Caroline Munro

For Love's Sake (2012)

aka The Legend of Love & Sincerity; Ai to makoto

For Love's Sake #1 For Love's Sake #2
IMDb

Takashi Miiken väittäminen epätasaiseksi olisi itsestäänselvyyden toistoa. Oli kuitenkin aika, jolloin huonokin Miike-elokuva oli mielenkiintoinen. Jätettyään kulttiareenat ja saavutettuaan valtavirtastudioiden luottamuksen Miikestä on tullut entistä riskaabelimpi veto. Enää miehen epäonnistuminen ei johda mielenkiintoiseen sekasotkuun, vaan pelkkään pannukakkuun. Toki hyviäkin elokuvia on riittänyt viime vuosille - romanttinen väkivaltamusikaali For Love's Sake ei vain ole yksi niistä.

For Love's Sake [1]
For Love's Sake [2]

Vuoden '73 samannimiseen mangaan, joka on jo aiemmin adaptoitu kolmeksi elokuvaksi (1974-1976) ja yhdeksi televisiosarjaksi (1974-1975), pohjaava For Love's Sake vaikuttaa ensi näkemältä hyvältä temmellysalustalta uudelle, valtavirtaystävälliselle Miikelle. Ohjaajalla on tuoreeltaan onnistumisia mm. hurmaavan supersankarihölmöilyn (Yatterman, 2009) ja high school violence -genren (jälkimmäinen Crows Zero -elokuva, 2009) parissa. Viimemainitut ovat selkein vertailukohta kovanyrkkisen huligaanin Makoton (Satoshi Tsumabuki) ja hyväsydämisen koulutytön Ain (Emi Takei) rakkaustarinalle.

Vuoden 1972 Tokioon sijoittuva ja kahdeksalla musikaalinumerolla siunattu For Love's Sake yrittää kovasti olla audiovisuaalinen bravuuri. Jengisodat, sukeban-tytöt ja epätoivoisesti rakastuneet nörtit (Miiken Ace Attorneyn Takumi Saito, joka näyttää hämmentävän samalta tässäkin elokuvassa) taustoitetaan sarjakuvamaisen värikkäillä kuvilla. Valitettavasti kuvallinen kikkailu kääntyy pian itseään vastaan - kontrastien ylivirittäminen varastaa kuvasta yksityiskohdat ja saa elokuvan näyttämään hyvin modernilta, vaikka näennäinen yritys on tavoitella vanhan ajan tunnelmia.

For Love's Sake [3]
For Love's Sake [4]

Ääniraita ajaa samaan ojaan, joskin pienemmällä rytinällä. Showa-aikakauden (1926-1989) hittiparaatin väliin on täytynyt tunkea Yu Hitoton sietämätön moderni siirappi "Ai to Makoto no fantasia" teemakappaleeksi. Ei maailmaa mullistava moka, mutta onko nyky-yleisöön todella niin vähän luottaminen, ettei elokuvaa saada lopputeksteihin saakka ilman helpotuksen tuovaa paluuta nykyhetkeen. Ei hätää lapset, showa on ohi ja Ayumi Hamasaki yhä levykaupassa!

Elokuvan puolustukseksi on toki todettava, että Miiken raapima musiikkikokoelma edustaa pääosin laatua ja tarjoaa joitain mukaansatempaavia hetkiä vanhojen klassikoiden parissa. Toisaalta, harvassa ovat ne (japanilaiset) katsojat, jotka eivät ole kuulleet Kiyohiko Ozawan superhittiä "Mata au hi made" kyllästymiseen saakka. Ehkäpä olisi sittenkin parasta pitäytyä levykokoelman parissa, etenkin kuin For Love's Saken puolihutaistut musikaalijaksot kärsivät häiritsevän huonosta huulisynkasta. Homma voisi toimiakin, jos temppu olisi tahallinen, mutta Miike jumiutuu ikävään ammattimaisuuden ja kitschin välimaastoon, josta ei ota selvää kumpaan suuntaan viisari yrittää kallistua.

For Love's Sake [5]
For Love's Sake [6]

Viimeinen niitti on massiivinen 134 minuutin kesto. Sen huomioiden For Love's Saken dramaan kaari on hämmentävän olematon. Makoton pitäminen itsekkäänä ja tympeänä pojankloppina ei oikein palvele muuta tarkoitusta, kuin mahdollistaa uskomattoman määrän naisia kohtaan suoritettavaa itsepuolustusväkivaltaa. Ai puolestaan on nimensä (rakkaus) mukaisesti itse lempeys, mutta parin eripuraisuus johtaa romanssiin, jota ei tunnu olevan olemassakaan. Toisaalta, elokuva on myös taistelueepos ilman mainitsemisen arvoisia taistelujaksoja. Se on jo pieni rimanalitus huomioiden, että Miiken edellinen mallisirkus (Crows Zero 2) selvisi samasta puhtain paperein.

Elokuvan vaatimattomat meriitit - muutama hauska gagi, pari pirteää sivuroolia (etenkin Love Exposuren Sakura Ando sukeban-tyttönä) ja innovatiivinen takaumajakso, jossa hahmon tarina kerrotaan pahvisissa teatterikulisseissa - eivät lunasta kokonaisuutta. For Love's Sake on väsynyt veto Miikeltä.

Versioinfo (18.6.2012):

For Love's Sake sai Japanin ensi-iltansa 16.6.2012. Kansainvälinen festivaalilevitys lienee taattu, etenkin elokuvan kerättyä positiivista palautetta Cannesin elokuvajuhlilla, jossa se nähtiin Midnight Madness -sarjassa virallisen kilpailun ulkopuolella.

*½---
© Mikko Koivisto, julkaistu: 18.6.2012
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (2)
 KKMK*
  3.0 1.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!