Caroline Munro

No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder (1987)

aka No Retreat, No Surrender II; Raging Thunder; Karate Tiger 2

No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder #1 No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder #2
IMDb

The Raid: Redemption (2011) oli virkistävä aikamatka takaisin 80- ja 90-luvuille martial arts -toiminnan kulta-aikaan. Nykyajan pöhöttyneet niminäyttelijät, joiden taistelukohtauksiin tarvitaan CGI:tä, käsikameraa ja nopeita leikkauksia oli heitetty romukoppaan. Mukaan oli otettu näyttelijälistojen ulkopuolelta sympaattisia taistelulajien ammattilaisia ja laitettu heidät tekemään sitä mitä osaavat parhaiten: kamppailemaan näyttävästi. 1987 valmistunut Corey Yuenin toiminta ja martial arts -elokuvan synteesi No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder ennakoi tätä erikoista lajityyppiä.

Koreografi-ohjaaja Corey Yuen kuului 70-luvulla Jackie Chanin ja Sammo Hungin opiskelijakavereihin ja eteni Yhdysvaltojen elokuvatuotantoihin Hongkongin ohjaajapiirien kautta. Amerikkalainen ohjausdebyytti oli Haastaja (No Retreat, No Surrender, 1985). Elokuva oli samalla Jean-Claude Van Dammen ensimmäinen rooli (kuten myös b-luokan tähdeksi jääneen Kurt Winneyn).

No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder [1]
No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder [2]

Ensimmäisen osan melko kliseisen kamppailujuonen toisinnon sijaan No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder ottaa täysin toisen lähestymistavan. Jatko-osa yhdistää nerokkaasti kaksi aikansa muoti-ilmiötä: martial arts -elokuvan ja Missing in Action -tyyppisen vankienpelastustoiminnan Kaakkois-Aasian viidakoissa.

Löyhästi punotussa juonessa päähenkilö Scottin (Loren Avendon, taekwondo-spesialisti) tyttöystävä kaapataan Thaimaasta ja viedään vietnamilais-venäläiselle sotilasleirille Kambodzhaan. Pelastusretkelle lähtee päähenkilön lisäksi kaksi hänen toveriaan, potkunyrkkeilijä Terry (Cynthia Rothrock, viisinkertainen naisten kickboxing-mestari) ja asekauppias/onnenonkija Mac (Max Thayer). Bangkokista lähtien tapellaan säännönmukaisesti lähes kaikkien mahdollisten osapuolten kanssa. Leirillä heitä odottaa sadistinen ja eläimellinen venäläiskomentaja Yuri (Matthias Hues). Tarina tarjoaa kattauksen 80-luvun moraalioppia (asekaupassa ei ole mitään moraalitonta, kunhan sitä tehdään oikean osapuolen kanssa), farkut jalassa potkimista, kasarimusaa ja huoletonta buddy action -meininkiä.

No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder [3]
No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder [4]

Ensimmäisen osan tähtien, Jean-Claude Van Dammen ja Kurt Winneyn oli kaavailtu olevan pääosissa myös toisessa osassa. Molemmat jättivät tulematta paikalle ensimmäisenä kuvauspäivänä ja elokuva piti nopeassa tahdissa miehittää uusiksi. Max Thayerin, Cynthia Rothrockin ja Loren Avendonin lisäksi mukaan otettiin kaksimetrinen saksalainen steroidihirviö Matthias Hues (Dark Angel, 1990). Huesilla ei edes ollut aikaisempaa kamppailulajikokemusta, mutta Corey Yuen tiimeineen teki hänen kanssaan vähintäänkin hyvää työtä. Myöhemmin Hues oli mukana monessa genren elokuvassa.

Näyttelijäkokemuksen puute ei ollut merkityksellistä vaan kamppailutaidot. Corey Yuenin osaamisesta kertoo hyvin se seikka, miten kamppailujen näyttävyys nousee elokuvan pienibudjettisuuden edelle. Rahapulan vuoksi elokuvan taistelukohtaukset kuvattiin oikeilla aseilla, koska turvallisimpiin ns. elokuva-aseisiin ei ollut varaa. C-luokan budjetilla syntyi kuitenkin lähes a-luokan martial arts -elokuva.

No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder [5]
No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder [6]

No Retreat, No Surrender -sloganista muodostui myöhemmin eräänlainen martial arts -brändi, joka alle kuuluu epävirallisesti viitisen elokuvaa. Millään elokuvalla ei kuitenkaan ole toisiinsa nähden juonellisia tai hahmollisia yhtäläisyyksiä. Coreyn Yuen jätti sarjan Raging Thunderin jälkeen. No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder on suotta jäänyt turhan tuntemattomaksi ensimmäisen osansa varjoon, jonka meriitit ovat tosin nekin vain Van Dammen debyyttiroolissa.

Versioinfo (20.6.2012):

Kaikki elokuvan julkaisut ovat 4:3-kuvasuhteisia. Australialainen R4-versio on ns. longer edit, muutamalla (ei väkivaltaisella) kohtauksella pidempi kuin saksalainen R2-versio, jossa ei ole englanninkielistä ääniraitaa. Brittiläisestä R2-versiosta on leikattu käärmeeseen kohdistuvaa väkivaltaa minuutin verran.

***½-
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 20.6.2012
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (5)
 JSJLTPEMPV
  4.0 3.5 2.5 1.5 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (5)
40%
No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder (1988)  No Retreat, No Surrender 2: Raging Thunder (1988)Karate Tiger 2