Caroline Munro

Maniac (2012)


Maniac #1 Maniac #2
IMDb

Mielikuvituksensa kuihduttanut elokuvateollisuus suoltaa jatkuvasti ulos uusia versioita vanhoista elokuvaklassikoista. Mukaan mahtuu uskomattomia rimanalituksia, huvittavuudessaan aivan omalle tasolle nousevia sekoiluja sekä turhuudestaan huolimatta varsin kelvollisia hassutteluja. Vastapainona näille löytyy toisinaan myös onnistumisia. Mitä kovempi alkuperäisteos on kyseessä, sitä pelonsekaisemmin tuntein fanit odottavat remakea. Tällä kertaa pelot ovat turhia, sillä yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista slasher-klassikoista, William Lustigin Maniac - nukkemurhaaja (1980), on saanut arvoisensa käsittelyn. Alkuperäisnimeä kantava Franck Khalfounin ohjaus on yksi parhaista ikinä tehdyistä uusintaversioista, ellei jopa paras.

Maniac [1]
Maniac [2]

Maniac on alkuperäisversion raivokas päivitys. Lähes koko elokuva on kuvattu tappajan näkökulmasta, joten katsoja on kirjaimellisesti pakotettu kokemaan tapahtumat itse. Tahmea New York -sleaze on saanut likarätillä puunatun näennäispuhtaan pinnan, josta heijastuu ajanmukaisen kylmä tunteettomuus. Pinnan alla käsitellään edelleen tuttuja traumoja, äärimmäisyyksiin vedettyjä sadistisia fantasioita, puolustuskyvyttömien naisten väijymisestä aiheutuvaa iloa sekä sitä tyydytystä, jonka tappaja saa uhrin vetäessä viimeisen henkäyksensä. Sama tyydytys jaetaan nyt harvinaisen onnistuneella tavalla myös valkokankaan ulkopuolelle, uhrien elämää täynnä olevan katseen vaihtuessa kuolleen tyhjään tuijotukseen ikään kuin katsojan omien käsien kautta.

Maniac [3]
Maniac [4]

Joe Spinellin nihkeän kelmeä iho, rokonarpiset kasvot, huonosti istuva vaatetus ja virtahevon käytöstavat on korvattu, ja tilalla on jotain täysin päinvastaista ja odottamatonta: Elijah Wood. Wood on Frank Zito, Los Angelesissa asuva antiikkimannekiineja työkseen kunnostava sympaattinen ja arka poikamies. Frank on kiinnostunut tapaamaan naisia, mutta hänen kykenemättömyytensä normaaliksi luokiteltavaan sosiaaliseen kanssakäymiseen johtaa useimmiten pakkomielteisiin veritekoihin. Frank ei ole varsinaisesti naisvihaaja, vaan pikemminkin naispelosta kärsivä mieleltään hauras ja epävarma mies. Traumojen jättämät henkiset arvet ovat syviä ja Frank valuu päivä päivältä yhä syvemmälle oman mielettömyytensä syövereihin. Katsoja on kuvaustekniikan ansiosta käytännössä tappajan pään sisällä, mutta Frankin vieraannuttavan käyttäytymisen takia varsinainen samaistuminen on (onneksi) mahdotonta.

Woodin valinta rooliin on täydellinen, sillä näyttelijä muistetaan edelleen siloposkisena Frodo Reppulina Tolkienin larppausraamatusta tehdyissä filmatisoinneissa. Maniacissa Wood nähdään vain muutamissa yksittäisissä kohtauksissa muun muassa peilien ja muiden heijastavien pintojen kautta, minkä takia elokuvallinen vaikutus on sitäkin vahvempi. Hobitti on kasvanut ulos kuorestaan ja opetellut tappamaan.

Maniac [5]
Maniac [6]

Maniac on ohjattu äärimmäisen huolellisesti ja huippukuvaaja Maxime Alexandre on sommitellut jokaisen kuvan tukemaan elokuvallisen virran esteetöntä jatkumista. Khalfounin aiemmat elokuvat, parkkihallitrilleri P2 (2007) ja tyylipuhdas rikoselokuva Wrong Turn at Tahoe (2009), olivat molemmat varsin onnistuneita, mutta vain harjoitustöitä Maniaciin verrattuna. Elokuvan vahvimpina taustavaikuttajina ovat toimineet Alexandre Aja sekä alkuperäisversion ohjaaja William Lustig, ja pitkälti heidän ansiostaan tuotannolliset arvot ovat huippuluokkaa. Yksi useista erityismaininnan arvoisista piirteistä on elokuvan upea ääniraita.

