):

Je t'aime, je t'aime oli paha floppi lippuluukuilla (vuoden 1968 toukokuun yhteiskunnalliset mullistukset Ranskassa eivät ehkä olleet paras ajankohta tämän kaltaisen elokuvan julkaisemiseen), ja tällä seikalla on ollut perhosefektin kaltainen vaikutus elokuvan myöhempään levitykseen. Videojulkaisuja elokuvasta ei ole osunut kohdalle - joskin se esitettiin Suomen MTV:ssa kesällä 1990. Vuonna 2005 markkinoille pulahti ok-tason ranskalainen dvd, jonka suuri miinus on englanninkielisten tekstien puuttuminen. Ainoa englanninkieliset tekstit sisältävä dvd-julkaisu pitkään oli Rare Films Collection -nimisen "julkaisijan" vuosituhannen alussa ulos pistämä bootleg, joka on otettu kuvanlaadultaan erittäin huonosta (joskin hard-matte letterboxatusta!) 16mm-printistä, johon on painettu isokokoinen tekstitys. Sittemmin ulos tuli hyvälaatuinen tekstit sisältävä levy Yhdysvalloissa sekä Briteissä.

****-
© Mies Mikkonen, julkaistu: 18.5.2012
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 JSMM
  3.0 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (2)
50%
Je t'aime je t'aime (1968)  Je t'aime je t'aime (1968)Rakastan sinua, rakastan sinua