Caroline Munro

The Wicker Tree (2010)


The Wicker Tree #1 The Wicker Tree #2
IMDb

Harvakseen töitä tekevä brittiläinen elokuvaohjaaja Robin Hardy päätti vanhoilla päivillään palata tunnetuimman työnsä Uhrijuhlan (The Wicker Man, 1973) pariin. Vuonna 2006 Hardy julkaisi romaanin nimeltä Cowboys for Christ, joka käsitteli alkuperäisen elokuvan teemoja hieman eri kantilta ja nykypäivään päivitettynä.

Kirjan elokuvaversion, Uhrijuhlan epäsuoran jatko-osan, tekeminen sen sijaan joutui kokemaan pitkällisen ja vaikean prosessin. Kuvauksissa meni melkein kaksi vuotta, sillä projektin rahoitus loppui kesken. Valmistuttuaan elokuva hyllytettiin silti pariksi vuodeksi, koska tuotantoyhtiö ei keksinyt kuinka elokuvaa voitaisiin markkinoida. Muutamien festivaalinäytösten jälkeen The Wicker Tree julkaistiin tänä vuonna vihdoin Britanniassa dvd:llä. Hardy itse lienee tottunut esikoiselokuvansa tekoprosessin myötä moisiin hankaluuksiin ja kaavailee jo pakanatrilogiansa huipentavaa teosta.

The Wicker Tree [1]
The Wicker Tree [2]

Teksasilaiset gospeltähdet Beth (Brittania Nicol) ja Steve (Henry Garrett) matkaavat Skotlantiin levittämään Kristuksen ilosanomaa kitaransoiton ja laulun avulla. Nuoripari on kihloissa, mutta aikoo päättäväisesti vastustaa lihallisia kiusauksia ennen papin aamenta. Reippaasta mielestä ja vahvasta uskosta huolimatta paikallisten pubien vakioasiakkaat eivät pidä evankelisia popkäännyttäjiä juuri minään ja amerikkalaisiin suhtaudutaan avoimen halveksuvasti. Lopulta lähetyssaarnaajat päätyvät Tressockin pikkukylään, jossa rikkaat maanomistajat Sir Lachlan Morrison (Graham McTavish) ja vaimonsa Delia (Jacqueline Leonard) kutsuvat heidät vieraikseen kartanoonsa.

Morrisonit eivät turhaan esitä täysin miellyttäviä ihmisiä, kaikesta leikinlaskustaan huolimatta. Epäilemättä suurin osa katsojista osaakin jo odottaa että heidän tapansa viettää vappua voi olla suomalaisiakin perinteitä kuolettavampaa. Naiivit amerikkalaisnuoret sen sijaan uskovat, että kerettiläiset kyläläiset voisi olla muita helpompi käännyttää. Kyläläisten syy kääntyä muinaisten perinteiden pariin liittyy haluun selviytyä, sillä paikalliset naiset ovat menettäneet hedelmällisyytensä. Jotta vanhat sukujuuret selviytyisivät ja vauvoja alkaisi taas putkahdella, järjestetään vapuksi uusi ja erilainen uhrijuhla.

The Wicker Tree [3]
The Wicker Tree [4]

Kuten esimerkiksi Neil LaButen räpeltämän Uhrijuhlan uusintaversion (The Wicker Man, 2006) myötä voi todeta, Hardyn kauhuklassikon omalaatuista tunnelmaa ja iskevyyttä ei todellakaan ole helppo toisintaa. Uudessa elokuvassaan 83-vuotias Hardy on menettänyt vanhan määrätietoisuutensa, joka heikentää katsojan kiinnostusta elokuvan etenemiseen. Ohjaaja vaikuttaa yrittävän tehdä The Wicker Treestä samaan aikaan sekä edeltäjänsä tavoin hitaasti painetta kasvattavan trillerin että satiirisen mustan komedian. Jos jälkimmäiseen vaihtoehtoon olisi panostettu enemmän, elokuva poikkeaisi enemmän alkuperäisestä eikä mahdollisesti olisi yhtä pitkästyttävä. Nyt hauskuutta ei pahemmin synny ja myös jännityksen rakentaminen ontuu pahasti.

Paljon aikaa kulutetaan kuvaamalla keskenään rupattelevia kyläläisiä, joiden puheiden rivien välistä voi alkaa aavistella näiden pahoja aikeita. Valitettavasti nämä jaksot on kirjoitettu laiskasti ja kuvattu niin halvalla tavalla, että tulos muistuttaa ikävästi Ylen arkisina aamupäivinä esittämiä kansainvälisiä draamasarjoja. Elokuvan alkupuolella ei outoja pakanallisia rituaaleja ihmeemmin esitellä. Tosin näiden vastapainona nähdään pari hurmeisempaa kohtausta, jotka istuvat kokonaisuuteen varsin huonosti.

The Wicker Tree [5]
The Wicker Tree [6]

Amerikan Raamattuvyöhykkeen asukkien yksinkertaiset uskomukset ja näiden urpojen tahdittomuus ulkomailla ovat satiirille tavattoman helppo maali. Beth ja Steve vaikuttavat alusta saakka täysin narusta vedettäviltä pässeiltä, eikä näitä yksiulotteisia hönöjä voi oikein kiinnostaviksi sanoa. Hardy koettaa loppupuolella lisätä heihin hieman särmää, mutta hänen tapansa tehdä tämä on tökerö ja epäuskottava. Edward Woodwardin halujensa ja vakaumuksensa kanssa painiskelevaa poliisia tulee ikävä. Christopher Lee sentään poikkeaa melko tylsässä ja juonen kannalta tarpeettomassa cameo-roolissa.

The Wicker Treessä on joitakin toimivia aineksia, ja etenkin loppukohtauksessa on kaivattua pilkettä silmäkulmassa. Sääli kyllä hyviä aineksia ei saada kehiteltyä ja kokonaisuus ei ole eheä. Jos ehdottomasti janoaa paluuta takaisin Uhrijuhlan pariin, niin Hardyn uusintayritys peittoaa Hollywoodin uudelleenlämmittelyn mennen tullen. Mutta muutoin tuli jälleen kerran todistettua että vanha klassikko on parempi kuin pussillinen uusia.

**---
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 9.7.2012
keskiarvo
toimitus
1.75/5.00 (2)
 JSPI
  1.5 2.0
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!