Maniac [7]
Maniac [8]

Väkivalta on väkevän realistista murhakohtausten ollessa kaikessa rujoudessaan armottomia ja riemastuttavan epämiellyttäviä. Dialogin lisäksi useat kohdat sisältävät hyvällä maulla ripoteltuja viitteitä alkuperäisteokseen. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa auton konepellin heijastus on kuin yksi yhteen Lustigin elokuvan mainosjulisteen kanssa.

Maniac on tyylipuhdas slasher, joka on teknisten ominaisuuksiensa ansiosta upean näköinen ja tuntuinen kokonaisuus. Se on mestariteos, joka ei jää jälkeen alkuperäisteoksesta oikeastaan millään osa-alueella, vaikka muun muassa pään räjähtämiskohtausta ei uusintaversiossa nähdäkään. Elokuva ei ole kaikkia varten ja sen aisteja ylikuormittava ja brutaali kokonaisote tulee varmasti herättämään keskustelua.

Versioinfo (4.9.2012):

Maniac esitettiin Lontoon FrightFestissä täysin leikkaamattomana, mutta se tulee luultavasti jäämään brittisensorien hampaisiin graafisen ja äärisadistisen kuvastonsa takia.

****½
© Sakari Määttä, julkaistu: 4.9.2012
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (10)
 JSSMTPJMJM*MHMMMK*EMPI
  4.0 4.5 2.5 4.0 3.0 4.0 2.5 4.0 5.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.81/5.00 (13)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  18 (20)
90%
Maniac (2012)  Maniac (2012)  

kommentit

odota...
Julle Antero kommentoi (5.9.2012 19:23:13)
user avatar Tuleekohan tää perkele leffoihin kenties kotomaassamme?
vastaa »
Sakari Määttä kommentoi (5.9.2012 23:28:24)
lainaus:
Tuleekohan tää perkele leffoihin kenties kotomaassamme?
user avatar Tällä hetkellä on mahdotonta vielä sanoa, mutta toivotaan parasta.
vastaa »
Young Hova kommentoi (8.9.2012 23:35:41)
user avatar Elokuva ei ole pohjoisamerikkalainen, vaan täysin ranskalainen tuotanto, huolimatta siitä että Blue Underground on mainittu yhtenä tuotantoyhtiönä . "The Artistin tuottajalta"!
vastaa »
Mikko Koivisto kommentoi (9.7.2013 16:26:41)
user avatar Sakari ounasteli arvostelussaan elokuvan kohtaavan sensuuriongelmia BBFC:n käsissä. Toisin kävi; brittiversio on nähtävästi leikkaamaton, sen sijaan japanilainen printti on pahoinpidelty levittäjän toimesta. Useissa murhakohtauksissa kuvaa on tummennettu sekä huomattavasti sumennettu. Muutoksilla saavutettiin R-15 -ikäraja, jonka turvin elokuvaa pystyttiin markkinoimaan ”Elijah Wood -faneille”. Vaihtoehtona olisi ollut kaupallisesti vähemmän houkutteleva R-18 luokitus.
- http://curse.jp/misc/20130605051525.html

Sensuuripäätös on toki kaikin puolin koominen. Kuka tahansa elokuvan nähnyt voi varmasti päätellä, ettei muutaman murhakohtauksen pehmentäminen tee elokuvasta fanityttöystävällistä. Niin tai näin, tekisi kyllä mieli saada rahat takaisin leffalipusta.
vastaa »
Jimmy uncle kommentoi (11.7.2013 02:45:39)
user avatar Hiukka pettymyshän tämä oli.. psykodraamaltaan ontuva eikä kovinkaan sokeeraava suuntaan tai toiseen.
Hyvä soundtrack kylläkin.
vastaa »
Neon Maniac kommentoi (22.5.2014 22:25:09)
user avatar Sanalla ilmaistuna; LOISTAVA! Kiistatta vaikuttavimpiin ja vakuuttavimpiin lukeutuva filmatisointi kauhun saralla miesmuistiin. Kaikesta välittyy välitön intohimo genreä ja alkuperäisteosta kohtaan. Väkivaltakuvastonsa osalta juuri sitä mitä oli lupa odottaakin, eikä yhtään vähempää. Helmi pohjattoman paskakuilun reunalla, mikä jokaisen tulisi haalia hyllyynsä. Kotimaisen julkaisun puute leimattakoon ansaitusti kulttuuri rikokseksi.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa