Caroline Munro

Lilith (1964)

aka Lilith, la dea dell'amore

Lilith #1 Lilith #2
IMDb

Lilithin nimekäs kaarti, Warren Beatty, Gene Hackman, Kim Hunter ja Peter Fonda, olisi helposti varastanut minkä tahansa elokuvan nimiinsä. Kuitenkin Marylandin kuuluisilla putouksilla käsikirjoituksen tärkeimpiä otoksia kuvattaessa kävi heistä jokaiselle selväksi, että tällä kertaa tarjolla olisi pelkkä statistin rooli. Lilithin ylle nousseesta maagisesta aurasta vastaisi vain kaksi persoonaa; poikkeuksellinen näyttelijätär Jean Seberg, sekä sairauksiensa vaivaama ohjaaja Robert Rossen.

Kompleksinen lopputulos, Lilith, jäi päätepisteeksi Rossenin uralle. Tästä hänet tultaisiin muistamaan hänen muiden töidensä iskuvoiman kadotessa ajan virtaan. Turhauttavat riidat Warren Beattyn kanssa sekä amerikkalaiskriitikkojen elokuvalle antama täystyrmäys tappoivat ohjaajan motivaation elokuvataiteeseen tämän loppuelämän ajaksi. Rossenin kuoltua vain kaksi vuotta myöhemmin oli Sebergin ja Lilithin tarina kuitenkin vasta alussa.

Lilith [1]
Lilith [2]

Lilithissä ihmismieleen sukeltaminen on kuin sanaristikon täyttämistä ilman ruudukkoa - jokainen vastaus on yhtä oikein tai väärin ja kenen tahansa muovattavissa. Traumaattisesta muistostaan kärsivä Vincent (Beatty) saapuu harjoittelijana rikkaille potilaille tarkoitettuun parantolaan. Alun uteliaisuus hoidettavia kohtaan muuttuu kiintymykseksi nuoreen naiseen, eikä kestä kauaa kun hän huomaa joutuneensa skitsofreenisia piirteitä omaavan vetovoimaisen Lilithin pauloihin. Sairaan kaunottaren outo intensiivisyys houkuttelee luokseen hunajan lailla.

Aikalaiskriitikoille Lilithin tarina näyttäytyi lähes muotopuolena, eikä sitä tarvinnut ymmärtää. Vasta tulevat vuodet paljastivat Sebergin ja Rosseinin luoman kertomuksen salakavalan vetovoiman. Hulluuden ollessa täysin subjektiivista, määräytyy hoitajan valta hoidettavaan yhteiskunnan tasapäisimpien normien mukaan. Entä kun sairasta alkaa hoitaa toinen sairas? Kenen kuva maailmasta edes on todellinen, kun elämä voi koostua ainoastaan henkilökohtaisista toiveista, uskomuksista ja muistoista.

Lilith [3]
Lilith [4]

Lilithistä tuli kaikkea muuta kuin perinteinen Hollywoodin juonielokuva. Tiesikö Rossen jo viimeisten päiviensä lähenevän? J.R. Salamancan samannimiseen romaaniin perustuvasta käsikirjoituksesta tuli oiva kehikko, jonka varaan ohjaaja saattoi tallentaa Lilithin ympärille tiivistyvän taian; se kipinöi sairaan naisen vapaudesta, jota katsojien ja elokuvan muiden henkilöhahmojen on mahdoton saavuttaa. Ohjaajalle tämä tarkoitti tunteiden korostamista sekä Sebergin palvomista älyllisen analyysin sijaan.

Yhdysvaltojen kommunistivainoista kärsinyt ohjaaja vaikuttaisi viimeisinä ajatuksinaan halunneen kyseenalaistaa mustavalkoisen joko-tai -tyylisen elämänfilosofian ehdottomuuden. Suljetussa järjestelmässä, jota Chestnut Lodgen potilaille rajattu miljöö symboloi, kaikki ovat lopulta uhreja ja voimattomia auttamaan toinen toistaan. Huolimatta siitä kuinka hyvin potilaiden asuttaman mikroyhteisön rajat kätketään mukavuuteen ovat ne yhtä kaikki olemassa ja luonteeltaan tuomitsevia.

Kenties aikalaisille haastavinta olikin omaksua elokuvan viimeinen kohtaus, joka riisuu maskin itsepetoksen kasvoilta.

Lilith [5]
Lilith [6]

On vaikeaa kuvitella Lilithiä ilman jo tuolloin värikästä uraa luonutta Sebergiä, jolle elokuvan päärooli merkitsi laajaa noteeraamista amerikkalaisten kriitikoiden keskuudessa. Kuitenkin elokuvatähteyden alku oli myös herkän ja poliittisesti aktiivisen näyttelijättären kuolemaan johtaneen yliannostuksen ensi vaihe. Jotain hyvin samanlaista fragiiliutta kuin Lilithistä löytyi myös Sebergistä, jonka elämä päättyi reilut kymmenen vuotta ensi-illan jälkeen FBI:n luotsaamien poliittisten vainojen jälkeen auton takapenkille, josta hänet löydettiin alastomana kotioven lähellä Pariisissa. Rossenin henkilökohtaisin työ kätkeekin jotain tavattoman intiimiä myös Sebergistä; kauniisiin rooleihin tuomitusta tähdestä, jonka sisimpään ei kukaan yltänyt.

Pojalleen Diegolle Seberg kirjoitti itsemurhaviestissään maailman olevan liian raskas ja toivoi saavansa pojaltaan tekonsa anteeksi.

Juuri rooli Lilithinä oli Sebergille mahdollisuus paljastaa palasia hänen käymästään sisäisestä taistelusta. Sittemmin hän nimesikin elokuvan omaksi suosikikseen, olihan se tilaisuus näyttää ulospäin muiden ihaileman kauneuden alle kätkettyvää epätoivoa, pelkoa ja kaipuuta - halua tulla hyväksytyksi tunteita ja ajatuksia myöten. Kuolemaansa lähestyvän ohjaajan ja kohti loistoaan nousseen näyttelijättären kohtaamisessa yhdistyi lopulta kaksi sirpaleista, väärin ymmärrettyä sielua, joilla oli kummallakin oma sanomansa. Filmille tämän tallensi saksalainen mestari Eugen Schüfftan (Les yeux sans visage, 1960).

Lilith [7]
Lilith [8]

Mielenterveyden leikkikentällä Marylandissa luotiin eittämättä yksi uuden Hollywoodin syvällisimmistä elokuvista. Lilith on kuin kuvallinen vastine André Bretonin lauseelle: "toivon, että sinua voidaan rakastaa hulluuteen saakka." Tosin hulluuden astuessa kuvioihin tulee rakkaudesta mahdotonta. Tämän saa huomata myös Vincent, joka on kyvytön näkemään Lilithin tihkuman hunajan taakse. Skitsofreenikon mieli kun vaatii aina myös uhrinsa.

Versioinfo (19.7.2012):

Elokuvasta löytyy helpoiten Sony Pictures Home Entertainmentin anamorfinen (1.85:1) R1-julkaisu. Tarjolla on lisäksi UCA:n R2-versio, joka on tosin loppuunmyyty ja keräilykohde.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 19.7.2012
keskiarvo
toimitus
4.13/5.00 (4)
 SMJMEMTM
  4.0 4.0 3.5 5.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (5)
80%
Lilith (1964)  Lilith (1964)