Caroline Munro

Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club (2011)

aka Sensei wo ryûzan saseru-kai

Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club #1 Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club #2

Genre

IMDb

Huomionhakuinen digihalpis Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club oli vain yksi roskaelokuva muiden joukossa, kunnes vuoden 2011 Nippon Connection käänsi viisarin. Festivaalin käytävillä alkoi kiertää huhu pienestä, mutta pippurisesta elokuvasta. Erään kriitikon kommentti "se oli hieno, mutta lähes katsomiskelvoton" lisäsi mielenkiintoa entisestään. Runsasta vuotta myöhemmin Miscarriage Club on vihdoin Japanin teatterilevityksessä - ja toivottavasti pian myös laajemmassa festivaalijakelussa!

Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club [1]
Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club [2]

Huterasti tositapahtumiin pohjaava psykodraama seuraa yläastelaistyttöjä, joiden harrastuksiin kuuluu mm. pieneläinten paiskominen yläilmoihin ilman, että niitä otetaan kiinni alastulomatkalla. Tyttökultia johtavan Mizukin (Kaori Kobayashi) nuppi sekoaa lopullisesti, kun hänen opettajansa tulee raskaaksi (raskaaksi hankkiutuminen = seksin harrastaminen = yök). Vuonna 2009 sattunutta tositapausta mukaillen elokuva seuraa kuinka tytöt perustavat "keskenmenoklubin" nitistääkseen syntymättömän lapsen ja näyttääkseen isottelevalle aikuiselle kuka koulussa käskee.

Höperö, mutta odottamattoman tehokas Miscarriage Club tarjoilee verilättynsä vakavalla naamalla. Pelin henki on selvä jo aloituksesta: tapettua kaniinia seuraa alkutekstisekvenssi, jossa tytöt talsivat pitkin maaseutua instrumentaalirockin rytmittämänä. Samaa efektiä toistetaan teatterin rakenteita natisuttaviin lopputeksteihin saakka. Julkisuudessa vakavan sanoman puolesta puhunut ohjaaja Eisuke Naito suorastaan hekumoi pikku paholaistensa parissa.

Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club [3]
Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club [4]

Kuppi uhkaa synkkyydessään kallistua kauhuelokuvan suuntaan. Mistään gorehoundien kulttiteoksesta ei silti ole kyse, vaan elokuvan ahdistavuus perustuu konseptin vastenmielisyyteen, ilmaisun päällekäyvyyteen sekä muutamissa kohdin katsojan pinnan venyttämiseen viheliäisillä hahmoilla. Helpotusta pahaan oloon tarjoaa tahalliselta vaikuttava pikimusta huumori, jota annostellaan sopivan pieninä palasina. Ironian pilkahdukset kirvoittanevat ainakin ulkomailla muutamat naurut - Japanissa ei näin alleviivaamattomalle huumorille uskalleta edes hymyillä.

Synkistelyn keskelle jäävän draaman kömpelyys kuuluu asiaan. Kyse on genre-elokuvasta siinä missä Class of 1984:ssakin. Oleellista on audiovisuaalinen draivi sekä jutun rullaavuus. Naitolta homma onnistuu pääosin: leikkaus on hieman sinne päin, mutta kuvallinen ulkoasu keskiverto- Sushi Typhoonia miellyttävämpi ja aggressiivinen ääniraita ehdottoman tehokas. Vain hieman päälle 60-minuuttisessa elokuvassa ei juurikaan tylsiä hetkiä ole. Kuvien takaista sanomaa saa kukin onkia oman mielensä mukaan.

Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club [5]
Let's Make the Teacher Have a Miscarriage Club [6]

Koherenttia nuorisokuvausta Miscarriage Clubista ei saa tekemälläkään, mutta ei ole tarvekaan. Naiton karkea kerronta pelkästään tukee badass-henkistä eksploitaatiodraamaa. Ohjaajan omien sanojen mukaan elokuvassa on kyse tärkeiden teemojen esille tuomisesta ja elämän oleellisten asioiden käsittelystä. Metodit ovat jokseenkin samat kuin Sylvester Stallonella Rambossa (2008). Tahallista tai ei, Naito on palauttanut koulutyttöcinemalle sen kadoksissa olleet pallit.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 27.6.2012
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!