Caroline Munro

Himizu (2011)


Himizu #1 Himizu #2
IMDb

Sion Sonon Himizu oli esituotantovaiheessa, kun iso aalto iski rannikolle ja upotti puoli Japania Tyyneen valtamereen. Nopealiikkeinen ohjaaja kirjoitti jutun uusiksi ja sijoitti manga-adaptaation tapahtumat tuhon runtelemaan Miyagin prefektuuriin. Lopputulosta on kuvailtu "äärimmäisen tärkeäksi ja lähes katsomiskelvottomaksi elokuvaksi" (IndieWire, 09/2011).

Himizu [1]
Himizu [2]

Sonolle tyypillistä angstia tulviva Himizu alkaa pysäyttävillä kuvilla katastrofin tuhoalueelta. 14-vuotias päähenkilö Sumida (Shota Sometani) seisoo hävityksen keskellä ase ohimollaan. Ääniraidalla koulutyttö Keiko runoilee kuin nuori Sono varhaistöissään konsanaan. Klassinen musiikki soi taustalla. Huuto, väkivalta ja itku seuraavat hieman myöhemmin ja jatkuvat läpi 130-minuuttisen elokuvan.

Sono on aina ollut äärimmäisen impulsiivinen ohjaaja. Hänen työnsä lipuvat kokeellisesta taiteesta (I Am Sion Sono, 1985) Andy Warhol -henkiseen minimalismiin (The Room, 1992) ja sekopäiseen yhteiskuntakritiikkiin (Suicide Club, 2002). Viime vuosina pinnalla ovat olleet kauhuelokuvat ja eeppiset pop-teokset. Ohjaajan kädenjälki kuvastaa lähes aina hänen sen henkistä sielunmaisemaa. Maaliskuun 2011 katastrofista osittain ammentavan Himizun myötä keitos menee entistä skitsofreenisemmaksi.

Himizu [3]
Himizu [4]

Tarinaa elokuvassa ei juurikaan ole. Vanhempiensa pieksemän koulupojan matka oppilaitoksen penkiltä puukkojunkkariksi on pelkkä köydenpala, joka pitää Sonon sirkusta koossa. Keskiössä on sekopäiden kavalkadi, jonka mukana Japanin pahoinvointi, puhdas hulluus ja luonnonkatastrofi kulkevat käsi kädessä. Isät toivovat poikiensa kuolemaa, spurgut puukottavat vastaantulijoita kaupungilla ja nuorten rakkaustarinassa läpsiminen ja kirkuminen korvaavat suudelmat. 130-minuuttinen elokuva on hektisesti rytmitetty ja tuntuu paikoin omaavan rönsyjä nelituntisen Love Exposuren (2008) tarpeisiin.

Synkistelyn ohella hahmogalleria pursuaa hölmöjä maalaistolloja - katastrofissa kotinsa ja järkensä menettäneitä liikemiehiä ja menestyjiä, jotka nyt asuvat taivasalla. Ylinäyttelevän Cold Fish -kaartin tunkiessa ulos pienestä telttapahasesta yksi kerrallaan ollaan jo rasittavan farssin rajoilla. Paikoin on vaikea sanoa ammentaako ohjaaja enemmän lähdemateriaalista vai omista pakkomielteistään. Teemat ovat pitkälti tuttuja Sonon aiemmista elokuvista, ja epidemian lailla levinneen hulluuden kuvauksena Himizu on etäistä sukua Suicide Clubille. Viimemainitun raikkaudesta ja karheasta harmoniasta Himizussa ei tosin ole jälkeäkään.

Himizu [5]
Himizu [6]

Sekasotku ei silti ole vailla meriittejä - päinvastoin. Etenkin loppua kohden Sono rakentaa äärivahvoja kohtauksia väkivallan revetessä täyteen kukoistukseensa kaduilla ja bussissa. Vavahduttavin on veritekoon päätyvä kohtaaminen katuartistin edessä. Hempeitä päiväunia luritteleva nätti poikalaulaja ja häntä ympäröivät rakastuneet teinitytöt - se on Sonon vihaama Japani, joka syöttää kansalaisilleen petollista toivoa onnesta ja normaaliudesta. Tämän farssin edessä kohtaavat kaksi todellisuuden kanssa törmäyskurssille ajautunutta yksilöä - hulluuden rajan yrittänyt puukkojunkkari sekä veitsellensä vielä käyttötarkoitusta miettivä päähenkilö.

Vimmainen visio saa tukea nuorilta päätähdiltään. Sometani ja Fumi Nikaido näyttelevät ja huutavat Venetsian elokuvafestivaalien Marcello Mastroianni -pystien edestä. Hienovaraisempi ilmaisu ei toimisi kotimaisten yleisöjen edessä, sillä "teeskentely ja tosiasioilta silmänsä ummistaminen on osa japanilaista luonteenlaatua" (Sion Sono / Time Out Tokyo, 01/2012).

Himizu [7]
Himizu [8]

Sonon omassa fantasiamaailmassa riehuva yhteiskuntakritiikki rakentuu sitä vahvemmaksi, mitä paremmin sen epäkoherenttiutta sietää. On omalta osaltaan suunnaton helpotus, ettei tosielämän tragedian parissa olla sorruttu surkuttelevaan siirappiin. Voimakas, tinkimätön ja tökerö Himizu on ohjaajansa hengentuote; Sion Sonon raivoisa sillisalaatti.

Versioinfo (13.7.2012):

Arvostelukappaleena toiminut japanilainen blu-ray sisältää englanninkielisen tekstityksen. Brittiläisen Third Window Filmsin dvd- ja blu-ray -painokset julkaistaan elokuussa 2012.

***--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 13.7.2012
keskiarvo
toimitus
2.88/5.00 (4)
 SMKKMK*PI
  3.0 2.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.63/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (7)
29%
Himizu (2011)  Himizu (2011)